Helsingin Urheilutalolla huomenna lauantaina 24. lokakuuta klo 18.00 alkavan Boxing Night – From Russia With Love – ammattinyrkkeilyillan pääottelijat Denis ”Tsingis Khan” Shafikov ja Fernando Trejo ovat yhtä mieltä tulevasta titteliottelustaan: luvassa on iskusota! Ottelun voittajasta miehet taas eri mieltä.

Shafikov ja Trejo nyrkkeilevät lauantaina 12-eräiseksi kaavaillun ylemmän kevytsarjan (63,5 kg) IBO – liiton Inter-Continental titteliottelun.

Euroopan listan kahdeksanneksi arvostetulle Shafikoville, 24, ottelu on jo kymmenes Suomessa. Shafikov on voittanut uransa kaikki 21 ottelua ja niistä 12 tyrmäyksellä. Parin viime viikon ajan Shafikov on valmistautunut titteliotteluun Helsingissä.

- Harjoitukset ovat sujuneet hienosti ja olen valmis iskusotaan. Olen nähnyt pari Trejon ottelua. Hän  on hyvä nyrkkeilijä ja luvassa on varmasti kova taistelu, Shafikov kertoi tänään lehdistöharjoituksissa.

Peräti 49 ottelun kokemuksen omaava meksikolaisiskijä Fernando Trejo tietää ettei hän lauantaina pääse helpolla. Viime ottelussaan entisellä IBF-liiton maailmanmestarille Julio Diazille pisteillä hävinnyt Trejo, jota ei ole koskaan tyrmätty, ei kuitenkaan ole ajatuksesta moksiskaan.

- Shafikov on kuulemma hyökkäävä nyrkkeilijä ja se sopii minulle hyvin. Olen Meksikossa tottunut eteenpäin tuleviin nyrkkeilijöihin. Luvassa on varmasti kova iskusota, Trejo arvioi.

Jokinen ja Tatli tikissä

Helsingin 21-vuotias huippulupaus Niko Jokinen on lauantaina uransa suurimman haasteen edessä. Jokinen kohtaa kuusieräisessä keskisarjan ottelussa Ruotsin Cliff Soukkan, joka on Jokisen tavoin voittanut kaikki ammattilaisottelunsa. Lauantai näyttää kumpi nyrkkeilijöistä säilyy voittamattomana.

- Vastassa on kova kaveri, mutta totta kai lähden voittamaan. Tyrmäystä en tällä kertaa lähde jahtaamaan, se tulee jos on tullakseen, Jokinen mietti.

Vantaalainen ”Prince” Edis Tatli, 22, on voittanut ammattilaisuransa kaikki kahdeksan ottelua. Lauantaina Tatli on kovan paikan edessä, kun hän saa vastaansa Espanjassa asuvan Alex Bonen, 24, joka on voittanut kolme edellistä otteluaan.

- Treenit ovat sujuneet todella hyvin ja lähden innokkain mielin taistoon. Vastustajani avaa itseään aika paljon lyödessään, joten uskon vastaiskuille löytyvän hyvin tilaa, Tatli kommentoi.

Boxing Night nähdään MTV3 MAXilla ja MTV3 Katsomossa suorana lähetyksenä

Lisätiedot: www.boxingnight.fi.

Jatkuuko Machidan aika? (kuva bloodyelbow.comista)

Pyöräytän blogini käyntiin tulevan viikonlopun UFC 104:n ennakolla, jossa isketään kevyen raskassarjan mestaruusvyöstä. Uusimman FightSportin kannessa komeileva Lyoto Machida puolustaa vyötään toista brasilialaista, Mauricio “Shogun” Ruaa vastaan. Kovien brasilialaisten tähdittämä mestaruusottelu on illan ehdoton suola, mutta muuten ottelukortti on hieman tasapaksu. Häkissä toki nähdään muun muassa lupaavat Cain Velasquez ja Anthony Johnson, joiden ottelut ovat aina viihdyttäviä.

