“Until man duplicates a blad of grass, Nature can laugh at his so-called scientific knowledge.”

- Thomas A. Edison

Synergia on termi joka kiehtoo minua kovasti. Nyky-yhteiskunnassa asioita tarkastellaan usein sen verran reduktionistisesta näkökulmasta, että unohdamme välillä kokonaisuuksien ja yhteispelin voiman. Oletamme ja toivomme monesti, että haluamamme lopputuloksen taustalla on yksi muita keskeisempi ja ihmeellisempi tekijä, ja että löytäessämme tämän ‘magic bulletin’, kaikki ongelmat ratkeavat. Tämä vastaa toki useisiin psykologisiin tarpeisiimme. Koemme suurta tyydytystä pilkkoessamme maailmankaikkeuden palapelin palasiksi, koska näin voimme purkaa tai koota palaset takaisin paikoilleen juuri silloin kuin haluamme…

Hmm.. Mennään kuitenkin itse aiheeseen ja siihen mitä ominaisuuksia synergian ympärille linkittyy, kun puhumme ravinnosta. Käytän ensin hieman negatiivisempaa esimerkkiä, koska on hyvä ymmärtää, ettei esimerkiksi ravinnostamme ja ympäristöstämme saamien synteettisten kemikaalien yhteisvaikutuksellisia ominaisuuksia ole käytännössä tutkittu juuri lainkaan, eikä se toki olisi laajemmin edes mahdollista.

Useissa eläimillä suoritetuissa tutkimuksissa on todettu, että lisäaineilla on huomattavasti voimakkaampi vaikutus yhteiskäytössä, kuin yksittäin käytettynä. Esimerkiksi Liverpoolin Yliopiston tutkijat selvittivät neljän yleisesti käytetyn lisäaineen yhteisvaikutuksia. Kaksi vuotta kestäneessä tutkimuksessa hiirille annettiin neljää eri lisäainetta samoja määriä, mitä lasten verenkiertoon kulkeutuu tyypillisen välipalan tai juoman jälkeen. Tutkitut lisäaineet olivat keinotekoinen makeutusaine aspartaami (E951), aromivahventeena käytettävä natrium glutamaatti (E621), keinotekoinen atsoväri briljanttisininen (E133) sekä keinotekoinen väriaine kinoliinikeltainen (E104). Tutkijat raportoivat, että kun hiirien hermosolut altistuivat glutamaatille ja briljanttisiniselle tai aspartaamille ja kinoliinikeltaiselle, lisäaineet lopettivat hermosolujen kasvun ja häiritsivät hermoston normaalia viestintäsysteemiä. Lisäaineilla on siis huomattavasti voimakkaampi vaikutus yhteiskäytössä, kuin yksittäin käytettynä. Vaikutus soluihin oli nelinkertainen glutamaatin ja briljanttisinisen yhteiskäytöllä ja jopa seitsenkertainen aspartaamin ja kinoliinikeltaisen yhteiskäytöllä. Turvallisuusrajat on asetettu yksittäiskäytön mukaan, vaikka lisäaineita käytetään jatkuvasti yhteiskäytössä. Ruoka-aineista tulee useita kymmeniä lisäaineita joka päivä. Lapsilla lisäaineiden haitat on liitetty erilaisiin käytösongelmiin (ADHD) sekä allergioihin ja astmaan.

Sama yhteisvaikutuksellinen mekanismi toimii kuitenkin myös positiiviseen suuntaan. Tiedämme että esimerkiksi yhdistelemällä eri ravintoaineita toisiinsa, voidaan saada aikaiseksi tehokkaammin haluttuja lopputuloksia ja vaikutusmekanismeja:

Eräässä tutkimuksessa todettiin E-vitamiinin, seleenin ja C-vitamiinin yhdistelmän vähentävän soluvaurioita tehokkaasti painoharjoittelun yhteydessä (Goldfarb ym. 2005). Päätin käyttää tässä artikkelissa esimerkkinä monelle treenaamisesta kiinnostuneelle keskeistä E-vitamiinia, koska sillä tiedetään olevan positiivisia vaikutuksia osana urheilijan ravitsemusta (E-vitamiini mm. vähentää säänöllisesti käytettynä fyysisen rasituksen aiheuttamia oksidatiivisia lihassoluvaurioita sekä kestävyys-, että voimaharjoittelussa (Dillard ym. 1978, McBridge ym. 1998)).

E-vitamiini on yleisnimitys neljälle tokoferolille (alfa-, beeta-, gamma- ja delta-tokoferoli). Tehokkaimpana ja ihmiselle tärkeimpänä E-vitamiinimuotona pidetään alfa-tokoferolia, jota sitten lisätään runsaasti yleisimmin valmistettuihin synteettisiin E-vitamiinivalmisteisiin. E-vitamiinivalmisteissa käytettävä synteettinen alfa-tokoferoli koostuu useista erilaisista, rakenteellisesti toisistaan hieman poikkeavista alfa-tokoferoli-isomeereistä.

