Toimintaa siihen toiminnallisuuteen!

Toiminnallisen harjoittelun puolesta on nyt kohkattu Suomessakin vuosikausia, mutta missä viipyvät salit?! Tuntuu siltä, että ilmiö on ruumiillistunut vain Crossfit-saleille, joita on täällä onneksi jo kohta kolme. CF Helsinki, CF Pori ja pian ovensa avaa myös CF Tampere. Way go!

Kuten jo aikaisemmin hehkuttelin Zagrebin CoreGymia, teen sitä vielä hiukan lisää. Liian vähän on mun tiedossa Suomessa saleja, joissa olisi oikeasti panostettu TILAAN ja muutamiin hyviin vehkeisiin joita ihminen voi käyttää sen sijaan, että olisi täytetty iso halli istuttavilla koneilla. Että olisi paikka, jossa ihminen voi liikuttaa itseään ja välinettä – sen sijaan että välineet liikuttavat ihmistä.

Vanha virsi, mutta mikään ei tunnu muuttuneen. Tai no, ehkä se on positiivinen ilmiö että ketjusalit tarjoavat “funktionaalinen harjoittelu” -nimisiä ryhmäliikuntatunteja, mutta tietääkseni kunnon apinasaleja ei juuri ole perustettu. Harvalla salilla saa käyttää edes magnesiumia; mikä poistaa jo ainakin mut kävijälistalta välittömästi. Ei sillä, että sitä joka paikkaan tarvitsisi tunkea, mutta kyllähän se jotain kertoo jos sitä ei saa edes käyttää. Oh my.

No, CoreGym oli kyllä hieno mesta, jollaisia soisin perustettavan tännekin. Tai ehkä niitä on, mutta olen vaan jotenkin onnistunut sisustamaan omaa kotiani erilaisilla välineillä sen sijaan, että olisin tutkinut muiden tarjontaa. Kertokaa, jos tiedätte mistä leikkipuistot löytyvät.

IceChamberin blogissa CoreGym oli tiivistetty hyvin näin: “A creative combination of MMA, strongman, KB Sport, Paintball, S&C, and general fitness” .. ja sitähän se oli. Mulla on valitettavasti aina vaan paskoja kuvia koska liikun E71:n enkä kameran kanssa, mutta onpahan kuitenkin. Ihmisiä kuvissa ei näy, koska kaikki olivat pakkautuneet sinne missä kuulakisat nostettiin. Tiätty!

COOL!

Avanto- ja talviuinti on ihanaa. Huomaan sen ainakin nopeuttavan palautumista ja poistavan treenien jälkeisen “piestyn” olon. Käyn siis avannossa ja saunassa – en vielä kylve jääpaloissa. Minulle perusteeksi riittää vain se, että pidän siitä; ihan sama tehoaako kylmä vai ei. Kävisin silti. Lisäksi mulla on tapana käydä uimassa ennen kisoja muutenkin, mutta se on enemmän sellainen oma rituaali. Jätän meriveden pintaan ja lähden matkaan. Toimii stna.

Tohtori.fi sanoo avantouinnista näin:

Avantouintia käytetään myös urheilijoilla suoritusten parantamiseen sekä vammojen ehkäisyyn ja hoitoon. Kylmähoitoa osana urheilijoiden valmennusta on kokeiltu erityisesti Puolassa ja tulokset ovat olleet hyviä. Urheilijat ovat saaneet neljä viikkoa ennen kilpailuja kahden viikon tehokuurin avantouintia. Positiivisia vaikutuksia on huomattu ainakin 400 metrin juoksijoilla sekä karatessa ja judossa kilpailevilla. Avantouinnin on todettu helpottavan myös palautumista rankan urheilusuorituksen jälkeen.

Hiukan kattavampi selvennys löytyi Sportsmedicine.comista: Does an Ice Water Bath Speed Recovery – ja vaikka siinä ei puhutakaan avantouinnista, sama kaiketi pätee rantasaunalla kuin jääpalapaljussakin. Ainakin melkein.

The ice bath is thought to:

• Constrict blood vessels and flush waste products, like lactic acid, out of the affected tissues
• Decrease metabolic activity and slow down physiological processes
• Reduce swelling and tissue breakdown

Then, with rewarming, the increased blood flow speeds circulation, and in turn, improves the healing process. Although there is no current protocol regarding the ideal time and temperature for cold immersion routines, most athletes or trainers who use them recommend a water temperature between 12 to 15 degrees Celsius and immersion times of 5 to 10 and sometimes up to 20 minutes.

No, nettisivujen selailua mielekkäämmän lähteen löysin kuitenkin Fight! -lehden youtube-sivuilta. Lyhyt marraskuinen haastattelu mukana.