Käyn ennakoissani aina läpi illan pääkortin ottelut, mutta toisinaan myös esikortin otteluita. Tällä kertaa ennakoin myös muutamaa esiottelua.

ESIOTTELUT

Yushin Okami vs. Chael Sonnen

Keskisarjan Yushin Okami (23 voittoa, 4 tappiota) on kärsinyt urallaan lukuisista loukkaantumisista, jotka ovat toistaiseksi estäneet tämän monipuolisen ja taitavan japanilaisen mestaruusotteluhaaveet. Mies on voittanut UFC:n octagonissa seitsemän kertaa ja kärsinyt ainoastaan yhden tappion – senkin keskisarjan entiselle mestarille Rich Franklinille. 28-vuotias japanilainen kohtaa itseään neljä vuotta vanhemman Chael Sonnenin (23-10-1), jonka suurin vahvuus on hänen painimisensa.

Miesten kuuluisi olla meriittiensä puolesta pääkortilla, mutta heidän ottelunsa tahtovat olla melkoisen tylsiä. Sonnen kontrolloi vastustajiaan erinomaisen paininsa ansiosta: hän tyytyy usein viemään ottelun mattoon ja murjomaan allaan olevaa vastustajaa ground’n poundilla. Okamin taidot ovat huomattavasti monipuolisemmat, sillä hän on hyvä niin pystyssä, matossa kuin lukoissaankin. Hänen suurin “ongelmansa” on se, että hän ei ottele viihdyttävästi. Japanilaiselle on tärkempää ottelun lopputulos, voittaminen, kuin matkalta kertyvät tyylipisteet.

Uskon Okamin hoitavan ottelun täysin tuomariäänin. Hän on Sonnenia parempi pystyssä ja hänen painitaitonsa riittävät neutralisoimaan amerikkalaisen suurimman vahvuuden.

Patrick Barry vs. Antoni Hardonk

Patrick Barryn (5-1) ja Antoni Hardonkin (8-5) ottelussa ei säästellä iskuja eikä potkuja. Kummatkin raskassarjalaiset ovat profiloituneet ennen kaikkea erinomaisina pystyottelijoina, joiden potkut ovat murhaavia. Miesten mattotaidoista ei kannata edes puhua, vaikka hollantilainen Hardonk on muutaman lukkovoiton ottanutkin.

Suurin ero miesten välillä on heidän kokoeronsa: Barry on 180-senttisenä ja 107-kiloisena melkoisen pieni nykyajan raskassarjalaiseksi, kun taas 193-senttinen ja 113-kiloinen Hardonk on puhdasverinen raskassarjalainen. Hollantilainen on huomattavasti ulottuvampi, mutta toisaalta Barryn pitäisi olla kaksikosta räjähtävämpi.

Kummatkin miehet hävisivät edellisen ottelunsa (Hardonk Cheick Kongolle ja Barry Tim Haguelle), joten heidän on äärimmäisen tärkeätä päästä jälleen voittojen makuun. Kumpikaan ei ole loistanut otteidensa tasaisuudella, ja onkin todella hankalaa ennakoida kumpi miehistä on kerännyt itsensä paremmin tappion jälkeen. Jostain syystä uskon Barryn olevan nälkäisempi ja hoitavan matsin joko tyrmäyksellä tai iskuilla matossa.

Ryan Bader vs. Eric Schafer

Ryan Bader (9-0), kahdeksannen Ultimate Fighter -kauden voittaja, saa kolmannessa UFC-ottelussaan vastaansa kaksi edellistä otteluaan voittaneen Eric “Red” Schaferin (11-3-2). Bader on erittäin lupaava ottelija, jonka uraa UFC rakentaa huolella ja maltillisesti – Schafer on hänelle juuri sopiva vastustaja tässä vaiheessä.

Kevyessä raskassarjassa otteleva Bader nojaa ennen kaikkeaa vahvaan painiinsa, mutta hänen pystyottelunsa alkaa olla myös hyvällä tasolla. TUF 8:n finaalissa tämän koki Vinny Magalhaes. Schafer loistaa ainoastaan yhdellä osa-alueella: hänen lukkopaininsa on erinomaista. BJJ:n mustavyö on erityisen vaarallinen matossa päällä ollessaan, mutta en usko hänen pääsevän tälle mukavuusaluelleen Baderia vastaan.