On kuitenkin todettu että suurten alfa-tokoferolimäärien syöminen johtaa elimistön gamma-tokoferolitasojen laskuun. (Knez ym 2007). Voisiko syynä olla kokonaisista lähteistä saatavien feroli- ja trienolisuhteiden sekoittuminen? Voisiko syynä olla puutteellinen ymmärryksemme luonnollisten ravinteiden synergistisistä ominaisuuksista? Tutkimuksissa on ainakin todettu, että luonnollisen (d)-alfa-tokoferolin biologinen teho on noin 50 prosenttia parempi kuin valmisteissa käytettävän isomeerisekoituksen teho (Lodge 2005). Jatkuvasti lisääntyvän tutkimuksen ja vaikutusmekanismien kasvavan ymmärryksen jaloissa olemme kuitenkin melkoisen informaatiomylläkän keskellä. Uusimmissa tutkimuksissa on saatu mm. vahvoja viitteitä siitä, että alfa-tokoferoli ei olisikaan kaikkein tärkein ja voimakkain E-vitamiinin muoto. Voisiko siis olla, että tietämyksemme ja ymmärryksemme olisi puutteellista niinkin yksinkertaisen ja tutun vitamiinin kuin E-vitamiinin kohdalla?

Johtavien E-vitamiinitutkijoiden mukaan alfa-tokotrienoli on jopa 40-60 kertaa voimakkaampi kuin aiemmin voimakkaimpana pidetty alfa-tokoferoli ja delta-tokotrienoli jopa 200 kertaa voimakkaampi kuin alfa-tokoferoli. Tutkijat ovat lisäksi löytäneet 20 tokotrienolia, joita ei ole vielä edes nimetty. Esimerkkejä tietomme puutteellisuudesta löytyy toki paljon: Mikäli maksassa E-vitamiinia kolesterolimolekyyleihin liittävän entsyymin affiniteetti alfa-tokoferolin lasketaan olevan 100%, niin beta-tokoferolin affiniteetti on 38%, gamma-tokoferolin 9%, delta-rokoferolin 2% ja alfa-tokotrienolin 12%. Lisäksi E-vitamiinin eri muodot sitoutuvat eri affiniteeteillä mm. proteiinikinaasi C:hen sekä eri tumareseptoreihin. Nämä vaikutukset tunnetaan vielä aika huonosti (Traber 2006). Mitä tällä kaikella sitten haen takaa?

Uskon vahvasti, että luonnollisessa muodossa esiintyvällä E-vitamiinilla, sen ympärillä esiintyvillä fytoravinteilla, kuitujen määrällä, ravintoaineiden välisillä suhteilla ja sadoilla muilla kokonaisessa ruoka-aineessa valmiiksi esiintyvillä ominaisuuksilla on vahva yhteys kehon tasapainoiseen toimintaan – suorasti ja epäsuorasti. On mahtavaa että opimme ymmärtämään päivä päivältä paremmin esimerkiksi ravintoaineiden välisiä toimitamekanismeja, mutta eikö meidän olisi lähtökohtaisesti hyvä rakentaa ravintomme peruspilarit ruoassamme luonnollisesti esiintyvien suhteiden ja tuhansien vielä tuntemattomien fytoravinteiden varaan?

Lopulta ajaudumme saman sitaatin pariin, jolla aloitin tämän artikkelin. Aina kun valmistamme laboratoriossa kemikaaleja, lääkkeitä tai vaikkapa synteettisiä vitamiineja tiedämme niiden toiminnasta ja vaikutuksista vain osan. En tietenkään väitä, että lääkkeet tai vitamiinivalmisteet olisivat turhia, vaan haluan ennen kaikkea korostaa ajatusta siitä, että jos syömme alkuperäisiä, kokonaisia ja ravinnerikkaita ruoka-aineita, voimme saavuttaa synergistisiä vaikutuksia, tasapainoja ja hyötyjä joista emme välttämättä ole vielä edes tietoisia.

Maksimaalista suorituskykyä hakiessamme emme voi kuitenkaan välttyä kuulemasta lääkeaineiden, kreatiinin, beeta-alaniinin tai vaikkapa leusiinin hyödyistä. Ideaalitilanteessa hyödynnämmekin tavoitteidemme kannalta kaikkein tarpeellisimmat, parhaat ja kestävimmät ratkaisut jokaisella mahdollisella sektorilla. Tämä tarkoittaa mielestäni aina ensisijaisesti luonnollisia ja kokonaisia ravinteiden lähteitä, joiden lisäksi ruokavaliota voidaan täydentää erilaisilla supplementeilla jos sen avulla saavutetut hyödyt ovat suurempia kuin sen aiheuttamat haitat (välittömät- ja välilliset-). Käyn läpi tätä ideologiaa vielä tarkemmin beta 2.0 -kappaleessa.

Alkuperäisempien, luonnollisempien ja puhtaampien lähteiden suosiminen ravitsemukessa saattaa olla järkevää varsinkin pidemmällä tähtäimellä ajateltuna, koska emme tunne eristettyjen, synteettisten ainesosien pidempiaikaisia vaikutusmekanismeja ja yhteyksiä kehomme toimintaan. Se missä suhteessa tämän ideologian noudattaminen on tavoitteidesi kannalta järkevää jää oman harkintasi varaan. Todennäköisesti paras lopputulos saadaan yhdistelemällä luonnollisten- ja synteettisten välineiden tarjoamat parhaat ja arvokkaimmat vaikutukset. Jatkan vielä hetken..

Tutkimuksissa on todettu mm. suurten antioksidanttisuplementtiannosten (E-vitamiini) lisäävän oksidatiivista stressiä.

