Helsinki Fight Night -reportaasi

Kirjoittanut tilles 30.11.09 klo 12:01 Uutiset

Lauantaina 28.11 Helsingin Jäähallissa järjestettiin puitteiltaan Suomen tähän astisesti isoin vapaaottelutapahtuma. Jäähallin penkit kuitenkin ammottivat tyhjyyttään, mikä osoittaa sen ettei vapaaottelu ole vielä isojen areenoiden laji Suomessa.  Väkimäärällä olisi täyttänyt kivasti vaikkapa Töölön kisahallin, mutta hajapaikoilla istunut pari tuhat päinen yleisö jätti jäähalliin kylmän ja valjun tunnelman.

_DSC8963

Helsinki Fight Night -illassa nähtiin yhdeksän vapaaottelua ja yksi lukkopainiottelu, jossa Tampereen omalta pojalta Janne-Pekka Pietiläiseltä ei mennyt kauaa puolalaisen Tomasz Janiszewskin voittamiseen. Omalle tyylille uskollisena Pietiläinen istahti mattoon ja kampitti sieltä vastustajansa, meni selkään ja kuristi. Tuore BJJ:n maailmanmestari ei jättänyt mitään saumaa kovalle puolalaiselle.

Ilta starttasi turkulaista FFG:tä edustavan Toni Lindenin (1 – 0 – 0) ja ruotsalaisen Mats Nilssonin (3 – 0 – 0) 2 x 5 eräisellä vapaottelulla. Ottelussa molempien ottelijoiden kokemattomuus vapaaottelukehässä paistoi läpi ja loppujen lopuksi ottelu tuomittiin tasapeliksi, vaikka Nilsson veikin hiuksen hienosti pahasti kaasuuntunutta Lindeniä ottelun toisessa erässä. Loistavana lukkopainijana tunnettu Linden ei vielä tänä iltana loistanut, mutta on varmasti yksi tulevaisuuden nimistä, kunhan ottelulistaan saadaan lisää otteluita ja selvästi heikompi pystyottelupuoli saadaan samalle tasolle mattopainin kanssa.

Illan toisessa ottelussa Mikko “Rehtori” Suvanto sai vastaansa hollantilaista Golden Glorya edustaneen Roemer Trumpertin. Reksi harjoitteli kesällä Las Vegasissa Xtreme Couturella ja se myös näkyi. Suvanto hallitsi ottelua heti alkumetreillä ja vei nopeasti hollantilaisen tonttiin, missä imatranmies hallitsi vastustajaansa miten tahtoi. Suvanto pääsi lyömään hollantilaista mountista ja hollantilainen taputti kanveesia alistumisen merkiksi. Kaunista!

Niko Puhakka lukeutuu vapaaottelijoiden kermaan maassamme, mutta hänen vastustajansa ranskalainen Johnny Frachey on ainakin meillä melko tuntematon suuruus. Frachey asteli kehään rekordilla 8 – 7 – 0, mutta hän on kärsinyt tappionsa koville vastustajille, kuten David Baron ja Yoshiro Maeda. Ranskalainen osoitti todelliset lahjansa vapaaottelijana ja hän piti Puhakkaa kovilla ottelun kaikki kolme erää, jonka päätteksi voitto tuli ansaitusti espoolaiskulmaan kaikin tuomariäänin.

_DSC8782

Loukkaantumiset ovat pitäneet Juha “Juice” Saarisen pois kehästä pitkään. Mitään kehäruostetta miehen otteissa ei ollut nähtävissä kun hän kuristi ensimmäisessä erässä ruotsalaisen Anders Hanssonin. Saarinen heitti ruotsalaisen hienossa kaaressa ja kömpi selkään, kuristus kohdalleen ja suihkuun. Kiitos Juice, nähdään ensi kerralla.

Illan viidennessä ottelussa kehään astui koko tapahtuman ansioitunein vapaaottelija David Bielkheden, joka on otellut mm. Pridessä ja UFC:ssä. Hassua että äijän mukana oloa otteluillassa ei oltu hehkuteltu sen enempää? Häntä vastaan asettuneella Ville Räsäsellä ei ollut ottelussa juurikaan sanaa Bielkhedeniä vastaan ja ottelu oli ehkä illan huonoiten suunniteltu ottelupari. Toisaalta Bielkheden tarvitsi tililleen voiton, että osakkeet saadaan taas nousuun isojen vapaaotteluorganisaatioiden leireissä ja Räsäsellä ei ottelussa ollut kuin voitettavaa. David voitti Räsäsen TKO:lla ensimmäisessä erässä.

_DSC8853

Puolituntia kestäneen tauon jälkeen kehään astelivat Markus Halkosaari ja Klas Åkersson, joka saapui kehään rillit nenällää, puvunhousut ja kauluspaita yllään Teräsmies-tunnarin soidessa taustalla. Teräsmies teki selvää jälkeä Halkosaaresta saatuaan tämän ottelussa alleen. Åkersson pommitti allaan maannutta Halkosaarta kovilla lyönneillä ja Maaku sai ensimmäisessä erässä silmäkulmaansa haava, jota katsomaan pyydettiin myös illan lääkäri. Ottelu jatkui haavasta huolimatta, mutta kehätuomari lopetti ottelun samalla hetkellä, kun kehäkuuluttajana toiminen vapaapainija Starbuckin “time”-kuulutus vyöryi kaiuttimista. Hyvä päätös tuomarilta, epäsuotuisaan ajankohtaan. Spekuloinnille jäi siis varaa vaikka tilanne oli selvä.

Pietiläisen väkisinmakuuta seurasi raskaan sarjan ottelu, jossa valmentajankin kunnostautunut tamperelainen Jarno Nurminen kuristi Ruotsista matkanneen Blazev Sawinskin. Nurminen käveli kuristuksen jälkeen suoraa pois kehästä käsiään levitellen ja suu käyden. Juttelin myöhemmin Nurmisen kanssa, joka selitteli käytöstään seuraavasti:

- Olen todella pahoillani tuosta tempusta. Olin vain ihmeissäni että kaveri taputti, ennen kuin kuristus oli edes kunnolla kiinni. Mutta myöhemmin selvisi, että olin vetänyt häneltä pystytilanteessa kaksi kylkiluuta poikki ja taputus johtui siitä.