FIGHT! Life: The Ice Bath, with Junior Dos Santos

Kuva: Zuffa LLC

Lucio Linhares jatkaa viime viikonloppuisen tappionsa jälkeen UFC:n leivissä. Lucio hävisi UFC-debyyttinsä Rousimar Palharesille toisessa erässä jalkalukolla. Ottelu oli lopputuloksesta huolimatta tasainen ja Lucion onnistui vakuuttaa UFC:n matchmaker Joe Silvan kyvyillään. Luciolla on neljän ottelun sopimus UFC:n kanssa, mutta organisaatiolla on optio katkaista sopimus ennen sen virallista päättymistä.

- Lucion seuraavasta ottelusta tai mahdollisesta vastustajasta ei ole vielä tietoa. Tärkeintä on, että hän saa jatkaa ottelemista UFC:ssä, sanoo brasilialaisen managerina toimiva Petteri Maunu.

Olin ensimmäistä kertaa katsomassa Mötörheadia livenä. Olen tietenkin diggaillut tuosta rockmusiikinkulmakivestä pitkään, mutta näin bändin vasta nyt ensimmäistä kertaa tosi toimissa. Olin jo aivan varma siitä että en näe bändiä ikinä, mulla on ollut kolme kertaa aikaisemmin bändin keikalle liput ja joka kerta on jäänyt väliin. Ankkarokista piti lähteä ovelle töihin, kerran en päässyt jäähalliin kun tuli muuta ja Sweden Rockissa olin vaan niin jurrissa etten löytänyt oikealle lavalle. No sitä sattuu.

En ollut laittanut keikalle juuri mitään odotuksia, kun olen kuullut ko. bändin livesoitosta juttuja puolesta ja vastaan. Alku olikin melkoista puuroa ja ajattelin, ettei tätä kuuntelisi kukaan jos tämä ei olisi Mötörhead, sen verran levällään bändin soitto oli parin ekan biisin ajan. Mutta sitten alkoi tapahtua ja loppukeikasta olin sitä mieltä, että bändi on yksi parhaista näkemistäni live-bändeistä. Ei sille vain voi mitään Mötörhead rokkaa. We are Mötörhead and we play rock and roll, sanoi Lemmy ja oli oikeassa.

Olin keikalla HIPKO:n toisen perustajan ja vanhan lapsuuden ystäväni Ilkka Koivun kanssa. Käyn Ilkan kanssa aika usein keikoilla ja joka helvetin kerta vedämme puoleemme jotain öriseviä ääliöitä. Eikä tämään kerta ollut poikkeus. Ennen keikka rokkimäkissä Manskulla rauhaisa ruokahetki häärintyi kun naapuripöydän spurguremmi alkoi haastaa tuttavuutta. “Mitä mieltä olette maailman tilasta”, “Kehitysmaita pitäisi tukea enemmän” yksi spede sönkötti viisisenttiä irti naamastani. Ajattelin että ei helvetti, jos kaveri ei pysty huolehtimaan edes itsestään että pääsisi töihin, niin miten ihmeessä se ehtii edes ajatella tollasia. Ja kuten varmaan arvaatte se sönkötys ei vaan lopu ikinä… jatkuu, jatkuuu ja jatkuuuuu. Oli ihan pakko nostaa kytkintä ja mennä vessaan haukkaamaan happea. No arvatkaapa mihin toi spugejengi oli menossa? No vittu Mötörheadin keikalle tietysti! Onneksi päästiin eroon niistä ennen kuin palkoi käämi.

Keikan jälkeen lainasin Ilkalta Lemmyn omaelämänkerran ja ajoin kotiin lukemaan sitä. Aika outoa että Ilkka kuskaa ko. kirjaa autossaan . Olen nyt parina päivänä lukenut sitä ja en muista koska olen nauranut niin paljon kuin sitä lukiessa. Lemmy on aivan hulvattoman hauska ja sanavalmis kaveri. Suosittelen kaikille, lukeekaa!

Ilkka on ihan huippu jätkä ja täytyy vielä kertoa ensimmäinen muistoni ala-asteelta, joka liittyy häneen. Olin Puolimatkan ala-asteen vessassa välitunnilla kusella ja Ilkka asteli vessaan, jossa oli myös muita poikia. Itse taisin olla joko neljännellä tai viidennellä luokalla. Ilkka on minua vuoden vanhempi. “Phil Lynott on kuollut”, sanoi Ilkka luokkakaverilleen. Itse kanniskelin tuohon aikaan Venomin selkä lippua, jossa oli pentagrammi ja pirun pää, enkä tiennyt tuon taivaallista siitä mikä bändi edes on Thin Lizzy. Muistan että ajattelin “Ketä kiinnostaa ja kuka vitun Phil Lynott?”. Kun tutustuimme paremmin Ilkan kanssa sain oppia että hän oli maailman kovin Lizzy ja Kiss fani… ja on sitä edelleen. Toisaalta Thin Lizzystä on tullut myös minulle yksi niistä bändeistä, josta voin sanoa pitäväni. Tosin Venomin kuuntelu on jäänyt vähemmälle, sitten ala-asteen. Musa on yhdistänyt meitä Ilkan kanssa kamppailulajien lisäksi, aikanaan treenasimme yhdessä ja minä pääsin käsiksi aika ajoin Ilkan valtavaan levykokoelmaan ja hyvä niin. Sieltä ne Lizzy ja Kissit sitten löytyikin!