Luonnollisissa lähteissä antioksidantit ovat kuitenkin aina toistensa antioksidanttivaikutuksia tukevina seoksina, jolloin pro-oksidanttivaikutusten vaara vähenee. Olisi erittäin mielenkiintoista nähdä enemmän tutkimuksia, jotka on suoritettu laadukkailla ja luonnollisilla ravinteiden lähteillä, eikä ainoastaan synteettisillä supplementeilla (kuten suurin osa kaikista tutkimuksista).

“Magnesiumlisien tehottomuus ei ole yllättävää, kon ottaa huomioon, että tutkimuksissa yleisesti käytetyt magnesiumkloridi ja erityisesti magnesiumoksidi imeytyvät erittäin huonosti.” (Lindberg ym. 1990, Fine ym. 1991)

Luonnollisen ruoka-aineiden (mm. E-vitamiini) vaikutuksista löytyy toki joitakin lupaavia tutkimuksia:

Connolly ja kumppanit (2006) tutkivat hapankirsikkamehun vaikutusta eksentrisen harjoituksen aiheuttamiin lihasvaurioihin. Tutkimukseen osallistui 14 yliopisto-opiskelijaa. Ryhmät saivat joko plaseboa tai n. 3 dl hapankirsikkamehua kahdesti päivässä kahdeksan päivän ajan. Supplementaation neljäntenä päivänä koehenkilöt suorittivat toisella kädellä kaksi 20 toiston maksimaalisia eksentrisiä kyynärpään suoristuksia. Koe toistettiin kaksi viikkoa myöhemmin käyttäen toista kättä ja vaihtaen supplementti- ja placeboryhmät keskenään. Tutkimuksessa saavutettiin ällistyttäviä tuloksia lihasvaurioiden estämisessä. Voiman menetys seuraavien neljän päivän aikana oli 22% placeboryhmässä, mutta vain 4% hapankirsikkamehuryhmässä ja myös kipu oli selvästi vähäisempää mehuryhmässä (Bloomer 2007).

Beta 2.0 -ideologia

Kuinka päivittää käytössämme olevat toimintamallimme beta 2.0-versioon, joka antaa entistä parempia tuloksia helpommin, mukavammin ja tehokkaammin? Vastaus on helppo: räjähdysmäisesti kehittyvä teknologia, välineet ja informaatio, joita voimme päivä päivältä hyödyntää helpommin päämääriemme saavuttamiseksi.

On kuitenkin äärimmäisen tärkeää ymmärtää yksi olennainen muuttuja: Kehityksen nopeus. Kukaan teistä ei lue tätä tekstiä IBM PC 5150 -vuoden 1981 tietokoneella, vaan päivitämme automaattisesti monet käytössämme olevat työkalut entistä tehokkaampiin, mukavampiin ja monipuolisempiin. Toisaalta on helppo ymmärtää, ettei ole järkevää ostaa uusimpia kotiteatterikaiuttimia nykyiseen tietokoneeseesi kerran vuodessa, jotta kuulisit päivittäisen pasianssipelisi alussa korttipakan sekoittamisesta tulevat äänet mahdollisimman puhtaasti. Ne ihmiset, jotka investoivat välineisiin, jotka eivät vipuvartta heidän elämäänsä hukkaavat vain aikaa ja rahaa.

Mitä tekemistä tällä kaikella oikein on ravitsemuksen kanssa? Ohjelmiston päivittämisen ideologia pätee aivan samalla tavalla myös ravisemukseemme vaikka harvemmin näemme ympärillämme olevan teknologian näin laajalla sektorilla. Saatavillamme on ravitsemukseen liittyen aivan huikeita välineitä, informaatiota ja palveluja, jota ei ollut saatavilla vielä 10- tai 5-vuotta sitten. Päivitä ruokavaliosi tilanteeseesi, ympäristöösi, budjettiisi ja muihin mahdollisuuksiisi nähden eniten vipuvartta luovilla ja juuri sinulle tarpeellisimmilla välineillä.

Haluan mainita vielä yhden asian, miksi beta 2.0 -ideologian omaksuminen on erityisen tärkeää juuri ravitsemuksen kohdalla. Päivittäisessä ravitsemuksessasi tapahtuvat muutokset vaikuttavat vähitellen toimintamalleihesi, tottumuksiisi ja identiteettiisi elämäsi muillakin sektoreilla. On nimittäin päivänselvää että kaikki terveyteen, energisyyteen ja suorituskykyyn liittyvät tekijät heijastuvat elämämme jokaiseen hetkeen.

Mutta mennään loputa siihen kaikkein tärkeimpään. Eli miten tätä ideologiaa voisi soveltaa käytännössä? Tärkein yksittäinen tekijä on oivaltaa, että sinulla on jo tällä hetkellä käsissäsi valtava määrä tietoa ja välineitä, jotka voit laittaa käytäntöön tästä hetkestä lähtien! Kysymys on siis harvoin tiedon puutteesta. Pelkkä tietoisuus Applen iPhone 4G:n hyödyistä ei vie teknologiaa käytäntöön. Listaa paperille viisi tärkeintä ravitsemukseen liittyvää tekijää, joiden tiedät vaikuttavan varmasti olotilaasi ja päämääräsi saavuttamiseen.