Schafer ei taatusti saa vietyä Baderia mattoon, jolloin hänen ainoaksi mahdollisuukseen voittoon jää vahva guard-työskentely. Tämä on Schaferin kannalta huolestuttavaa, sillä jo Michael Bisping iski “Redin” keskeytyskuntoon ollessaan tämän guardissa, ja Bader on Bispingiä merkittävästi vahvempi ja parempi painija.

En usko Schaferilla olevan tässä ottelussa yksinkertaisesti mitään mahdollisuuksia. Baderia ei ole koskaan lukotettu, vaikka hän on otellut Schaferia parempia bjj:n taitajia (Magalhaes, Eliot Marshall) vastaan. Bader hoitaa tämän ottelun – joko teknisellä tyrmäyksellä tai tuomaripistein.

PÄÄOTTELUT

Anthony Johnson vs. Yoshiyuki Yoshida

Amerikkalaisen Anthony Johnsonin (7-2) ja japanilaisen Yoshiyki Yoshidan (11-3) ottelussa ovat vastakkain hyvin erilaiset ottelijat. 25- vuotiaan Johnsonin fyysiset ominaisuudet ovat huippuluokkaa ja hän olisi pärjännyt varmasti missä tahansa valitsemassaan urheilulajissaan. Hän on myös 188-senttisenä valtavan kokoinen ja ulottuva 77 kilon välisarjaan.

Atleettinen Johnson on todella vaarallinen pystyottelija ja hyvä painija, mutta hänen tekninen osaamisensa, etenkin matossa, on vielä keskeneräistä. Aina tyyneltä vaikuttava Yoshida on vastustajaansa 10 vuotta vanhempi ja lähes kymmenen senttiä lyhyempi. Miehellä on judossa musta vyö ja hän on teknisesti loistelias matto-ottelija, mutta ikävä kyllä hänen pystytaitonsa eivät ole samaa luokkaa.

Mitä pitempään Johnson saa pidettyä ottelun pystyssä, sitä todennäköisempää on Yoshidan nukahtaminen. Japanilainen ei varmasti halua toisintoa ottelusta Josh Koscheckia vastaan, mutta Johnsonin atleettisuus on hänelle liikaa. Nuori yhdysvaltalainen tyrmää Yoshidan toisessa erässä, kunhan välttää tämän lukot ja kuristukset siihen asti.

Spencer Fisher vs. Joe Stevenson

Spencer Fisher (23-4) ja Joe Stevenson (30-10) kohtaavat ottelussa, jonka häviäjän osana voi olla ikuisen väliinputoajan rooli. Kumpikin mies on päässyt lähelle kevyen sarjan korkeinta kruunua, mutta Stevensonin tappiot B. J. Pennille, Kenny Florianille ja Diego Sanchezille ovat tiputtaneet häntä alaspäin Pennin haastajien listalla. Fisher puolestaan on kärsinyt harmilliset tappiot Frank Edgaria ja Hermes Francaa vastaan, mutta seilaa tällä hetkellä kolmen ottelun voittoputkessa.

Fisher hallitsee vapaaottelun kaikki ulottuvuudet, mutta hänen suurin heikkoutensa on aiemmin ollut hänen paininsa. Caol Unoa vastaan hän tosin puolusti erinomaisesti alasvientejä. Joe “Daddy” Stevenson puolestaan on kuuluisa erinomaisesta painistaan ja tiukoista giljotiinikuristuksistaan. Miehellä on myös musta vyö BJJ:ssa.

Jos suurin osa ottelusta käydään pystyssä, ennakoin Fisherin nappaavan ottelusta voiton pisteillä. Toisaalta, jos Stevenson saa vietyä ottelun mattoon, on hän erittäin vahvoilla. Nämä herrat tuntien uskon ottelun kestävän täydet kolme erää, mutta voittajan valitseminen on hankalaa. Luotan tällä kertaa Joe “Daddyyn”, joka otteli erittäin fiksusti Nate Diazia vastaan edellisessä ottelussaan.