Lukekaa tää!

Tosikkous on taitolaji.

Olipa kyseessä lajin kuin lajin harrastaja, vitsin vääntäminen ulkopuolisena on riskaabelia. Myönnän, olin ennen ihan hauska daami. Nykyään olen fanaattinen, huumorintajuton mulkku – mutta on virkistävää huomata etten ole ainoa.

Menepä sanomaan futiksen pelaajalle, että “eihän sun tartte kuin juosta pallon perässä max 90 minsaa, tartteeko sitä nyt sen kummemmin edes harjoitella?” Tai todeta voimalajien harrastajalle, että “hienostipa sulla on pääkin alkanut kasvamaan”. Ja lumilautailijalle… “niistä nyt sinäkin nokkasi ja vedä housut kunnolla jalkaan”.

Toisaalta mäkihyppääjälle voi sanoa, että “ei niitä nyt kainaloihin saakka tarvi vetää”.

Crossfittaajalle kannattaa laukaista, että “onpa kiva kun kuntopiirit on taas muotia”. Entä onko moottoriurheilu urheilua ollenkaan, “eihän kuskin tarvi ku ajaa”. Niin. AB-ajokortti riittänee menestykseen. Golf on pelkkää reiältä reiälle laahustamista, ja kehonrakentajathan vaan seisovat peilin edessä ja sivelevät itseensä ruskettavia voiteita.

Minulta kannattaa kysyä, että “no mites kuulan heiluttelu menee?” Heiluttelu? Ai saatana. Mutta niinpä: “Mitä järkeä tossa nyt on, seistä 10 minuuttia paikallaan ja iskeä ilmaan kevyttä kuulaa?”.

Kerran erehdyin mainitsemaan kamppailu-urheilijalle sanan tappelu – ja sain pitkän luennon siitä, miten se EI ole tappelua vaan kamppailua.

No shit Sherlock.

Lajeista ja treeneistä on helppo vääntää huumoria, mutta kuinka moni osaa nauraa itselleen? Narsisti kermaperse ei siihen välttämättä pysty. On se niin herkkää. Pääasia on mun treenit, mun lepo, mun uni, mun ruokavalio, mun palautuminen, mun hieronta, mun fyssari, mun mikro-makro- ja mesosyklit.

Kyllähän siinä huumori jää kakkoseksi. Ehkä se vain on niin, että kun keskittyy hiomaan fysiikkaa ja taitoja, aivojen huumoriyksikkö lakkaa toimimasta. Eikä se väärin ole, mutta ehkä ihan perusharrastajan ei tarvitsisi kaikkea niin tosissaan ottaa. Ehkä!

Ymmärrän, että henkilökohtaista päänaukomista ei jaksa kukaan. Mutta että koko lajin puolesta pitää hermostua, varjella sitä kuin lastaan, puolustaa viimeiseen saakka. Jos sä dissaat mun lajii, sä dissaat mua, ja sitä meitsi ei kestä, vedän pataan. Mykkäkoulu, nyt ja forever.

Olen toki tuolla itsekin rallattanut otsasuonet sykkien, että ETTEKÖ TE NYT USKO MITEN KOVA LAJI TÄÄ ON? Monet kerrat olen ottanut kierroksia ja ollut täysin kykenemätön vastaanottamaan minkäänlaisia neuvoja lajini ulkopuolisilta ihmisiltä. “Mitä säkin tästä tiedät?” – olen kysynyt, jos joku on epähuomiossa ehdottanut jotain toista lähestymistapaa treeneihini. Ei vaan pysty.

Lisäksi aika moni tuntuu vielä luulevan, että kahvakuulaurheilu on tyypillinen loppukevennyslaji eukonkannon ja saappaanheiton tapaan. Niitä uskomuksia oikaisen mielelläni.

Kamppailulajit ovat olleet nyt muotia jo pidemmän aikaa (kaikki alkeis- ym. kurssit kuulemma täynnä jne). Ja perinteiset urheilulajit ovat nousemassa muutenkin (painin lisäksi myös painonnosto, voimistelu jne), mutta näihin nyt puuttumatta – yksi kiinnostavimmista ilmiöistä on mielestäni UFC.

En tarkoita vapaaottelua urheilulajina – vaan nimenomaan ilmiötä nimeltä UFC – joka viihdyttävyydessään kiinnostaa niitäkin urheilun ystäviä, joita kamppailulajit eivät varsinaisesti muuten kiinnosta. Tai niitä viihteen ystäviä, joita urheilun seuraaminen ei kiinnosta. On katsojan omissa silmissä, katsooko hän urheilua vai viihdettä – ja UFC on nerokkaasti jotain siltä väliltä.