Toiseksi viimeisessä ottelussa Suomen kokenein vapaaottelija Toni Valtonen otti kolmen erän jälkeen voiton Slovakian Atila Veghistä hajaäänituomiolla. Ensimmäisessä erässä Valtonen slämmäsi peri sellaista alasvientiä, että pamahdus kaikui hallin peräseinissä, mutta slovakialainen ei siitä säikähtänyt vaan haki Valtosesta käsilukkoa, josta Espoon Kehähaiden ottelija tuli varman näköisesti pois. Myöhemmissä erissä Atilan oikea yliolankoukku osui muutaman kerran hyvin Valtosen leukaperiin, mutta viime aikoina potkunyrkkeilijä Jukka Saarisen kanssa treenannut Valtonen kesti lyönnit kuin mies. Matto-ottelussa Valtonen puolestaan teki tuhoa kovilla lyönneillään.

_DSC9047

Illan viimeinen ottelu oli erinomainen taidonnäyte lahtelaiselta Matteus Lähdesmäeltä, joka voitti hiljattain Shooton Euroopanmestaruuden. Lähdesmäki on yksi lupaavimmista suomalaisista vapaaottelijoista ja jos ihmeitä ei tapahtu on Lähdesmäki todellinen tulevaisuuden suurnimi vapaaottelussa. Lähdesmäen pystytaitoja ei ottelussa päästy näkemään, mutta matossa mies on kuin uhrillaan leikittelevä kuristajakäärme. Pysyy iholla, eikä päästä irti ennen viimeistä hengenvetoa! Näin kävi myös Ranskan Cedric Jouvetille jonka Lähdesmäki kuristi side-chokella ensimmäisessä erässä.

Helsinki Fight Night oli otteluiltaan mukiin menevä tapahtuma, mutta jätti järjestelyidensä puolesta toivomisen varaa. Jos Speed Promotion vielä toivoo järjestävänsä iltoja Jäähallissa, kannattaisi panostaa enemmän sen markkinointiin ja ulkoiseen näyttävyyteen, kuten isompaan catwalkiin ja kunnon pyro- ja valotekniikkaan. Kansa haluaa sirkusta!

Illan huumoripläjäys nähtiin kun ruotsalainen vapaaottelija Reza “Mad Dog” Madadi hyökkäsi kehään ja alkoi haastaa Niko Puhakkaa otteluun. En tiedä miten suunniteltu mainoskikka oli kysessä, mutta ottelija Madadilla ei ole juuri annettavaa Puhakalle, joka on urallaan otellut kovempiakin nimiä vastaan kuin Madadi. Ilmeisesti ruotsalaisleiriä hiertää edelleen Puhakan äärioikeistolaishistoria, mikä ilmeisesti antoi syyn, ei ihan perussvensonia näyttävälle Madadille syyn haastaa Puhakka. Todellinen syy on varmasti se, että ottelu Puhakkaa vastaan nostaisi juuri Madadin osakkeita Ruosin ulkopuolella.


Turpaan poliisin luvalla! Kenelle?

Kirjoittanut jaakkod 29.11.09 klo 13:31 Pienen miehen hiljainen kapina

Megapromootio speed rykäisi shooto finlandin porukan kanssa jäähallillisen vapaaottelua marraskuisen helsingin ja miksei koko suomen tasavallan iloksi. Ennakkoon oli kovat nimet ottelukortilla ja sitä kautta odotukset marginaalisessa yleisössä ennennäkemättömät. Nostaisiko tämä uusi koalitio suomenvapaaottelun ufc:n tai p3-tallin ja suomalaisen ammattinyrkkeilyn kaltaiseen nousuun?! Isot starbat jäivät syystä tai toisesta kuitenkin kotiin ja ottelu-iltamat järjestettiin suomalaisen vapaaottelun vakiokaartin voimin. Lisukkeena oli lukkopainia a la Janne-Pekka Pietiläinen ja kanadansuomalainen Starpuk the wrestling pioneer eräkellona ja mc:ä mikrofoonin varressa, sekä tyhjä ja hiljainen jäähalli näyttämönä… Ekselent.

Ottelut itsessään olivat varmasti sitä mitä paikalla oleet veteraanikatsojat odottivatkin, eli ihan kelpoa kamppailu-urheilua. Järjestävä taho kuitenkin oli lähtenyt rakentamaan omaa pr-linjaansa hieman erisuuntaan. Juliste ja sen mukana keltainen iltapäivälehtikin julisti isoon otsikkoon ” Nyt vedetään turpaan poliisin luvalla! ” Ai shooto on laillista väkivaltaa? Onneksi suomessa on vapaaotteluliitto joka ajaa salonkikelpoisen urheilun asiaa. Yleisön joukosta löytyi alkomaholin kyllästämiä faneja jotka ottivat sitten mittaa toisistaan lehtereilläkin, ilmeisesti ihan poliisin luvalla. Moista käänteisälykkyyttä en ole ikinä kamppailutapahtumassa nähnyt. Wittu miten junttia…

Ei jotenkaan uskoisi että järjestäjät olisi hirveästi miettineet mitään ennen hallille saapumista, paitsi sorjia kehätyttöjä. Dj ei soittanut muuta musiikkia kuin kehääntulobiisit ja sitten erätauoilla oli haudanhiljaista. Eräkelloa ei myöskään shootossa käytetty vaan mikrofonin avulla kehätuomarille kerrottiin milloin erät päättyvät. Kehätuomarillekin tämä tosin oli uutta.. Mc Starbuckster hallitsi molemmat kielet eli suomen ja englannin, muttei sisältö jutuissa ollut ihan hallussa tai linjassa. Onneksi hiukset oli märät, farkut tiukat, buutsit kiilti ja farkkupaita oli kokoa 50cent. XXXL kokoinen paituli vaatii raamikkaat hartiat tai se näyttää hameelle. Ei muuten ollut ottelulistoja tai käsiohjelmia läsnäolijoillekkaan. Valivalivali… Ottelijat itsessään olivat varmaan ainoita ammattilaisia koko hallissa.