Josh Neer vs. Gleison Tibau

Voitto-tappio-voitto-tappio -linjalla viime aikoina edennyt Josh Neer (25-8-1) kohtaa tällä kertaa brasilialaisen bjj-spesialistin Gleison Tibaun (19-6), joka kärsi edellisessä ottelussaan kyseenalaisen tappion Melvin Guillardille. Guillard voitti tuon ottelun tuomarien hajaäänin, vaikka Tibau vaikuttikin hallitsevan ottelua. Neer puolestaan hävisi edellisen matsinsa Kurt Pellegrinolle.

Neerin akilleen kantapää tuntuu olevan hänen paininsa. Miehellä on tyrmäysvoimaa ja tekniikkaa, ja osaa hän tarvittaessa lukottaakin, mutta viime ottelussaan hän ei aktiivisesta yrittämisestään huolimatta pystynyt estämään Pellegrinon alasvientejä eikä lukottamaan tätä.

Tibau on esittänyt viime aikoina melkoisen vakuuttavia otteita huolimatta Guillardille kärsimästään tappiosta. Hänen alasvientinsä ja mattopelinsä on näyttänyt todella terävältä, mikä voi aiheuttaa Neerille harmaita hiuksia sunnuntaiaamuna Suomen aikaa.

Minulla on sellainen kutina, että Tibau tulee hallitsemaan tätä ottelua ja voittamaan sen tuomarien pisteillä, vaikka “The Dentist” Neer on vaarallinen myös ilman hammasporaa.

Ben Rothwell vs. Cain Velasquez

“Big” Ben Rothwell (30-6) on 196-senttisenä ja 120-kiloisena järkäleenä nimensä veroinen, mutta hän jäänee silti vastaantulijaksi American Kickboxing Academyn helmeä, Cain Velasquezia (6-0) vastaan. Rothwell iskee lujaa ja vihaisesti, ja hän hallitsee lukkopainin, mutta Velasquez on yksinkertaisesti ihmisdynamo, jonka kulkua “Big Ben” ei pysty estämään.

Cheick Kongo laittoi Velasquezin edellisessä ottelussaan kovaan testiin, jonka meksikolaiset sukujuuret omaava puskutraktori selvitti hienosti. Vapaaottelun parhaisiin potkunyrkkeilijöihin kuuluva Kongo tiputti Velasquezin kolme kertaa, mutta tämä ei miehen menoa hidastanut. Hän on erinomainen painija ja todellinen kuntoihme, jonka kyydissä kestääkseen Rothwellin pitää otella elämänsä paras matsi.

Velasquezin pystyottelu vaatii edelleen työtä eikä hän ole aivan vielä valmis mestaruusotteluun, mutta nyt hän puskee Rothwellin tieltään. Velasquez uuvuttaa massiivisen Rothwellin ja iskee tämän keskeytyskuntoon toisessa erässä.

Lyoto Machida vs. Mauricio “Shogun” Rua

Illan odotetuimmassa ottelussa kohtaavat kevyen raskassarjan kuningas Lyoto Machida (15-0) ja tämän haastaja Mauricio “Shogun” Rua (18-3). Voittamaton Machida on tehnyt vastustajistaan viime aikoina selvää jälkeä: ensin hän tyrmäsi maanmiehensä Thiago Silvan todella tylysti, ja sitten hän sammutti valot aiemmin voittamattomalta Rashad Evansilta.

Machidan tyyli, joka nojaa erityisesti karateen, on täysin uniikki vapaaottelupiireissä. Kukaan Machidan vastustajista ei ole päässyt häneen kunnolla käsiksi, sillä hänen ajoituksensa ja liikkumisensa poikkeaa valtavasti muista ottelijoista. Kun tähän lisätään loistavat mattotaidot (Machidalla on musta vyö myös BJJ:ssa), saatamme Machidaa seuratessamme hyvin katsoa tämän hetken parasta vapaaottelijaa.