FB-tilastojen valossa

Facebookin Ultimate Fighting Championship -ryhmässä on 803 212 jäsentä, mutta Mixed Martial Arts -ryhmässä vain 3716. Tenniksen ryhmässä on 246 378, golfilla 87 712, ja amerikkalaisen jalkapallon ryhmää jaksavat kannattaa 710 877 jäsentä. Futis saa 173 184 fania, formula 1 jää jälkeen 144 125 fanillaan. Jos lähdetään siitä, että ensimmäinen varsinainen UFC-ottelu järjestettiin 1993 – ja nyt suosio näyttää maailman mittakaavassa hakkaavan jo amerikkalaisen jalkapallonkin – voidaan kai sanoa että jotain on löydetty? No, ei Facebook nyt paljoakaan kerro, mutta kyllä se massojen liikkeistä jotain suuntaa antaa.

Luin kesällä kirjan Blood in the Cage – eli Mixed Martial Arts, Pat Miletich and the Furious Rise of the UFC. Historiaa ja taustaa valottavana teoksena kirja oli oikeasti ihan hyvä. Se toteaa aika suorasukaisestikin, mitä ihmiset haluavat nähdä ja miten näihin haluihin/odotuksiin on onnistuttu vetoamaan melkolailla täydellisesti.

Sitten kun Siwan kassakin tietää, se on mainstreamia

Toki, Suomi tulee jäljessä. Olen sattumalta ollut tänä vuonna Amerikassa kahdesti UFC:n aikaan. Ensimmäinen kerta oli maaliskuussa kun kävin Arnold Classicissa kuulakisoissa. Paikkana Columbus, Ohio, jossa oli UFC 96. Sitä en ollut katsomassa paikan päällä (liput muistaakseni 350 dollaria) – mutta tietysti myös koko kaupunki oli täynnä porukkaa ja huumassa – eikä varmaan pelkästään Arnold Schwarzeneggerin takia.

Toinen matkani suuntautui Chicagoon heinäkuussa. Silloin olimme (valmentajani)Catherinen kanssa baarissa katsomassa UFC 100:a. Oli oikeasti hauskaa olla paikallisessa sporttibaarissa ja katsoa ottelut screeniltä. Mielenkiintoista minusta oli ehkä se, että samana iltana ja vielä seuraavina päivinäkin KAIKKI puhuivat siitä. Supermarketin kassasta lähtien kaikki kysyivät, mitä mieltä siitä ja tästä ja tuosta. Jokaisella vastaantulijalla perheenäidistä viinakaupan kassaan oli mielipide, ja varmasti kaikki olivat ainakin nähneet kyseisen ottelun. Yksityiskohdat puhuttivat monta päivää.

Tuohon on kai meillä Suomessa vielä jonkun verran matkaa; ja toisaalta en tiedä miten juuri suomalaiseen sielunmaisemaan istuu mikään noin “karnevalisoitu” lähestymistapa. Tai sitten sitä nimenomaan kaivataan lisää.

Jos kysytte mitä tiedän aiheesta, joudun vastaamaan että enpä juuri mitään, mutta sehän tästä niin erikoista tekeekin. Vaikka ei itse harrasta, sitä katsoo silti mielellään. Katsonko ratakelkkailua samalla intensiteetillä? Tilaanko kanavapaketin rallin takia? No en helvetissä.

Olen tosiaan miettinyt, josko tilaisin kanavapaketin ottelut nähdäkseni. Ongelma on siinä, että haluan vain ne ottelut; paketin mukana tulevasta remonttikanavasta en tahdo maksaa. Enkä siitä rallista.

Havaijin ihmemies esittäytyy (kuva ufc.comin omaisuutta).

————————————————————————————————–

Maailmalla kulovalkean tavoin leviävä vapaaotteluhuuma saavuttaa ensi viikonloppuna Suomen entistä vahvemmin. MTV3 MAX lähettää ensimmäistä kertaa UFC-lähetyksen suorana , ja  vapaaottelufanaatikot pääsevät nauttimaan muun muassa B.J. Pennin ja Frank Mirin otteista viideltä aamulla Suomen aikaa. Toivottavasti myös Lucio Linharesin esiottelukortin matsi löytää tiensä ruutuun.

Illassa nähdään laadukasta väkivaltaviihdettä, kun kevyensarjan mestari Penn puolustaa vyötään jees-mies Diego Sanchezia vastaan ja mattotaituri Mir yrittää lukottaa vaarallisen Cheick Kongon. Pysähtymätöntä toimintaa tarjoaa väsymättömän Clay Guidan ja Kenny Florianin ottelu, jonka häviäjä luisuu kevyensarjan hierarkiassa alaspäin.

Ennakoin tällä kertaa Linharesin ja Rousimar Palharesin esikortin ottelun ohella myös Alan Belcherin ja Wilson Gouveian ottelua, joka olisi mielestäni voinut hyvin korvata paluumuuttaja Paul Buentellon ja pilvenpiirtäjän korkuisen Stefan Struven kamppailun.