Jotta tästä artkkelista jää käteesi myös jotain uutta ja teoreettista konkreettisempaa, haluan korostaa riittävän E-vitamiinin saannin merkitystä harjoittelun yhteydessä. Harkitse kuitenkin voisitko korvata synteettisen E-vitamiivalmisteesi vaikka seuraavilla tavoilla:

- Lisää palautusjuomasi joukkoon huippulaadukasta E-vitamiinia tai

- Kuorruta salaattisi parhailla “peruslähteillä”

Tulemme siis läpikäymään tulevissa artikkeleissa sitä, mitä etuja huolellisesti luonnollisten, alkuperäisten ja kokonaisten ruoka-aineiden pohjalle rakennetulla ruokavaliolla voi olla verrattuna synteettisten kemikaalien aiheuttamiin, mahdollisesti vielä tuntemattomiin vaikutuksiin kehossamme, varsinkin pidemmällä aikavälillä. Toivon kuitenkin että pidät koko ajan tavoitteesi ja päämääräsi mielessäsi ja punnitset eri vaihtoehtojen sen pohjalta, mikä auttaa sinua parhaiten saavuttamaan haluamasi lopputulokset.

Turkulaislähtöiselle kamppailulajiopettaja ja tietokirjailija Tero Laaksoselle myönnetään tänään Suomen toiseksi korkein mustan vyön arvo 8. dan, sekä Soken (lajin tai tyylisuunnan perustajan) arvonimi. Suomessa esimerkiksi Auvo Niinikedolla (9. dan) on Soken arvo. Arvonimen tulee myöntämään japanilainen Soke Jimmy Yamaue, IBU:n 10. danin musta vyö.

Laaksonen on perustanut oman kamppailulajin, European Kyusho Jitsu Tuitten. EKJT on maailmallakin tunnustettu. Laaksonen on opettanut 30 eri kamppailulajin harrastajaa muun muassa Okinawalla Japanissa, Yhdysvalloissa ja Pohjoismaissa. Laaksonen tunnetaan myös kehittämästään 3-osaisesta Pohjoinen Karhu -liikesarjastaan. Tietokirjailijana Laaksonen on julkaissut neljä teosta: Kamppailijoita dojolta ja tatamilta, Kamppailu ja elämä, Pohjoinen Karhu sekä Suomalaiset kamppailulajien tekijät.

Lähde: Turun Sanomat 3.2.2010

Viime viikonloppuna käyty UFC 109 tai paremminkin sen pääottelu osoitti sen että kova treeni vie pitkälle. Ei voi katsoa kuin ihaillen Randy Couturen kaltaista 46-vuotiasta, joka pystyy edelleen kehittymään ja miehestä näkee että motivaatio otella on edelleen korkealla. Hänen gameplaninsa Mark Colemania vastaan oli hyvä, kuten aina. Samaa ei voi sanoa Colemanista. Ennen ottelua hänen silmissään paistoi eksyneen teuraslampaan epävarma katse, motivaatio, kunto ja edes kelvollinen gameplan loistivat poissa olollaan. Vaikka Coleman on ehdottomasti yksi lajin legendoista, aivan kuten Roycekin, olisi hän voinut jättää ottelemisen jo vuosia sitten. Ottelutaktiikka häneltä ainakin jäi jonnekin vuoteen 1997. Ottelun jälkeen hän näytti vanhalta, lyödyltä ja aivan siltä kuin olisi miettinyt “Mitä helvettiä mä täällä teen?”…

Mutta kukapa minä olen sanomaan, kenen pitäisi lopettaa uransa ja kenen ei. Päätöksen tekee urheilija, ei kukaan muu. Onhan kamppailu-urheilun historia täynnä näitä kehäraakkeja, jotka epätoivoisesti roikkuvat loistonsa päivien muiston syrjässä kiinni. Kävin viime viikolla katsastamassa maaliskuussa Jimiltä alkavan Sali-ohjelman lehdistönäytöksen, jossa katsottiin sarjan ensimmäinen jakso. Pääosassa sarjassa on Mika “Immu” Ilmén, joka omaa vapaaottelijan uraansa ruoti viisain sanoin: “Silloin kun pärjäät, kaikki haluaa olla sun kavereita. Gimmoja pyörii ympärillä, niin että rumempia saa kivittää pois. Sitten kun joku on lyönyt sut levyksi, sut unohdetaan.” Vaikka Immu ei olekaan varsinaisesti suomen Mark Coleman, ymmärtää hän lopettamisen vaikeuden. Samoin ymmärtää Mark. Kun ura on Colemanilla takana ja kuitenkin ne kaikken parhaimmat näytöt jäi antamatta, putoaa varmasti tyhjän päälle. Vaikka ura toi autot, talot ja perhekin on, voi päätös lopettaa olla henkisesti erittäin kova, joillekin liiankin kova. Kun ei ole enää ns. mitään ottaa osalla iso pyörä kattoon kiinni. Monista vanhoista kamppailulaji huipuista on tullut katkeria juoppoja, mitä ei tienkään soisi kenellekään. Ei ainakaan Colemanille. Hän on legenda!

Amarillo Boxing Night 2 – Taistelu mestaruudesta –tapahtumassa iskettiin kaikkiaan neljä ammattinyrkkeilyottelua, joista kahdesta oli panoksena kansainvälinen mestaruusvyö. Tapahtuma myös aloitti Caramelito Promotionsin ja Pietarissa päämajaansa pitävän suuren venäläisen Jab Promotion –tallin välisen yhteistyön.