“Shogun” Ruaa ei toki sovi aliarvioida, sillä hän on ollut parhaimmillaan täysin pitelemätön, etenkin PRIDEn vuosinaan. Rua on sittemmin joutunut käymään kahteen otteeseen polvileikkauksessa, jotka ovat vaatineet veronsa miehestä. Nyt hän vaikuttaisi kuitenkin päässeen lähelle huippukuntoaan, mitä toden totta vaaditaan Machidaa vastaan.

Rua on perusluonteeltaan hyvin aggressiivinen ja vaistoihinsa luottava ottelija. Hänen aggressiivisuutensa on toiminut useita vastustajia vastaan, mutta Machidaa vastaan yltiöpäinen aggressiivisuus kääntyy Ruaa itseään vastaan. “Shogun” hallitsee thainyrkkyilyn ja on loistava pystyottelija, mutta Machidan voittaakseen hänen täytyisi vetää jättikokoinen kani hatustaan.

Yksi mahdollinen keino Machidan horjuttamiseen olisi viedä hänet mattoon. Ruan BJJ on erinomaista, mutta on kyseenalaista riittävätkö hänen mattotaitonsa siltikään Machidaa vastaan. Vaikuttaisi yksinkertaisesti siltä, että Ruan eväät on syöty jo ennen ottelua, etenkin jos hän ei ole vielä 100-prosenttisessa kunnossa loukkaantumistensa jälkeen.

Mestaruusottelu päättyy jälleen Machidan juhliin: hän tyrmää uupuneen “Shogunin” toisessa tai kolmannessa erässä.

“Who am I kidding, I’ve never read a book. I can barely read my fucking tattoos.”

Haa. Jos ette ole vielä nähnyt vanhaa Roastia, jota tähditti Pamela Anderson, suosittelen lämpimästi katsomaan sen hinnalla millä hyvänsä (ei ihan, mutta melkein).

Treenit ja urheiluhan on totista hommaa ja läpänheitto aiheesta on vähintäänkin kiellettyä; mutta Roast saa tosikoimmankin nauramaan satavarmasti. Edellyttää tietysti välttävää englanninkielen ymmärtämistä, mutta niinhän moni muukin tänä päivänä.

Itseäni ei naurata, koska MM-kisat on tasan viikon päästä ja repäisin maanantai-tiistai-akselilla jälleen nahat kätösestä tempaussettiä tehdessäni. Kuinkas muutenkaan. Säälittävintähän tässä on se, että olen jo kuukausia hehkunut ja hihkunut, että jee jee enpä ENÄÄ en revi nahkoja, mutta näin vaan aina tapahtuu ja nyt tapahtui jälleen. Tiedän ratkaisun (tekniikan korjaaminen tai treenaamisen lopettaminen) mutta ajaudun silti säännöllisesti aina tähän samaan tilanteeseen.

En repisi nahkoja, JOS tuntisin mitä kämmenessä tapahtuu. Siinäkin yksi opettelun paikka; tunteet. Haha. Ei revenneet kädet haittaa millään tasolla muuten, muuta kuin että ne tekevät säännöllisen tempaamisen mahdottomaksi. Miten voin tehdä 8 minuutin sarjoja vähintään viidesti viikossa; jos kädessä on reikä?

Niin. Hyvä kysymys.

Kävin haastattelemasta BJJ-opettaja Alex Monsalvea Tapanilan Erällä ja kameran varressa heilui, kukas muukaan kuin Mike Siren. Sirenin kanssa on tullut tehtyä juttu jos toinenkin ja aina on homma toiminut. Roolijako keikoilla ei aina ole niin yksinkertainen kuin luulisi, että minä haastattelisin ja Mike kuvaisi. Yleensä menemme keikoille yhdellä autolla ja ideoimme matkalla jutun kuvitusta… yleensä ne hyvät ideat tulevat kuitenkin Mikeltä. Tänäänkin kävelimme hetken Erän ympäristössä ja löysimme mukavan näköisen syksyisen puiston ja sieltä penkin, johon Monsalve sitten istutettiin haastiksen lopuksi. Välillä, kuin puskista, Mike saattaa kysyä haastateltavasta kysymyksen tai pari, eikä kukaan ainakaan vielä ole siitä loukkaantunut. Noista FightSportin-haastatteluhetkistä tuleekin yleensä sellaista yleistä jutustelua ja välillä tuntuu että olen itse liikaa äänessä… ihan oikeasti liikaa. Olen vain niin helvetin kiinnostunut niistä ihmisistä tai jutuista joista juttuja rustaan, etten malta aina mieltäni. Hyvän toimittajan pitäisi tietenkin antaa riittävästi tilaa haastateltavalle.