ESIKORTTI

Lucio Linhares vs. Rousimar Palhares

Helsingissä asuva brasilialainen Lucio Linhares (13-4) on suomalaisille tuttu mies, sillä keskisarjalainen on opettanut ja treenannut Suomessa jo vuosikaudet. Lisäksi hän on otellut M-1 Challengessa sinivalkoisissa väreissä.

Lucion ensimmäinen UFC-vastustaja on todella kovaa luokkaa. Häntä vastaan asettuu maanmies Rousimar Palhares (9-2), joka on osoittanut jo tasonsa UFC:ssa parin vakuuttavan voiton (Jeremy Hornista ja Ivan Salaverrysta) ja niukahkon Dan Hendersonille kärsityn tappion myötä. Fyysisesti erittäin vahva Palhares on jalkolukkospesialisti ja todella vaarallinen BJJ-jyrä, jonka yhdeksästä voitosta kuusi on tullut lukoilla.

Lucio on kehittynyt huimasti 5,5-vuotisen ammattilaisuransa aikana. Miehen pystyottelu on parantunut tasaisesti vuosien varrella ja matossahan spartalainen on aina ollut melkoinen peto. Lucion pysty ei ole teknisesti kovin kaunista, mutta se on yllättävän tehokasta: miehen tililtä löytyy neljä tyrmäysvoittoa. Etenkin Linharesin painava oikea käsi, “Paksu-Bertta”, on tuottanut tulosta viime aikoina.

Palhares ei ole vielä uransa tässä vaiheessa kovin erikoinen pystyottelija. Viimeksi 11 kuukautta sitten otelleen brasilialaisen liikkuminen ja iskut olivat ainakin viimeksi hyvin jäykän ja voimattoman näköisiä. Annankin pystyedun Luciolle, jonka iskumyllyt voivat aiheuttaa Palharesille suuria vaikeuksia.

Harmi kyllä, uskon Palharesin vääntävän ottelusta silti voiton maton puolella fyysisen voimansa ja erinomaisen tekniiikkansa turvin. Lucio ei jää Palharesista varmasti teknisesti jälkeen, mutta raaka voima on lukkopainissa huomattavasti suuremmassa roolissa kuin BJJ:ssa. Jos Linhares ei saa pidettyä ottelua pystyssä, Palhares napannee voiton tuomaripisteillä.

Alan Belcher vs. Wilson Gouveia

Yoshihiro Akiyamalle viime kamppailussaan äärimmäisen niukalla hajaäänituomiolla hävinnyt Alan Belcher (14-6) on sijoitettu tällä kertaa esiotteluiden puolelle. Saman kohtalon on kokenut hänen lahjakas vastustajansa, Wilson Gouveia (12-6), jonka hyvä nousukiito keskisarjassa päättyi ainakin toistaiseksi Nate Marquardtille kärsityn tappion myötä.

Uransa alkutaipaleella YouTubesta MMA-oppia ammentanut Belcher on hyvä pystyottelija, jolta löytyy myös ruskea vyö BJJ:sta. 25-vuotias jenkki ei ole tunnettu tasaisuudestaan, sillä hyviä voittoja saattaa seurata täysin käsittämätön tappio, kuten kävi Jason Dayta vastaan. Lisäksi miehen ansiolistalle kuuluu kenties maailman rumin Johnny Cash –tatuointi.

31-vuotiasta Gouveiaa vaivaa sama ongelma kuin Belcheria: talenttia on mielin määrin, mutta hänen tasonsa saattaa romahtaa jopa ottelun sisällä. American Top Teamissa treenaava Gouveia on hyvä pystyssä sekä matossa, hänellä on BJJ:ssa musta vyö, mutta hänen akilleenkantapäänsä on tähän asti ollut hänen kuntonsa. Mies ei tunnu jaksavan matseissaan millään loppuun asti, mikä näkyi erityisen selvästi Marquardtille kärsityssä kolmannen erän tyrmäyshäviössä. Ottelun alussa hienoja otteita esittänyt Gouveia hiipui tasaisesti, kunnes ottelijasta oli jäljellä vain kahdeksankymppisen elämäntapatupakoitsijan keuhkoilla varustettu puuskuttaja.

Ottelijat ovat etukäteen ajatellen todella tasaisia. Belcherin voittoa puoltavat hänen parempi kuntonsa ja monipuolisempi pystyottelunsa, sillä mies on Gouveiaa parempi potkija ja liikkuu tätä paremmin sivuttaissuunnassa. Gouveian voiton puolesta puhuvat puolestaan tyrmäysvoima ja erinomaiset lukotustaidot. Edellisissä otteluissaan tappiot kärsineet miehet ovat kumpikin lähes pakkovoiton edessä, sillä UFC lähettää kahden peräkkäisen tappion miehet todella usein kilometritehtaalle.

Intuitioni sanoo Gouveian vievän ottelun tuomaripisteillä, mutta aivan yhtä hyvin kamppailu voi päättyä Belcherin voittoon.