Kuinkakohan innoissaan speedot on järjestämässä huhtikuista karkeloaan? Tod näk niukka lipunmyynti ei hirveästi kassaan tuonut ruplia, eikä sponsoreitakaan liiemmin näkynyt. Bisneksenä kamppailutapahtumat eivät taida olla mikään kultakaivos, varsinkaan asiaan vihkiytymättömille bisnesvelhoille. Varmaa on kuitenkin se että ainoa tie on ylöspäin. Ja jos tulevaisuudessa homma lähtee shootospeedoilla infernaaliseen nousuun niin tälle neitseelliselle kokeilulle voidaan sitten naureskella hummerin takapenkillä shampanjaa juodessa.


Virtanen jatkaa painin päävalmentajana

Kirjoittanut tilles 26.11.09 klo 14:59 Uutiset

Suomen Painiliiton päävalmentajana jatkaa Kuortaneella majapaikkaa pitävä Juha Virtanen. Sunnuntaina 22.11. hän allekirjoitti Painiliiton kanssa kolmevuotisen työsopimuksen, minkä turvin kreikkalais-roomalaisen painin miesten maajoukkueen käytännön valmennus ja painin tiimityöhön pohjautuvan valmennustoiminnan koordinointi tulee olemaan 2012 Lontoon olympiakisavuoteen saakka Virtasen näpeissä.

Juha Virtanen on asettanut yhdeksi tärkeimmäksi tavoitteekseen sen, että 2012 Lontoon kisoissa suomalaisen painin tulee jumittautua uudelleen olympiamitalikantaan. – Lontoon kisoihin tulee saada kisapaikka vähintään kolmelle – neljälle suomalaiselle painijalle, täsmensi tavoitteitaan Virtanen Vantaalla.

Suomen painin liittovetoiseen painivalmennustiimin kuuluvat lisäksi nuorten olympiavalmentaja Ahto Raska, hänen vastuulla on vapaapaini. Kreikkalais-roomalaisen painin puolella vastaavan pestin omaavia valmentajia ovat Ilmajoella vaikuttava Marko Yli-Hannuksela ja Liikuntakeskus Pajulahden listoilla oleva Juha Lappalainen.


Kommentointia kolmoselle

Kirjoittanut tilles 25.11.09 klo 10:16 Päätoimittajan blogi

Ihan näillä näppäimillä pitäisi lähteä hakemaan Lauri Salovaara lentokentältä ja suunnata MTV 3:selle. Menemme tekemään kanavalle yhden koenauhoituksen Max-kanavan UFC-lähetyksistä. Tarkoitus olisi testata, josko minä ja Lauri päästäisiin kommentoimaan ensi vuonna nuo kaikki Maxin vaparilähetykset. Olis se hienoa! Koko eilinen päivä ja ilta tuli tehtyä ennakkovalmisteluja niin Helsingissä kuin Oulussakin, jossa Lauri asuu. Tänään ollaan sitten täydessä tikissä!

Heti ton kommentoinnin jälkeen olisi sitten Ylen tiloissa sellainen vaatteidensovitus, yhtä TV-sarjaa varten. Esitän ilmeisesti ensi vuonna alkavassa “Tappajan näköinen mies” -sarjassa moottoripyöräjengiläistä. Partaa on kasvatettu kohta kaksi kuukautta ja se kutiaa aivan helvetisti. Kuvaukset on ensi maanantaina ja sitten lähtee playoff-parta. Nyt kentälle!

VG7G9255

Minä ja kahden kuukauden kasvatuksen tulos.


Mitä jäi käteen?

Kirjoittanut tilles 23.11.09 klo 10:26 Päätoimittajan blogi

Ruotsin reissu on sitten takana, mutta mitään ei jäänyt käteen. Reissu oli ihan Ok ja tapahtuma hyvä, mutta duunien puolesta kaikki meni täysin penkin alle. Ei mitään kirjoitettavaa lehteen… Kun Kasran haastattelukin meni vielä puihin niin kyllä sapettaa. Helvetin huonoa asioiden hoitamista ruotsalaisilta, sitä ei voi kiistää millään. Yritän aina pitkälti ymmärtää, mutta kyllä tämä meni jo vähän vittuilun piikkiin. Turha reissu sanon mä!


Jalat tohjona

Kirjoittanut tilles 21.11.09 klo 20:28 Päätoimittajan blogi

Huh huh koko päivä on tullut tarvottua ympäri kaupunkia ja jalat alkavat olla aika lopussa. Vaihteeksi taas hotellilla huilimassa ja jos hyvin käyn tapaan tänään vielä Rumble of the Kingsin promoottorin Kasra Ashhamin. Toisaalta pää alkaa olla aika jumissa, joten tiedä mitä haastattelusta syntyy? Oma anti alkaa olla tälle reissulle annettu ja nyt lasken jo tunteja että pääsee himaan. Toisaalta voi olla että ensi yönä täytyy väijyä UFC 106 -streamia netistä…

photo-19

Tää reissu on mennyt kyllä lähinnä nisun ja kahvin merkeissä, jos ei lasketa eilen illalla Immosen kanssa vedettyä neljää bisseä. Oli muuten ihan helvetin hauskaa istua iltaa turunlahjan kanssa. Mukava heppu ja ollaan tultu Rikun kanssa aina toimeen. Sama huumorintaju ja musamaku, mallia huono… yhdistää kummasti.