Alexin kanssa juttustelu oli varsin mukavaa. Paikkalla oli myös Tapanilan Erän Teo Viitala, jolta otin muutaman kommentin Alexista opettajana. Mahtoikohan isäntä kertoa täyttä totuutta kun sensei istui vastapäätä Ei vaan, haastattelu meni tosi hyvässä hengessä ja siinä meni noin tunti. Aika rientää kun on kivaa, vai miten se sanonta nyt menikään?

Keikoilla tulee tehtyä kaikenlaista hommaa. Kannan valoja, kytken johtoja, otan omia kuvia, säädän ja panikoin jos eteen tulee yllätyksiä. Voitte olla varmoja, että yllätyksiä ja viime hetken muutoksia tulee usein. Aina on keikalle selvitty ja päästy pois ehjänä. Siinä tämän homma suola oikeastaan onkin, että suurimman osan asioista joutuu tai paremminkin saa tehdä itse. Koskaan ei tarvitse odottaa että kävelisi valmiiseen pöytään, juttujen eteen tehdään aina helvetisti työtä, joka ei näy lehden lukijoille millään tavalla. Pahimmillaan haastattelun ja kuvien ottamiseen tarvitaan kymmeniä puhelinsoittoja, aikataulujen säätämistä jne. Sitten on tietenkin edessä itse jutun kirjoittaminen. Alexin jutun ajattelin kirjoittaa ensi viikolla valmiiksi, koska huomenna ja perjantaina on vielä juttukeikkaa tiedossa.

Tossa vähän mun räpsyjä kulisseista.

Teo Viitala

Alex, Mike ja Teo kuvauspaikalla.

Kato hei! Mikä foto hei.

Puistopaskalla.

Poster boy!

Yeah!

Speed Promotion & Agency ja Shooto Finland, järjestävät lauantaina 28.11. Helsingin Jäähallissa vapaaotteluillan ison maailman malliin. Helsinki Fight Night ottelukortilla on tukku suomalaisen vapaaottelun kärkinimiä ja ulkomaisia kovan luokan iskijöitä. Tapahtuman liput ovat nyt myynnissä Lippupalvelussa. Liput maksavat 29/ 42/ 48/ 69 euroa.

Hollantilainen Golden Glory -tiimi juhli viikonloppuna kymmenvuotista taivaltaan näyttävästi. Se järjesti Ultimate Glory 11 -tapahtuman Las Vegasissa, jossa nähtiin kaikki tiimin ykkösottelijat, kuten Semmy Schilt, Alistair Overreem, Nieky Holzken ja tukku muita huippuja.

Illan tulokset ja kuvagallerian löydät täältä.

Tulen varmasti kirjoittamaan vielä lisää väläyksiä New Yorkista, jossa hyvä ystäväni; nyrkkeilijä, ammattivalmentaja, ja -trainer, arvostettu ja kansainvälisesti tunnettu erotuomari Ron Lipton asuu. Pääsin itse treenaamaan legendaarisen Liptonin kanssa – ja nyt viimein minullakin on tekeillä artikkeli, haastattelu ja henkilökuva hänestä johonkin tulevista FightSportin numeroista. Vaikka kirjoitan ammatikseni ja tässä tapauksessa kerrottavaa on vaikka miten paljon; haasteena tulee olemaan se, miten kerron kaiken olennaisen – mutta mahdollisimman tiiviisti?