PÄÄKORTTI

B.J. Penn vs. Diego Sanchez

B.J. Penn (14-5-1) puolustaa illan pääottelussa kevyensarjan mestaruusvyötään Diego Sanchezia (22-2) vastaan. Penn ottelee yleensä todella harvaan tahtiin, mutta tällä kertaa hän palaa kehään vain neljä kuukautta edellisen ottelunsa jälkeen. ”The Prodigyn” taidot sai viimeksi karvaasti kokea Kenny Florian, jonka Penn kuristi neljännessä erässä. Sanchez ansaitsi lippunsa mestaruusotteluun hajaäänituomiolla Clay Guidasta, joka ottelee UFC 107:ssa juuri Floriania vastaan.

Penn on tämän hetken parhaita vapaaottelijoita maailmassa. Hän on entinen BJJ:n maailmanmestari, hänen nyrkkeilynsä on kenties MMA:n parasta ja miehen tasapaino on ilmiömäisen hyvä. Kevytsarjalaisten on äärimmäisen vaikea saada vietyä Penn mattoon. Yksinkertaisesti sanottuna : Penn on kertakaikkisen erinomainen vapaaottelun joka osa-alueella.

Sanchez voitti aikanaan the Ultimate Fighterin ensimmäisen kauden keskisarjan, mutta pudotti tämän jälkeen välittömästi välisarjaan. Josh Koscheckille ja Jon Fitchille kärsittyjen tappioiden jälkeen miehen päässä alkoi kuitenkin kyteä ajatus kevyestäsarjasta, jonne hän siirtyikin David Bielkhedenistä ja Luigi Fiorovantista otettujen välisarjan tyrmäysvoittojen jälkeen. ”The Nightmare” ansaitsi mahdollisuuden otella kevyensarjan mestaruudesta vain kahden sarjassa otellun matsin jälkeen. Hänen tuomariäänillä nappaamansa voitot Joe Stevensonista ja etenkin Clay Guidasta olivat todella viihdyttäviä kamppailuja.

Vastustajilleen hyvin usein painajaiseksi osoittautuva Sanchez on kehittynyt ammattilaisvuosiensa aikana monipuoliseksi pystyottelijaksi, mutta etenkin uransa alussa hän nojasi vahvaan lukkopainiinsa. Sanchez on todella hyvä matossa, etenkin jos pääsee vastustajan päälle, mutta selällään hän tuntuu olevan usein suorastaan ongelmissa. Miehen guard ei ole erityisen hyvä, joka nähtiin Guidaa vastaan.

Niin hyvä ottelija kuin Sanchez onkin, en usko hänen pystyvän ryöstämään Pennin vyötä. Penn vaikuttaa olevan elämänsä parhaassa iskussa, sillä laiskahkona treenaajana tunnettu havaijilainen on tehostanut harjoitteluaan selvästi. Penn on kaikessa vastustajaansa edellä eikä Sanchezin tilannetta paranna se, että hän tuntuu menettäneen lopettamiskykynsä välisarjassa. Ehkä sarjan pudotus on vienyt suurimman puhdin miehen iskuista? Mene ja tiedä, mutta hänen ainoa pienoinen mahdollisuutensa voittaa Penn on painostaa havaijilaista rajusti kahdessa ensimmäisessä erässä ja toivoa hänen uupuvan kolmeen viimeisene erään.

Uskon Pennin säilyttävän vyönsä kolmannen erän lopetuksella, kun Sanchez isketään urallaan ensimmäistä kertaa keskeytyskuntoon.

Cheick Kongo vs. Frank Mir

Ranskalainen Cheick Kongo (14-5-1) ja entinen raskaansarjan mestari Frank Mir (12-4) kohtaavat klassisessa pystyottelija vastaan matto-ottelija –asetelmassa.

34-vuotias Kongo on K1-tason potkunyrkkeilijä, jonka ainoat mattotaidot ovat häijy ground’n pound ja väkisin voimalla pystyyn runttaaminen. Miehen 14:stä voitosta yhdeksän on tullut tyrmäyksellä. Hän kärsi edellisessä ottelussaan selvän pistetappion Cain Velasquezille, joka muilutti ranskalaista matossa kolmen erän ajan. Kongo oli muutaman kerran melko lähellä tyrmätä Velasquezin, mutta ei lopulta mahtanut mitään tämän alasvienneille.

Mir on taitava bjj-ottelija, jonka nyrkkeilytaidot ovat kohentuneet parin viime vuoden aikana selvästi. Hän hävisi edellisessä ottelussaan rumasti raskaansarjan mestaruusmatsissa Brock Lesnarille ja haluaa varmasti päästä takaisin voittojen tielle.