Mitä vielä? Lahjat perheelle, itselle yksi Close-Up -lehti kotiin viemisiksi. Kannessa edesmenneen Hellacopters-orkesterin Nicke Andersson. Pitkä haastis maailman parhaan rockbändin nokkamiehestä bändin lopetettua toimintansa tänä vuonna. Sitä sitten kotipuolessa sanakirjan kanssa suomentamaan… Ai että oli kova bändi!

…nyt alkaa päätoimittajalla ottaa iso pyörä kattoon kiinni, joutuu menee pötköttelemään.


Rumble of the kings -reportaasi

Kirjoittanut tilles 21.11.09 klo 20:21 Uutiset

Rumble of the Kings Pre-Card

Tulokset:
Muaythai Pre – Fight 1: Lina Länsberg vs. Magdalena Kowalczyk. Voittaja: Kowalczyk kaikin tuomariäänin.
K-1 Pre – Fight 2: Daniel Teymur – Martin Akhtar. Voittaja: Akhtar kaikin tuomariäänin.
K-1 Pre – Fight 3: Nils Widlund – Alex Kazemi. Voittaja: Widlund KO 1. erä.
K-1 Pre – Fight 4: Rhassan Muhareb – David Teymur. Voittaja: Teymur kaikin tuomariäänin.

Esiotteluiden jälkeen seurasi räjähdyksiä ja savua pursunut avajaisseremonia, jonka jälkeen mentiin otteluihin, joissa jokaisessa ruotsalaisottelijat kohtasivat ulkomailta tuodut vastustajat. Kaksi ensimmäistä ottelua eivät juurikaan jättäneet yhdestä keskeytyksestä huolimatta suurempaa muistijälkeä, mutta sitten alkoi tapahtua! Pääkortin kolmannessa ottelussa otellut Artur Kyshenko laittoi käyntiin todellisen shown, dominoimalla ruotsalaista Abbe Joofia. Eikä ihme Kyshenkolla on yli 100-ottelunkokemus, jotain K-1 Max finaalipaikkoja jne. Kyshenko todellakin otti yleisön. Esimerkiksi toisessa erässä mies liukastui ja kaatui pienen iskujenvaihdon jälkeen ja rupesi punnertamaan kanveesilla. Aivan helmi!

Seuraavassa ottelussa kehään astui todellinen ruotsalainen pystyottelulegenda Jörgen Kruth, mutta mitä ihmettä äijä otteli vaparia ja hyvin ottelikin. Myös matossa pari vuotta vaparia treenannut Kruth oli hyvä. Mutta ottelu loppui kuten olisi voinut arvatakin Kruth löi jenkki Jaime Fletcheriä kuin vierasta sikaa ja tuomari tuli väliin. Hovetin yleisö repesi valtavaan huutomyrskyyn.

Kruthin ottelua seuranneessa K-1 ottelussa nähtiin illan ikäpresidentit Lasse Myrberg ja George Scott, jotka molemmat ovat entisiä nyrkkeilijöitä. Kehässä tuomaroinut Riku Immonen ei siis ollut tässä ottelussa ainoastaan komea, vaan myös nuori, kaksi muuta kun olivat yli neljäkymppisiä.

Jälleen vaparia jossa malmöläinen Ilir Latifi koki kovan kohtalon kun japanilainen Tatsuya Mizuno tyrmäsi hänet ottelun viimeisessä erässä polvipotkulla. Potku tuli heti erän alussa ja oli todellinen yllätys muuten tasaiselle ottelulle. Latifi jopa dominoi vahvana painijana ottelun ensimmäistä erää ja tämä ruotsin versio suomalaisesta Ville Mannisesta, myös löi samalla tavalla, kuin suomalaisvastineensa. Aina vedettiin täysillä. Ottelu oli molemmin puolin kunnon slugfest.

Seuraavana kehään astui Joakim Engberg joka kohtasi yhdysvaltalaisen David Gardnerin. Tämä vapaaottelusäännöillä käyty ottelu päättyi toisessa erässä kun kehätuomari Bobby Sundel ja lääkäri päättivät Gardnerin otsaan tulleen vekkin vuotavan liikaa.

Illan toiseksiviimeinen taisto tarjosikin sitten illan parhaan ja yllättävimmän ottelun. Paperilla ruotsin Marcus Oberg oli ainakin allekirjoittaneelle täysin tuntematon suuruus, sen sijaan Gago Drago jo sanoikin jotain. K-1 Max -veteraani hollantilainen Dragon kun kuuluu lajin supernimiin. Mutta ennakkoasetelmasta huolimatta Oberg teki todellisen yllärin voittamalla Dragon kaikin tuomariäänin, eikä tuomiota vedetty yhtään kotiin. Oberg haastoi ja dominoi Dragoa läpi koko ottelun ja käytti häntä nopeasti myös lattiassa ottelun toisessa erässä. Erityisesti Obergin polvet olivat hallaa Dragolle.

Illan pääotteluna nähtiin Richard Nordstrandin ja kanadalaisen Clifton Brownin välinen WMC-liiton MM-ottelu. Ottelu alussa oli lähinnä tragikoomista kun kehätyttöinä pyörineet semi-bodarimimmit yrittivät kompuroida pitkissä koroissaan alas alastuloramppia ruotsin ja kanadanliput käsissään. Olin varma että joku vielä taittaa nilkkansa.

Kansallislaulujen ja perinteisen tanssin jälkeen alkoi ensimmäinen suhteellisen hidastempoinen erä ehdin jo ajatella, että tähänkö tämä ilta nyt sitten lässähti. Väärin. Toisessa erässä Nordstrand käytti Brownia lattiassa ja luvun laskun jälkeen aloitti sellaisen pieksennän, joten kanadalaiskulmalle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin heittä pyyhe kehään. Hieno päätös hienolle illalle.