Ron työskenteli mm. Rubin “Hurricane” Carterin kanssa – paikkana RHC Training Camp ollen hänelle palkattu sparring partner ennen useita merkittäviä otteluita. Myöhemmin Lipton toimi myös Muhammad Alin palkallisena sparring partnerina eläen, treenaten ja matkustaen ympäri maailmaa hänen kanssaan.

“Ron was hired for speed and I used him before the first Liston bout and before my bout with Earnie Shavers in Sept 1977, he was the strongest welterweight I ever saw and a tremendous puncher with both hands, very fast and always in top shape, I love him and he will always be my best friend.” (Muhammad Ali NJ Star Ledger, Jan 1982)

Alin ja Carterin lisäksi Ron työskenteli myös monien muiden huippujen kanssa.Esimerkiksi Dick Tigerin, ennen tämän ottelua Joey Giardelloa vastaan Madison Square Gardenissa. Ja kuten Carlos Ortiz totesi televisiossa:

“Ron Lipton was my sparring partner before my fight with Gabrielle “Flash” Elorde the former champion of the world from the Philiphines, and Lipton was a good fighter who helped me”

Hänestä on useita haastatteluja netissä, tässä nyt esimerkiksi yksi The Ron Lipton Interview.

Ron – jos joku – tietää nyrkkeilystä kenties kaiken. Yli 40 vuoden kokemus lajista, valmennuksesta ja kaikkeen siihen liittyvästä takaa jo paljon. Puhumattakaan siitä, keiden kanssa hän on työskennellyt. Lisäksi Liptonilla on musta vyö judossa; hän treenasi mm. USA:n olympiajoukkuetta valmentaneen Yoshisada Yonezukan kanssa. Hän on treenannut myös useita kehonrakentajia; ja näin ollen hänen omat metodinsa ovat yhdistelmä kaikkia näitä. Lipton on Golden Glove Champion, “holding the record for the two fastest Knockouts scored back to back only two months apart, both in 6 seconds of the first round. Finished with a record of 39 wins 38 KO’s, 23 in the first round and only 3 losses, all avenged.”

Ron Lipton’s Untold Story -saitilla on paljon muutakin mielenkiintoista matskua, kuten myös East Side Boxing -sivuilla. Viimeksi kuuntelin hänen haastatteluaan täältä; Talkin Boxing with Billy C -sivulta .. mutta nytpä en löydäkään sitä enää sieltä.

Kaiken tuon lisäksi Ron on  mielettömän karismaattinen, hauska, fantastinen tyyppi jonka kanssa ei arvattavasti käy aika pitkäksi. Artikkeli siis viimein työn alle ja kirjoittamaan .. helpommin sanottu kuin tehty, uskokaa pois.

Vaikuttavinta hänessä on vieläpä ehkä se, miten jäätävän kovassa kunnossa hän on edelleen. Eikä ainoastaan vain näytä siltä, vaan ON. Kirjoitan treenikokemuksistani hänen kanssaan myöhemmin, kenties kuvien kera.

Olen viime aikoina yrittänyt auttaa vapaaottelija Anton Kuivasta eteen päin hänen urallaan ja täytyy sanoa että viikonlopun Fight Festival -ottelu Erikas Petraitista vastaan oli viedä jalat alta. Harvemmin olen ollut niin hermostunut ennen mitään matsia. Ja jännäksi se meni. Antonilla ei varsinaisesti ollut minkäänlaista hätää ottelussa ja täytyy antaa kaikki propsit Petraitikselle, joka imuroi kaiken mahdollisen naamallaan kolmannessa erässä, mutta ei luovuttanut. Tiedän että nopea ensimmäisen erän tyrmäys olisi ollut hieno, mutta näin managerina uskon että tiukka kolmieräinen kasvatti Antonia huimasti enemmän.