Ottelun käsikirjoitus on selvä: jos ottelua käydään tarpeeksi kauan pystyssä, Kongo tyrmännee Mirin. Jos kamppailu siirtyy tarpeeksi pitkäksi aikaa maton puolelle, Mir lukottanee Kongon. Veikkaan jälkimmäistä, sillä Kongon alasvientien puolustaminen on kovin keskinkertaista.Jossain vaiheessa Mir vie Kongolta jalat alta ja lukottaa tämän.

Jon Fitch vs. Mike Pierce

Alunperin Jon Fitchiä (20-3) vastaan piti asettua Thiago Alves, mutta brasilialaistähden loukkaantumisen myötä Brock Larsonin UFC-debyytissään voittaneelle Mike Piercelle (9-1) avautui tilaisuus kohdata Fitch.

Fitch on kaiken taitava ottelija, joka kuuluu ehdottomasti välisarjan eliittiin. 11 kertaa UFC:ssa otellut yhdysvaltalainen on hävinnyt organisaatiossa ainoastaan Georges St-Pierrelle. Aina huikeassa kunnossa oleva Fitch on erinomainen sekä pystyssä että matossa, joskin BJJ:n mustavyö on matossa mieluiten vastustajansa päällä.

Yllätysvoiton Larsonista napannut Pierce on vahva ja suoraviivainen painija, jonka iskuista löytyy mukavasti ruutia. Hän on napannut yhdeksästä voitostaan viisi tyrmäyksellä. Melkoisen yksipuolinen Pierce on hyvä esimerkki yhdysvaltalaiseta vapaaottelijasta, jonka vankka painitausta kantaa aina UFC-häkkeihin saakka.

Fitch on kaksikosta selvästi kokeneempi ja monipuolisempi. Hänen arsenaalistaan löytyvät niin hyvät pysty-, paini- kuin lukotustaidotkin. Pierce luottaa täysin alasvienteihinsä ja riskialttiisiin voimalyönteihin. Tämä ei toimi kaiken nähnyttä Fitchiä vastaan, joka vääntää vastustajastaan voiton tuomaripistein.

Kenny Florian vs. Clay Guida

Jatkuvasti tuskallisen lähellä kevyensarjan terävintä kärkeä pyörivät Kenny Florian (11-4) ja Clay Guida (25-10) iskevät yhteen mielenkiintoisessa otteluparissa. Pystyykö älykäs Florian estämään neandertalimaisen Guidan alasviennit? Onko Guidan pystytaidoissa viimein tapahtunut kehitystä?

33-vuotias Florian koki tuskallisen mestaruusottelun tappion viime elokuussa jo toista kertaa (ensimmäisen hän kärsi  vuonna 2006 Sean Sherkille), kun hän oli ottavana osapuolena B.J. Penniä vastaan. Florianin vankinta osaamista on hänen lukkopaininsa ja thainyrkkeilynsä, joita tukee hänen aina erinomainen ottelustrategiansa.

Guidan suurin, ja usein lähes ainoa, vahvuus on hänen tukahduttava mattopaininsa. Mies vie vastustajansa väkisin alas, vie hänen päällä ollessaan kaiken tilan ja ajan pois eikä häntä tunnu nykyään saavan lopetettua millään. Guida otti Diego Sanchezilta melkoisen turpasaunan miesten välisen ottelun ensimmäisessä erässä, mutta kampesi itsensä väkisin mukaan voittotaisteluun toisessa ja kolmannessa erässä. Miehen kunto on rautainen ja tahto periksiantamaton.

Jos Florian pysyy suurimman osan ottelusta jaloillaan, voittaa hän kamppailun pystytaitojensa ansiosta. Hän on Guidaa huomattavasti ulottuvampi ja monipuolisempi pystyottelija. Jos taas Guida onnistuu viemään Florianin kerta toisensa jälkeen maahan, voittaa hän kamppailun tuomariäänin. Ottelusuunnitelmansa paremmin toteuttava ottelija on matsissa niskan päällä.

Uskon Florianin pystyvän estämään suurimman osan Guidan alasvienneistä fiksun liikkumisen avulla. Hän ei anna moppitukalle monia mahdollisuuksia alasvienteihin, ja jos Guida vie hänet alas, Florian rankaisee ikiliikkujaa ikävin kyynärpääiskuin. Florian vie ottelun nimiinsä tuomariäänin.

Paul Buentello vs. Stefan Struve

Lähes neljän vuoden tauon jälkeen UFC:iin paluun tekevä Paul Buentello (24-10) yrittää päihittää paluuottelussaan nuoren Stefan Struven (18-3). Seitsemästä viime ottelustaan kuusi voittanut Buentello on kaksikosta parempi pystyottelija, kun taas yhtä raajaa oleva Struve on kerännyt 18 ottelustaan 14 lukotusvoittoa.

Buentello on 35-vuotiaana kokenut ja mestaruusottelut nähnyt kehäkettu, mutta Struven pitkät raajat aiheuttavat hyvälle pystyottelijalle taatusti harmaita hiuksia. Mielenkiintoisesti miesten yhteensä käymistä 55 ottelusta vain kolme on kestänyt täyden ajan.