Tulokset:

K-1 Opening Fight: Jonathan Gromark – Ondrej Hutnik. Voittaja: Hutnik kaikin tuomariäänin.
Kings Cup Qualification Fight: Petter Juuhl – Oakim Karlsson. Voittaja: Juuhl TKO 2. erä tuomarin keskeytys.
K-1 Super Fight: Abbe Joof – Artur Kyshenko. Voittaja: Kyshenko kaikin tuomariäänin.
MMA Super Fight: Jaime Fletcher – Jorgen Kruth Voittaja: Kruth TKO lyönnit 2. erä.
K-1 Super Fight: Lasse Myrberg – George Scott Voittaja: Scott 2 -1.
MMA Super Fight: Ilir Latifi – Tatsuya Mizuno Voittaja: Mizuno KO polvipotku 3. erä.
MMA Super Fight: Joachim Engberg – David Gardner Voittaja: Engberg TKO tuomarin keskeytys 2. erä.
K-1 Super Fight: Marcus Oberg – Gago Drago Voittaja: Oberg kaikin tuomariäänin.
WMC World Title Fight: Richard Nordstrand – Clifton Brown Voittaja: Nordstrand TKO pyyhe kehään 2. erä.


Ruåtsalaista vittuilua

Kirjoittanut tilles 21.11.09 klo 12:11 Päätoimittajan blogi

Lähdimme eilen isoin odotuksin kohti Hovetia ja kuten tavallista odotukset täyttyivät vain osittain ja osa niistä murskaantuivat. Matka starttasi hotellilta läheiseen kahvilaan jossa pääsi taas kerran herkuttelemaan. Oooooh! Mikään ei nostata tunnelmaa niin kuin kahvi ja nisu.

VG7G9249

Kahvilasta matka jatkui kävellen kohti keskustaa ja matkalla tuli tehtyä vähän ikkunaostoksia ja norkoiltua mm. Addun liikkeessä. Stokis on kyllä astetta kovempi kaupunki kuin Helsinki, mitä tulee liikkeiden määrään ja laatuun. Tyylikästä on.

Sit metrolla Hovettiin ja… No olisihan se pitänyt arvata että hommat alkaa leviämään käsiin kun päästään itse asiaan. Mediapassit löytyivät kyllä pienen etsimisen jälkeen, mutta muuten niillä ei juuri virkaa ollutkaan ainakaan kuvaaja Mikelle. Kävi ilmi että meidän passit eivät olleet ns. all access -passit, joten kuvaaminen olisi pitänyt tehdä kaukalon laidalta, jonka sisäpuolella ringside ja kehä oli rakennettu… No helvetti eihän sieltä mitään kuvia saanut, varsinkin kun Sirén oli varautunut kuvaamaan kehän laidalta. Seurasi hetken kestänyt itku-potkuraivari, joka päättyi siihen että Mike pakkasi kamansa ja lähti takaisin hotellille ja minä jäin naama norsunvitulla istumaan katsomoon odottelemaan illan alkamista.

Nyt ei naurata :(

Nyt ei naurata :(

Itse ilta olikin sitten taas aivan helvetin hienosti järjestetty ja ottelu, ne vasta olivatkin hyviä. Aivan käsittämättömän hyviä. Koko tapahtuma kesti noin 6 tuntia, mutta missään vaiheessa ei tullut tylsää. Illassa oli tyrmäyksiä, helvetillisiä sotia ja käsittämättömän hyvin suunnitellut otteluparit. Menee vähän ylistykseksi mutta voin suoraan sanoa, että en ole koskaan nähnyt näin hyvää pystypainotteistailtaa kuin nyt. Olihan mukaan heitetty ensimmäistä kertaa myös kolme vapaaottelu, mutta tällä kertaa ne eivät todellakaan olleet illan kohokohta. Illan suomalaiskohokohta oli tietenkin kehätuomari Riku Immonen, joka sitten olikin illan ainoa kehässä käynyt suomalainen :)

Tässä vielä lyhyt tapahtumareportaasi:

Rumble of the Kings Pre-Card

Esiottelukortti oli täynnä ilmeisesti nousevia ruotsalaisnimiä, kuten Daniel ja David Teymur, Martin Akhtar, Alex Kazemi ja Rhassan Muhareb, ei juurikaan johanssoneita tai svenssoneita :) Ainakin maahanmuuttajat ovat integroituneet kamppailulajipiireihin, vaikka maana Ruotsi on painiskellut niihin liittyvien ongelmien äärellä viime vuodet.

Tulokset:

Muaythai Pre – Fight 1: Lina Länsberg vs. Magdalena Kowalczyk. Voittaja: Kowalczyk kaikin tuomariäänin.
K-1 Pre – Fight 2: Daniel Teymur – Martin Akhtar. Voittaja: Akhtar kaikin tuomariäänin.
K-1 Pre – Fight 3: Nils Widlund – Alex Kazemi. Voittaja: Widlund KO 1. erä.
K-1 Pre – Fight 4: Rhassan Muhareb – David Teymur. Voittaja: Teymur kaikin tuomariäänin.

Esiotteluiden jälkeen seurasi räjähdyksiä ja savua pursunut avajaisseremonia, jonka jälkeen mentiin otteluihin, joissa jokaisessa ruotsalaisottelijat kohtasivat ulkomailta tuodut vastustajat. Kaksi ensimmäistä ottelua eivät juurikaan jättäneet yhdestä keskeytyksestä huolimatta suurempaa muistijälkeä, mutta sitten alkoi tapahtua! Pääkortin kolmannessa ottelussa otellut Artur Kyshenko laittoi käyntiin todellisen shown, dominoimalla ruotsalaista Abbe Joofia. Eikä ihme Kyshenkolla on yli 100-ottelunkokemus, jotain K-1 Max finaalipaikkoja jne. Kyshenko todellakin otti yleisön. Esimerkiksi toisessa erässä mies liukastui ja kaatui pienen iskujenvaihdon jälkeen ja rupesi punnertamaan kanveesilla. Aivan helmi!