Tapahtuman suomalaisnyrkkeilijöistä Porin Sami Selesmaa, 33, kohtasi uransa neljännessä ottelussa virolaisen Anton Sjomkinin, joka myöskin ottelu ammattilaisuransa neljännen ottelun kuusieräiseksi suunnitellussa ottelussa, jossa oli panoksena Baltic Boxing Union –liiton International-mestaruustitteli. Vaikka molemmat nyrkkeilijät aloittivat ottelun tarkkaillen toistensa otteita, oli Selesmaa alussa hallitsevampi ja osuvampi. Erän puolivälissä miesten päät kolahtivat yhteen, mikä tuotti nopeasti pahannäköisen kuhmun Sjomkinin ohimolle. Pian tämän jälkeen alkoikin dramatiikka; Selesmaan iskut paiskasivat virolaisen kanveesille luvunlaskuun, mutta kun Selesmaa alkoi metsästämään ottelun päättävää tyrmäysiskua, edellisellä Vaasan vierailullaan Harri Okkosen tyrmännyt Sjomkin iski vastaiskulla porilaisen hetkellisesti sekaisin ja luvunlaskuun aivan erän loppuhetkillä. Toisessa erässä Sjomkin jatkoi vahvaa hyökkäystään päästämättä Selesmaata enää mukaan voittotaisteluun. Kun toista erää oli kulunut runsas minuutti, Sjomkinin kova vasen paiskasi Selesmaan toista kertaa erässä kanveesille, keskeytti kehätuomari Arvo Kivelä ottelun samalla, kun Selesmaan kulmasta heitettiin pyyhe kehään luovutuksen merkiksi.

Tapahtuman toinen suomalaisnyrkkeilijä Kankaanpään Janne ”Finnish Butterbean” Katajisto säilytti tappiottoman ammattilaislistansa ottamalla neljännen perättäisen voittonsa tsekkiläisen Ladislav Kovarikin kustannuksella. Raskaansarjan otteluksi erittäin hyvätahtisessa ja viihdyttävässä ottelussa Katajisto voitti arvostelutuomarien papereissa jokaisen erän niukasti, mutta selkeästi. Taistelutahtoinen Kovarik tarjosi Katajistolle tähän astisen uran kovimman vastuksen, muttei kyennyt uhkaamaan Caramelito Promotionsin nyrkkeilijän voittoa, sillä Katajisto oli osuvampi niin lähietäisyydellä kuin kauempaakin. Erityisesti Katajiston kohokoukut läheltä horjuttivat muutamaan otteeseen tsekkiä, mutta lopullinen tyrmäysisku jäi tällä kertaa puuttumaan.

Janne Katajisto kuvassa vasemmalla

- Jannelta erinomainen esitys ottelussa, joka todisti, että Janne on valmis siirtymään pidempiin otteluihin. Ottelu tarjosi raskaansarjan nyrkkeilyä parhaimmillaan; isojen miesten tiukkaa ja hyvätahtista taistelua, josta yleisö nautti, arvioi Katajiston manageri Petro Koskimies.

Tapahtuman muissa otteluissa 12-eräiseksi suunnitellussa WBO-liiton Euroopan mestaruusottelusta muodostui vajaa kuusi erää kestänyt iskusota venäläisen Sherali ”The Lion” Mamadalievin ja ranskalaisen Frederic Serren välillä. Kehänimensä ”Leijona” lailla ranskalaisen kimppuun heti alusta hyökännyt Mamadaliev sytytti yleisön otteillaan, jossa haettiin alusta alkaen vain tyrmäystä. Seurattuaan erän verran varsinkin rajuja vartalokoukkuja viljelleen Mamadalievin otteita, omintakeisella puolustustekniikalla nyrkkeillyt Serre aloitti vähitellen koventamaan omaakin ottelutempoaan tullen koko ajan eteenpäin Mamadalievin raskaista iskuista huolimatta.

Neljän ensimmäisen erän aikana venäläinen oli hankkinut itselleen pistejohdon arvostelutuomarien kirjoissa, mutta ranskalaisen taktiikka alkoi paljastua yleisölle; hänen tarkoituksenaan oli antaa Mamadalievin kovimmat iskut suojaukseen ja ohi ja käydä sen jälkeen väsyvän vastustajansa päälle. Tämä näyttikin toimivan, sillä viides erä meni Serrelle, mutta samalla miehen molemmat silmäkulmat vuosivat pahasti verta ja olikin selvää, että ottelu päättyisi pian.

Ottelun päättänyt silmäkulmavamma

Kuudennessa erässä Serre jatkoi edellisessä erässä aloittamaansa Mamadalievin iskemistä, mutta keräsi myös oman osansa iskuista niin, että parin minuutin ottelemisen jälkeen kehätuomarin oli pakko keskeyttää ottelu vertavuotavien pahojen silmäkulmahaavojen vuoksi lääkärin neuvosta Mamadalievin eduksi.

- Ottelu oli sikäli harvinainen kahden ulkomaisen nyrkkeilijän kohtaaminen Suomessa, että yleisö todella eli mukana ottelussa koko ajan. Juuri tällainen todella kova iskusota on ammattinyrkkeilyä parhaimmillaan ja viihdyttävimmillään yleisön kannalta, muistutti manageri-promoottori Koskimies.