En usko tämänkään kamppailun kestävän toista erää pitemmälle. Buentello joko tyrmää 21-vuotiaan ja 211-senttisen hollantilaisen tai Struve nappaa Buentellosta triangelikuristuksen. Luotan tällä kertaa kokemuksen voimaan, sillä Buentellon ansiolista ja vastustajien taso on huomattavasti vakuuttavampi kuin lähinnä Euroopassa otelleen Struven.

Buentello tyrmää Struven jännityksentäyteisen ensimmäisen erän jälkeen ja jää kauhulla odottamaan seuraavaa vastustajaansa, joka tuskin tulee olemaan Struvea huonompi matossa.

Suomalaisten oma kotibrassi vapaaottelija ja BJJ-opettaja Lucio Linhares tekee tulevana viikonloppuna UFC-debyyttinsä. Mies ottelee UFC 107:n esiottelukortissa Rousimar Palharesia vastaan.

Hiljattain 36 vuotta täyttänyt Linhares on viiden ottelun voittoputkessa, mutta miehen ensimmäinen UFC-vastustaja on todella kova. “Toquinho” Palhares (9-2) on  vääntänyt voitot muun muassa Ivan Salaverrysta ja Jeremy Hornista.

MTV 3 Max näyttää kyseisen otteluillan suorana lähetyksenä sunnuntaiaamuna klo 5.00 alkaen. Täyttä varmuutta ei ole tullaanko Linhares vs. Palhares ottelu näkemään TV-lähetyksessä.

Turun Voimamiesten Taisto Lalli voitti 43 pisteellä selvästi miesten kreikkalais-roomalaisen painin ensimmäisen Suomi Cupin. Lallin 2009 meriitteinä on myös junioreiden EM- ja MM-painien pronssitilat. Cupissa kakkoseksi väänsi 31 pisteen turvin Alavuden Urheilijoiden Antti Hakala. Alkuvuodesta pitkään johdossa olleen Jyvässeudun Paini-Ässien Ville Pasasen oli lopulta tyydyttävä kolmanteen tilaan.

Ilmajoen Kisailijoiden painijat keräsivät Suomi Cupissa eniten pisteitä, kakkonen oli Lallin johdolla Turun Voimamiehet ja Tampereen Kooveen painijat kasasivat kolmanneksi eniten pisteitä. Kreikkalais-roomalaisen painin ensimmäisessä Suomi Cupissa pisteitä saalisti kaikkian 132 painijaa, seuroja mukana oli 53.

2009 kokeilun alaisena olleen Suomi Cupin tavoitteena on ollut aikuisikäisten painijoiden kilpailutoiminnan uudistaminen ja vahvistaminen. Kisakokonaisuudessa oli mukana 12 kilpailutapahtumaa.

Painiliiiton hallitus on päättänyt, että Suomi Cupia tullaan jatkamaan myös v. 2010. Asiaa valmisteleva työryhmä tulee tarkentamaan joulukuun aikana tulevaa pistejakoa ja vahvistaa kisakalenterin, mihin on tulossa näillä näkymin kymmenkunta kisatapahtumaa.

2010 ensimmäinen osakilpailu tulee olemaan tammikuussa Kouvolassa järjestettävä XXXI Herman Kare painiturnaus, minkä avajaisissa palkitaan rahapalkinnoin v. 2009 cupissa menestyneet painijat.

Viimeiset viikot ovat olleet älytöntä pyöritystä työrintamalla, palaveria palaverin perään ja sitä perussäätämistä. Mutta väliin on sopinut myös vähän vapaa-aikaa kun käväisimme perheen kanssa Ruotsissa pienen mutkan. En ole ollut laivalla pitkään aikaan ja täytyy sanoa, että meno on muuttunut… omalta kohdalta.

Laivan yökerhot ja pubit ovat vaihtuneet kököttelyyn pallomeren ääressä ja Ville Vikingin leikkihuoneessa ihmettelemiseen. Eikä siinä mitä hauskaa on silti. Kun kävimme esimerkiksi yökerhossa katsomassa neljä vuotiaan tyttäreni kanssa mikä meininki siellä on, kysyi hän tanssivat ihmiset nähdessään kovaan ääneen “Mitkäs naimiset täällä on meneillään”. Oi sitä ylpeän isän onnea!

Lapset ovat mahtavaa katseltavaa. Heidän tapansa yhdistää asioita on niin poikkeuksellista ja aitoa. Kyseinen tapaus pisti miettimään sitä, missä vaiheessa meistä kitketään pois tuo aitous ja mikä loppu viimein tekee osasta ihmisistä kyynisiä kusipäitä? No elämä se kyllä yleensä koettelee ja kovettaa ja koululaitos pitää huolen siitä, että yksilö istutetaan yleiseen muottiin. Toisaalta hyvä näin, eihän siitä tulisi mitään jos kaikki käyttäytyisivät kuin kylähullut tai jurriset kääpiöt.