Seuraavassa ottelussa kehään astui todellinen ruotsalainen pystyottelulegenda Jörgen Kruth, mutta mitä ihmettä äijä otteli vaparia ja hyvin ottelikin. Myös matossa pari vuotta vaparia treenannut Kruth oli hyvä. Mutta ottelu loppui kuten olisi voinut arvatakin Kruth löi jenkki Jaime Fletcheriä kuin vierasta sikaa ja tuomari tuli väliin. Hovetin yleisö repesi valtavaan huutomyrskyyn.

Kruthin ottelua seuranneessa K-1 ottelussa nähtiin illan ikäpresidentit Lasse Myrberg ja George Scott, jotka molemmat ovat entisiä nyrkkeilijöitä. Kehässä tuomaroinut Riku Immonen ei siis ollut tässä ottelussa ainoastaan komea, vaan myös nuori, kaksi muuta kun olivat yli neljäkymppisiä :)

Jälleen vaparia jossa malmöläinen Ilir Latifi koki kovan kohtalon kun japanilainen Tatsuya Mizuno tyrmäsi hänet ottelun viimeisessä erässä polvipotkulla. Potku tuli heti erän alussa ja oli todellinen yllätys muuten tasaiselle ottelulle. Latifi jopa dominoi vahvana painijana ottelun ensimmäistä erää ja tämä ruotsin versio suomalaisesta Ville Mannisesta, myös löi samalla tavalla, kuin suomalaisvastineensa. Aina vedettiin täysillä. Ottelu oli molemmin puolin kunnon slugfest.

Seuraavana kehään astui Joakim Engberg joka kohtasi yhdysvaltalaisen David Gardnerin. Tämä vapaaottelusäännöillä käyty ottelu päättyi toisessa erässä kun kehätuomari Bobby Sundel ja lääkäri päättivät Gardnerin otsaan tulleen vekkin vuotavan liikaa.

Illan toiseksiviimeinen taisto tarjosikin sitten illan parhaan ja yllättävimmän ottelun. Paperilla ruotsin Marcus Oberg oli ainakin allekirjoittaneelle täysin tuntematon suuruus, sen sijaan Gago Drago jo sanoikin jotain. K-1 Max -veteraani hollantilainen Dragon kun kuuluu lajin supernimiin. Mutta ennakkoasetelmasta huolimatta Oberg teki todellisen yllärin voittamalla Dragon kaikin tuomariäänin, eikä tuomiota vedetty yhtään kotiin. Oberg haastoi ja dominoi Dragoa läpi koko ottelun ja käytti häntä nopeasti myös lattiassa ottelun toisessa erässä. Erityisesti Obergin polvet olivat hallaa Dragolle.

Illan pääotteluna nähtiin Richard Nordstrandin ja kanadalaisen Clifton Brownin välinen WMC-liiton MM-ottelu. Ottelu alussa oli lähinnä tragikoomista kun kehätyttöinä pyörineet semi-bodarimimmit yrittivät kompuroida pitkissä koroissaan alas alastuloramppia ruotsin ja kanadanliput käsissään. Olin varma että joku vielä taittaa nilkkansa.

Kansallislaulujen ja perinteisen tanssin jälkeen alkoi ensimmäinen suhteellisen hidastempoinen erä ehdin jo ajatella, että tähänkö tämä ilta nyt sitten lässähti. Väärin. Toisessa erässä Nordstrand käytti Brownia lattiassa ja luvun laskun jälkeen aloitti sellaisen pieksennän, joten kanadalaiskulmalle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin heittä pyyhe kehään. Hieno päätös hienolle illalle.

Tulokset:

K-1 Opening Fight: Jonathan Gromark – Ondrej Hutnik. Voittaja: Hutnik kaikin tuomariäänin.
Kings Cup Qualification Fight: Petter Juuhl – Oakim Karlsson. Voittaja: Juuhl TKO 2. erä tuomarin keskeytys.
K-1 Super Fight: Abbe Joof – Artur Kyshenko. Voittaja: Kyshenko kaikin tuomariäänin.
MMA Super Fight: Jaime Fletcher – Jorgen Kruth Voittaja: Kruth TKO lyönnit 2. erä.
K-1 Super Fight: Lasse Myrberg – George Scott Voittaja: Scott 2 -1.
MMA Super Fight: Ilir Latifi – Tatsuya Mizuno Voittaja: Mizuno KO polvipotku 3. erä.
MMA Super Fight: Joachim Engberg – David Gardner Voittaja: Engberg TKO tuomarin keskeytys 2. erä.
K-1 Super Fight: Marcus Oberg – Gago Drago Voittaja: Oberg kaikin tuomariäänin.
WMC World Title Fight: Richard Nordstrand – Clifton Brown Voittaja: Nordstrand TKO pyyhe kehään 2. erä.


UFC 106 -ennakko

Kirjoittanut markuslu 20.11.09 klo 20:04 Verkon takaa
UFC_106_-_Ortiz_vs_Griffin_2_poster

Tito on takaisin, hurraa herra Isopää! (kuva mmamania.comin omaisuutta)

——————————–

UFC 106 on kohdannut uskomattoman määrän vastoinkäymisiä, mutta toivottavasti UFC:n kotikonnuilla Las Vegasissa järjestettävä ilta tarjoaa viihdyttäviä hetkiä.

Kortin kokoon saaminen on varmasti ollut tuskallista UFC:n otteluista vastaavalle Joe Silvalle. Ongelmat alkoivat, kun Mark Coleman, Tito Ortizin alkuperäinen vastustaja, joutui vetäytymään polvivamman takia. Seuraavaksi loukkaantui Ricardo Almeida, jonka piti kohdata Jon Fitch. Aivan kuin tämä ei olisi ollut tarpeeksi, illan pääotteluun kaavailtu Brock Lesnar sairastui mystisesti ja joutui vetäytymään. Viimeisen niitin ongelma-arkkuun iski Karo Parisyan, joka jättäytyi viime hetkellä pois ottelustaan Dustin Hazelettia vastaan. Parisyan on kärsinyt jo pitkään paniikkikohtauksista, jotka ovat selvästi vaikuttaneet hänen otteisiinsa häkissä.