Tapahtuman aloittaneessa raskaankeskisarjan ottelussa Latvian Andrejs Barabanovs voitti yllättäen Venäjän Elis Idrisovin jo ottelun ensimmäisen erän keskeytyksellä, kun kehätuomari ennenaikaisesti keskeytti miesten nyrkkeilyn yhden luvunlaskun jälkeen, vaikka Idrisov vaikutti olevan ottelussa vielä hyvin mukana.

-Tapahtuman ottelut olivat kaikin puolin tasokkaita ja yleisö-ystävällisiä. Seuraavan kerran Caramelito Promotions järjestää nyrkkeilytapahtuman Vaasassa 11.4., mutta jo sitä ennen tallin nyrkkeilijöitä nousee kehään ensi viikonloppuna Porvoossa sekä maaliskuun lopulla Virossa, jossa Janne Katajisto ottelee uransa ensimmäisen kuusieräiseksi suunnitellun ottelun, paljastaa Petro Koskimies tallin jatkosuunnitelmia.

Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä otellaan Las Vegasissa UFC 109 -tapahtuma, jonka pääottelussa kohtaavat kaksi vapaaottelun elävää legendaa Randy Couture ja Mark Coleman. FightSport vakio bloggaaja Markus Lukkarisen on tehnyt tulevista karkeloista kattavan ennakon.

Ennakko luettavissa täältä.

Periksi ei anneta! (kuva UFC:n omaisuutta)

——————————————————————————————

Sekä Strikeforce että UFC luottavat pappaenergian voimaan. 47-vuotias Herschel Walker möykkyytti viime viikonloppuisessa MMA-debyytissään heikon Greg Nagyn, nyt 46-vuotias Randy Couture ja 45-vuotias Mark Coleman iskevät yhteen oikeassa pappojen megataistossa.

Muissa UFC 109:n pääkortin otteluissa yhteen iskevät muun muassa Nate Marquardt ja Chael Sonnen, joista toinen päässee mittaamaan taitonsa keskisarjaa jo pitkään ylivoimaisesti hallinnutta Anderson Silvaa vastaan. Välisarjan Mike Swick ja Paulo Thiago puolestaan mittelevät äärimmäisen tärkeässä ottelussa, jonka voittaja kohoaa GSP:n haastajiin ja häviäjä valuu arvoasteikossa alaspäin.

Matt Serra vs. Frank Trigg

Illan mitä ilmeisimmin kuitenkin aloittavat entinen välisarjan mestari Matt Serra (6-6) ja veteraani Frank Trigg (19-7). Kummallakin miehellä on tappio alla, mutta etenkin Trigg on kovan paikan edessä: 37-vuotias painija ei ole tienannut urallaan suuria seteleitä ja tappio Serralle tietäisi todennäköisesti lähtöpasseja UFC:sta. Serralle tappio ei olisi yhtä katastrofaalinen, sillä hänellä on oma BJJ-akatemiansa.

Serra on lyhyestä varrestaan huolimatta yllättävän vaarallinen pystyottelija, sillä hän vei mestaruuden Georges St-Pierreltä tyrmäyksellä ja osui viime ottelussaan muutaman kerran todella hyvin Matt Hughesiin, vaikka lopulta hävisikin ottelun niukasti. ”The Terror” Serran BJJ on myös mainiota, vaikka hän ei ole viime otteluissaan sitä juuri näyttänytkään. Trigg puolestaan on vanhan koulukunnan painija/nyrkkeilijä –hybridi, jolta löytyy mukavasti tyrmäysvoimaa käsistä.

Mittelön ratkaisut tapahtunevat pystyottelussa. Kumpikin mies ottelee mielellään pystyssä ja pystyy tyrmäämään vastustajansa. Trigg varmaankin saisi parempana painijana vietyä Serran mattoon, mutta”Twinkle Toes” on pärjännyt viime aikoina ennen kaikkea nyrkkeilynsä ansiosta, joten en usko hänen yrittävän alasvientejä ainakaan ottelun alussa .

Pienet marginaalit ratkaisevat kamppailun. Serra on hieman nopeampi ja nuorempi kuin Trigg, mutta ennen kaikkea hän on rennompi. Pystyottelussa nenäänsä ottava moottoriturpa-Trigg häviää kamppailun tuomaripisteillä ja joutuu etsimään itselleen uuden työpaikan. Eiköhän hän saa kommentaattorin pestin jostain.

Demian Maia vs. Dan Miller

Dan Miller (11-2) on kovan paikan edessä. Hiljattain mustan vyön BJJ:ssä saanut ottelija on tunnettu ennen kaikkea vahvana lukkopainijana, mutta nyt hänellä on vastassaan maailmanluokan lukottelija. Demian Maiaa (11-1) parempaa matto-ottelijaa ei nimittäin UFC:sta löydy.

Miller kärsi edellisessä ottelussaan tappion Chael Sonnenille ja Maia Nate Marquardtille, jotka puolestaan ottelevat keskenään UFC 109:n kakkosottelussa. Maia muuten otti edellisen voittonsa Sonnenista – triangelikuristuksella, kuinkas muutenkaan.