Vaikka olemme lähes viikoittain yhteyksissä Antonin kanssa en ollut nähnyt miestä kehässä sitten huhtikuisen Lappeenrannan Fight Nightin, saati nähnyt hänen treenaavan. Ennen ottelua käväisin katsomassa kun pojat ottivat lämpöjä ja huomasin heti että kehään astuu aivan toinen kaveri kuin kuusi kuukautta aikaisemmin. Toisaalta paljon on sillä välillä tapahtunut. Anton kävi alku kesästä Amerikan Top Teamilla Miamissa treenaamassa ja pääsi täällä treenaamaan Pekka Mäen, Amin Asikaisen ja kumppaneiden kanssa. Se myös näkyi kehässä. Väittäisin näin että suurin kiitos menestyksestä kuuluu valmentaja Sammy Hämäläiselle. Sammy on armoton orjapiiskuri ja tietää onneksi valmentamisesta hieman enemmän kuin rivitreeninvetäjä. Synergia Antonin ja Sammyn välillä on näyttänyt löytyneen ja se kantaa nyt hedelmää. Managerina on helppo tietenkin patsastella kun paketti on noin hyvin kaikilla muilla osa-alueilla kunnossa.

Nyt onkin taas haasteena saada mies ulkomaille treenaamaan ja kehittymään. Syksyllä on vielä yksi matsi tiedossa Jani Laxia vastaan Helsingin Jäähallissa, joten kiirettä pitää. Itse olen yrittänyt säätää jo ensi kevään aikatauluja, sponsorisopimuksia ym. miehen näkyvyyteen liittyvää. Kiireinen vuoden vaihde on edessä myös minulla managerin ominaisuudessa. Siitä tarkemmin tuonnempana.

Hyvää viikon alkua kaikille!

Lauantaina oteltiin järjestyksessään 26 Fight Festival Töölön Kisahallissa Helsingissä. Tapahtuma tarjosi taas huipputason vapaaottelu, thai- ja potkunyrkkeilyä.

Fight Festival -kooste nähdään tulevana perjantaina 23.10 klo 21:00-22:30 MTV 3 Max -kanavalla. Älä unohda katsoa!

Tulokset:

Olen pari päivää työstänyt seuraavaan FightSporttiin tulevaa The Ultimate Fighter artikkelia, mikä kattaa kaikki 10 tuotantokautta. Nimittäin ensi vuonna Suomessa alkaa TUF:n 9 kausi ja heti sen perään 10, joten on aika katsastaa miten tähän on tultu. Meillä Suomessa jää nyt näkemättä pari hyvää kautta, mutta toisaalta on parempi että päästään lähemmäksi Yhdysvaltojen oikeaa ilmestymistahtia. Pysyy juttu vähän tuoreempana.

Juttua tehdessä aloin miettimään millaisessa nousussa vapaaottelu on viimeisen 4 – 5 vuoden aikana ollut. Se on tietenkin hienoa, että lajin arvostus ja urheilullisuus on kasvanut. Minä tykkään! Pohdiskelin sitä miten televisiolla pystytään vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen. Väitän että vapaaottelu ei olisi meillä, eikä maailmalla yhtä suosittua ilman The Ultimate Fighteria. Japani on sinäänsä oma juttunsa ja siellä kamppailulajit ovat ymmärrettävästä syystä olleet aina suosittuja. Nyt olen vaan huomannut sen että TUF:ia ja UFC:n tapahtumia seuraa myös ihmiset, jotka eivät itse harrasta lajia, saati kamppailulajeja. Se on mielestäni uusi ilmiö ja oikea kehityssuunta.Tahti on ollut muutenkin viime vuodet aika huimaa, tapahtumia on enemmän, M-1 joukkue ja HEI Lucio ottaa kohta UFC:ssä… aika mieletöntä.

Muistan kun olin järjestämässä, joskus 2000-luvun alussa shootfighting kisoja Kisahallissa, oli paikalla varmaan 150 henkeä. Tosin oli kisojen budjettikin aika pieni. Laiton niihin kiinni omat yhden vuoden opintolainat. Rotsiin tuli, mutta hauskaa oli…Onneksi noista ajoista ollaan menty harppauksin eteenpäin. Homma kehittyy meillä ja sitä on mahtavaa seurata aitiopaikalta.