Kaikesta huolimatta UFC 106:ssa myös otellaan. Octagonissa nähdään paluumuuttajia, sillä Tito Ortiz palaa isoine egoineen UFC:iin puolentoista vuoden tauon jälkeen. Vastaansa hän saa revanssiottelussa Forrest Griffinin, jolla ei ole mennyt kehässä kovin häävisti viime aikoina. Illan kakkosotteluna nähdään erittäin mielenkiintoinen kamppailu Anthony Johnsonin ja Josh Koscheckin välillä, jonka voittaja pomppaa ehdottomasti GSP:n kärkihaastajien joukkoon. Muita mielenkiintoisia nimiä ovat UFC-debyyttinsä tekevä Antonio ”Lil’ Nog” Rogerio Nogueira ja toinen paluun Ortizin ohella tekevä ottelija, Phil Baroni.

Forrest Griffin vs. Tito Ortiz

Forrest Griffinin (16-6) ja Tito Ortizin (15–6–1) ensimmäisestä ottelusta on aikaa kolme ja puoli vuotta, joka oli samalla myös Ortizin edellinen voitto hyvästä ottelijasta. Tuon kamppailun hän kampesi itselleen kiistanalaisella hajaäänituomiolla.

Ortiz kärsi vaikeista selkäongelmista vuosikausia ennen kuin hänen selkänsä viimein operoitiin lokakuussa 2008. Sitä ennen hän kärsi tappion nykyiselle UFC:n kevyen raskassarjan mestarille Lyoto Machidalle. Mies on kuntouttanut selkäänsä ahkerasti vuoden päivät ja hionut varsin keskinkertaista nyrkkeilyään maineikkaan Freddie Roachin opissa, unohtamatta tietenkään paini- ja lukkopainitreenejä.

Griffin puolestaan huudettiin hätiin suoraan häämatkalta, kun Lesnar loukkaantui ja Ortizille tarvittiin uskottava vastustaja pääotteluun. Griffinin “Rampage” Jacksonilta valloittama mestaruus ei lämmittänyt miestä kauaa, sillä hänen edelliset ottelunsa päättyivät tyrmääviin tappioihin Rashad Evansille ja Anderson Silvalle. Kolmas tappio putkeen saattaisi olla jo kohtalokas miehen itseluottamuksen ja tulevaisuuden mestaruushaaveiden kannalta.

Ortizin nykykunto on suuri arvoitus, vaikka hän itse vakuuttaa olevansa elämänsä kunnossa. 34-vuotias painija tuskin tyrmää ketään pystyssä, joten ehkä Griffin pysyy tajuissaan tällä kertaa. Ortizin tavamerkki on hänen paininsa, ja entinen UFC:n mestari saa vietyä Griffinin hyvin todennäköisesti alas ottelun kuluessa. Mutta saako hän tehtyä vahinkoa ground’n poundillaan?

Griffin on kohtuullisen hyvä kaikessa, mutta hänenkin suurin vahvuutensa on mattopaini. Pystyssä uskon Griffinin olevan Ortizia edellä, sillä etenkin hänen alapotkunsa ovat hyviä. Uskonkin Forrestin nappaavan voiton tästä ottelusta epätoivon vimmalla ja periksiantamattoman tyylinsä ansiosta, ja pilaavan Ortizin paluun tuomarien suosiollisella avustuksella.

Anthony Johnson vs. Josh Koscheck

Anthony Johnson (8-2) ja Josh Koscheck (13-4) yrittävät parantaa osakkeitaan UFC:n tasaisessa välisarjassa. Voitto tekisi kummallekin miehelle eetvarttia, sillä Johnson missasi  välisarjan 77 kilon painorajan rumasti, noin kolmella kilolla, viime ottelussaan Yoshiuki Yoshidaa vastaan. Hän toki voitti ottelun tyrmäyksellä, mutta jättiläismäisen välisarjalaisen on nyt kyettävä osoittamaan pystyvänsä pudottamaan painonsa tarpeeksi alas.

Koscheck puolestaan yrittää jatkaa nousuaan Paulo Thiagolle kärsitystä helmikuisesta shokkitappiosta. Viime mittelössään blondikäkkäräpää möyhensi Frank Triggin.

Sekä Johsonilla että Koscheckilla on vankka painitausta. Etenkin Koscheckin alasviennit ovat lähes taidetta. Johsonin suurin etu painipuolella on hänen painonsa: mies painaa otteluiltana varmasti lähemmäs 90 kiloa. Toki häneltä löytyy myös painitaitoa.

Pystyottelussa Johnson on etulyöntiasemassa. Häneltä löytyy järkyttävä määrä tyrmäysvoimaa, joka on nähty lukemattomia kertoja. Koscheckin pysty on kohentunut jatkuvasti, mutta en usko hänen nyrkkeilytaitojensa riittävän ulottuvaa ja räjähtävää Johsonia vastaan.

Ottelun ratkaisu piilee pystyottelussa, jossa Johnson on niskan päällä. Hänen ei tarvitse osua Koscheckin leukaperiin kuin yhden ainoan kerran, jonka jälkeen pian 32 vuotta täyttävä painija istahtaa kanveesiin ja ottaa syvään henkeä. Johnson voittaa ottelun tyrmäyksellä tai tuomariäänillä.

Phil Baroni vs. Amir Sadollah

Phil Baronin (13-11) ja TUF-voittaja Amir Sadollahin (1-1) ottelu ei välttämättä kuuluisi pääotteluiden joukkoon, mutta itse ainakin katson aina mielelläni kummankin miehen otteita. Baroni on pärjännyt selvästi paremmin pudotettuaan keskisarjasta välisarjaan, mutta hänen UFC-sopimuksensa oli suurehko yllätys, etenkin kun hän kärsi edellisessä ottelussaan selvän tappion Joe Riggsille.