Brasilialainen Maia teki edellisessä ottelussaan sen virheen, että hän kuvitteli itsensä potkunyrkkeilijäksi. Kankeannäköiset iskut ja potkut toistuivat parinkymmenen sekunnin ajan samanlaisina, jonka jälkeen Marquardt latasi iskun 32-vuotiaan Maian leukaan ja lopetti ottelun alkuunsa. Millerin kummatkin tappiot ovat tulleet tuomaripäätöksellä parempia painijoita, Mike Massenziota ja Chael Sonnenia vastaan.

Miller varmasti haluaisi otella pystyssä Maian kanssa, mutta tämä on helpommin sanottu kuin tehty. Maia vei nimittäin painissa meritoituneen ja fyysisesti vahvan Sonnenin todella helposti mattoon UFC 95:ssä. Jos Maia ei saa vietyä Milleriä alas, hän vaikka hyppää tämän syliin ja vetää vastahakoisen vastustajansa mattoon, sillä brasilialainen viihtyy matossa niin päällä kuin alla.

Ottelun asetelma suosii selvästi Maiaa. Miller ei ole pystyssä parhaimmillaan, eikä hän ole tunnettu tyrmäysvoimastaan. Luotan Maian voittavan vastustajansa joko lukolla tai tuomaripisteillä.

Mike Swick vs. Paulo Thiago

Illan kolmantena otteluna nähdään todella mielenkiintoinen välisarjan mittelö. Hienosti UFC:ssä pärjännyt Mike Swick (14-3) kärsi edellisessä ottelussaan kriittisen tappion britti-Dan Hardylle, joka marssi voitollaan mestaruusotteluun GSP:tä vastaan. Swickin pitkän UFC-uran (11 ottelua) vasta toinen tappio tuli pahaan paikkaan.

Paulo Thiago (12-1) ei ole saanut octagonissa mitään ilmaiseksi. Hän kohtasi ensimmäisessä UFC-mittelössään välisarjan parhaisiin ottelijoihin kuuluvan Josh Koscheckin, jonka jyrän alle Thiago näyttikin ensimmäisessä erässä jäävän. 29-vuotias brassi kuitenkin pääsi yllättämään ylimieliseksi käyneen vastustajansa rajulla kohokoukulla, joka pudotti Koscheckin kanveesiin.

Seuraavaksi Thiago sai vastaansa Jon Fitchin, joka on hävinnyt 12 UFC-ottelussaan ainoastaan GSP:lle. Tämä kertonee miehestä kaiken oleellisen. Thiago otteli erinomaisesti Fitchiä vastaan, vaikka kärsikin ottelussa niukan pistetappion. Tuoreimmassa matsissaan 29-vuotias Brasilian polisiin erikoisjoukkoihin kuuluva Thiago pöllytti sitkeän Jacob Volkmannin.

”Quick” Swick treenaa American Kickboxing Academyssa, josta myös Koscheck ja Fitch ponnistavat. AKA:lla ja Thiagolla onkin selvästi meneillään jonkin sortin kilpailu, jossa otellaan nyt kolmas erä. Ennustan AKA:n vievän kolmannen erän nimiinsä, sillä Swickin vahvuudet neutralisoivat hyvin Thiagon parhaat aseet. Keskisarjasta välisarjaan noin vuosi sitten pudottanut Swick on mainio nyrkkeilijä, joka lyö nopeasti ja kovaa. Häntä on todella hankala viedä kenttään miehen treenitaustan takia: AKA on täynnä loistavia painijoita, joiden kanssa Swick harjoittelee päivittäin.

Thiagon parasta osaamista on hänen vahva mattotyöskentelynsä. BJJ:n mustavyö on myös selvästi tehostanut treenejään, sillä Thiagon fysiikka on paljon paremmassa kunnossa kuin se hänen UFC-debyytissään oli. Thiago ei ole teknisesti kovin kaksinen pystyssä, mutta hänellä on käsissään yllättävän paljon ruutia. Jos brasilialainen osuu Swickiin kohokoukullaan, on yhdysvaltalainen ongelmissa.

Epäilen Swickin olevan Thiagoa parempi pystyssä ja fyysisesti kestävämpi. Thiago hyytyi hieman Volkmannia vastaan kolmannessa erässä, mutta Swick jaksaisi vääntää häkissä vaikka viisi erää. Swick naputtaa brasilialaisesta pistevoiton tai kolmannen erän tyrmäysvoiton laadukkaan kamppailun päätteeksi.

Nate Marquardt vs. Chael Sonnen

Chael Sonnen (24-10-1) yllätti monet asiantuntijat (mukaan lukien minut) viime ottelussaan, jossa hän voitti Japanin Yushin Okamin. Painija otteli fiksun ja tasapainoisen ottelun, jossa hän oli Lucio Linharesin seuraavaa vastustajaa kaikessa edellä. Nate Marquardt (29-8-2) puolestaan tuskin ehti edes hikoilla edellisessä ottelussaan, jossa hän tyrmäsi Demian Maian 21 sekunnissa.

Sonnen on kehittynyt viime vuosina selvästi, mutta hänen perustaktiikkansa on pysynyt jo vuosia samana. Painiin vahvasti nojaava Sonnen iskee ja potkii pystyssä sen minkä osaa, mutta useimmiten hän vie vastustajansa mattoon moukaroitavaksi. Näennäisesti riskittömästä ottelutyylistään huolimatta Sonnenilla on paha taipumus jäädä kiinni vastustajiensa lukkoihin: 32-vuotiaan yhdysvaltalaisen uran kymmenestä tappiosta peräti kahdeksan on tullut lukoilla tai kuristuksilla.

Marquardt on hyvin kokonaisvaltainen ottelija. BJJ:n mustavyö ja hyvä painija on kehittynyt eritoten pystyottelussaan, josta hauskana osoituksena käy vaikka tämä videopelimäinen iskusarja. Ei hänen pystynsä toki edelleenkään vedä teknisesti vertoja keskisarjan aivan parhaille pystyukoille, mutta se on todella näyttävää ja parhaimmillaan tehokasta.

Sonnenin painiminen ja jäykähkö pystyottelu ei yksinkertaisesti riitä Marquardtin laajaa arsenaalia vastaan. Vaikka Sonnen saisi vietyä Marquardtin alas, ei tämä pysy matossa kauaa. ”Nate the Great” on erinomainen luomaan itselleen tilaa ja hallitsee hyvin erilaiset sweepit. Marquardt vie ottelun nimiinsä tuomariäänin ja saa palkkiokseen ottelun Anderson Silvan ja Vitor Belfortin keskisarjan mestaruusmittelön voittajaa vastaan.

Mark Coleman vs. Randy Couture

Mark Colemanin (16-9) ja Randy Couturen (17-10) ottelun parasta ennen -päiväys on mennyt jo aikoja sitten, mutta sopiiko tähän yhteyteen ilmaus ”parempi myöhään kuin ei milloinkaan”? Tiedäpä tuosta, mutta yhteensä 92 vuoden ikäiset vapaaottelijat ottavat kuitenkin UFC 109:n ykkösottelun paikan.

Mark Coleman oli aikoinaan pysäyttämätön painija ja ground’n pound -masiina, mutta nykyään hän on vain kalpea varjo parhaista päivistään. Teknisesti mies ei ole juuri kehittynyt sitten 90-luvun lopun ja hänen fysiikkansakaan ei ole nykyajan vapaaottelun vaatimusten tasolla. Colemanin ottelutaktiikka koostuu pääasiassa suoraviivaisista alasvienneistä ja… vastustajan päällä makoilusta? Miehen pysty kun on kovin hidasta ja haparoivaa.

Randy Couturekaan ei ole enää parhaiden päiviensä vedossa, mutta hän kehittää itseään jatkuvasti. Pelkkänä painijana aloittanut Couture omaa kohtuulliset pystytaidot ja osaa välttää lukot erinomaisesti. Melko samanlaisista lähtökohdista aloittaneet painijat ovat kulkeneet urillaan täysin eri suuntiin: Couture on kehittänyt taitojaan jatkuvasti, kun Coleman ei ole päivittänyt työkalupakkiaan juuri lainkaan vuosien varrella.

Kenties tärkein ero miesten välillä on kuitenkin heidän fysiikassaan. Couture on tunnettu väsymättömyydestään ja kovasta intensiteetistään, kun taas Coleman on viime aikoina näyttänyt vanhalta ja väsyneeltä.

En usko Colemanilla olevan Couturea vastaan mitään jakoa. ”The Hammerin” hyvät alasviennit eivät riitä yhtä hyvää painijaa vastaan, joka on teknisesti ja kestävyydeltään täysin eri luokkaa kuin Coleman. ”The Natural” ottaa Colemanista pistevoiton ja on jälleen kerran lähellä mestaruusottelua, vaikka ei olekaan enää vakuuttanut viime otteluissaan.

Abu Dhabilainen Flash Entertainment osti hiljattain 10 prosentti UFC-brändin omistavasta Zuffa LLC:stä. Uuden yhteistyön merkiksi ensimmäinen UFC-turnaus järjestetään Abu Dhabissa 10. huhtikuuta.

Abu Dhabi on tunnettu myös Sheikki Tahnoon bin Zayedin ADCC:n lukkopainikisoista ja hän on tunnettu MMA-fani, jolla on musta vyö BJJ:ssä.

Lucio Linharesin uusimman kuulumiset on luettavissa Pakkotoisto.comilta. Haastattelussa “kotibrassimme” kertoo muun muassa tunnelmiaan ennen seuraavaa otteluaan UFC Fight Night 21:ssä. Lucion vastustajaksi illassa nousee kokenut Yushin Okami.

Vuoden ensimmäinen FightSport on saapunut lehtipisteisiin kautta maan. Uusi vuosi lähtee käyntiin näyttävällä 100-sivuisella numerolla, minkä kannessa komeilee vapaaottelija Georges St-Pierre. Samalla lehden toimitus haluaa kiittää kaikkia lehden ostaneita lukijoita ja sen tilaajia erinomaisesta vuodesta 2009. Jatketaan tämä vuosi samaan malliin!

Pekka Mäeltä saamamme tiedon mukaan P3 Boxing purki promoottorisopimuksensa ammattinyrkkeilijä Jarno Rosbergin kanssa 2.2.2010. Suomen ammattinyrkkeilyliitto peruutti maanantaisessa kokouksessaan, Jarno Rosbergin ammattinyrkkeilylisenssin hänen 27.11.2009 antamansa positiivisen doping-näytteen johdosta. Samalla Rosbergille langetettiin vuoden mittainen kilpailukielto. P3 Boxingin ja Rosbergin välinen promoottorisopimus on Mäen mielestä yksiselitteisen selkeä, jonka perusteella sopimuksen purkaminen tapahtuu.