Sadollah kärsi hieman kummallisen tappion edellisessä ottelussaan Johny Hendricksille. Jos TUFissa vakuuttanut Sadollah selviää ensimmäisestä erästä väsähtämiseen taipuvan Baronin kanssa, on hän erittäin vahvoilla. ”New York Bad Ass” voi toki tehdä saman tempun Sadollahille kuin Hendricks ja tyrmätä hänet, mutta Baronin arsenaalista ei löydy juuri muuta kuin tyrmäysheijareita – jotka ovat tyrmääviä vain ensimmäisen erän ajan.

Luotan Sadollahin pääsevän omalle tasolleen katastrofaalisen tappion jälkeen. Hän on Baronia monipuolisempi ja vie kamppailun nimiinsä tuomaripistein.

Luiz Cane vs. Antonio Rogerio Nogueira

Brasilialaiset Luiz Cane (11-1-1) ja Antonio Rogerio Nogueira (17-3) iskevät yhteen tässä matsissa, jonka odotan olevan erittäin korkeatasoinen ja tekninen pystykamppailu. ”Pikku”-Nogueira tekee viimein, 33 vuoden kypsässä miehen iässä, UFC-debyyttinsä.

Canen UFC-ura on ollut viime aikoina melkoisessa myötätuulessa eikä hän päästä Nogueiraa helpolla. Voitot Jason Lambertista, Rameau Thierry Sokoudjousta ja Steve Cantwellista eivät olleet pelkkää tuuria. Cane on taitava pystyottelija, jonka iskuista löytyy mukavasti ruutia. En ole liiemmin nähnyt 28-vuotiaan brassin ottelevan matossa, mutta vähemmän yllättävästi miehellä on musta vyö brassijujutsusta. Lukotusvoittoja häneltä ei löydy, mutta eiköhän mies viihdy matossakin tarpeen niin vaatiessa.

Nogueira on hyvin samankaltainen ottelija isomman veljensä kanssa, mutta pikku-Nogin kädet ovat selvästi nopeammat ja terävämmät. Matossa hän on kerrassaan erinomainen – Nogueiran vyöltä löytyvät lukotusvoitot muun muassa Dan Hendersonista ja Kazuhiro Nakamurasta.

Kamppailusta muodostuu todennäköisesti tasaväkinen vääntö, jossa monipuolisempi ottelija nappaa voiton. Nogueira on kaksikosta kokeneempi, ja ennustan hänen rentoutensa ja ottelusilmänsä tuovan voiton tuomaripistein.

Paulo Thiago vs. Jacob Volkmann

Paulo Thiago (11-1) ja Jacob Volkmann (10-0) saivat ylennyksen pääkortille Karo Parisyanin poisjättäytymisen seurauksena. Thiago on jo osoittanut kuuluvansa UFC:iin tyrmäämällä Josh Koscheckin ja ottelemalla tasaväkisesti Jon Fitchin kanssa (29-28 –tuomarihäviö), mutta Volkmann ottelee ensi kertaa UFC:ssa.

Thiago taitaa sekä judon että BJJ:n, joissa hänellä on musta vyö, eikä hänen pystyottelunsakaan ole nähdyn perusteella hassumpaa – joskaan ei häntä kovin tekniseksi pystyukoksi voi sanoa. Volkmann on minulle melkoinen mysteeri, mutta tiedän hänen olevan erinomainen painija, jolta löytyy myös kohtuulliset BJJ-taidot.

Thiago vakuutti minut taidoistaan Fitch-ottelussa, joten uskon hänen voittavan tuntemattoman Jaakobin joko lukolla tai tuomariäänin.


Hotel BirgerJarl Stockholm

Kirjoittanut tilles 20.11.09 klo 17:10 Päätoimittajan blogi
Oliko kaikki vielä tallella?

Oliko kaikki vielä tallella?

Matka meni ihan mukavasti ja perille päästin ilman suurempia kommelluksia. Laskeuduimme Stokikseen puoliltapäivin ja otimme kentältä bussin keskustaan. Ilma on aika samalainen kuin Suomessa lähtiessä, pilvistä +10 lämmintä. Arlandan kenttä oli aika käpynen, eikä sieltä löytynyt kunnon syötävää.

VG7G9224

Ööö mihin mennään?

Kun pääsimme keskustaan pyörin rautatieasemalla etsimässä kartaa, kun Mike veteli ulkona röökiä. Jostain kumman syystä asemalla oli ilmainen kakkutarjoulu. No helvetti! Sehän sopi mulle, makean ystävä kun olen.

IMG_9429

Ruåtsin pisin kakku.

Nami maiskis!

Nami maiskis!

Matkalla oli ehtinyt tulla kunnon nälkäkin joten kävimme jossain Thai Take Away/Fast Food -kiskassa syömässä ja nyt perse laulaa kuin jahtitorvi. Olis sittenkin pitänyt syödä Burger Kingissä.

Kanaa ja sitä sun tätä?

Kanaa + sitä sun tätä = massiiviset ilmavaivat.

Rautatieasemalta tulimme hotellille taksilla, jonka kuljetta sönkötti ruotsia meille eikä saatu siitä mitään selvää. Oma ruotsinkielentaitoni on sen verran surkeaa, että kaikki vähänkin tarkkuutta vaativa kommunikointi on käytävä englanniksi. Mike kyllä väittää osaavansa ruotsia, mutta ei sekään ymmärtänyt taksikuskin jorinoista mitään.

No juu nyt kahville ja sitten katsomaan päähänlyömistä.

…ai niin nähtiin rautatieasemalla ruotsalainen spurgu. Niilläkin menee paljon paremmin kun meillä.

Spuge ja sen koirat.

Spuge ja sen koirat.


Next Page »
zinwave Wordpress Theme