Kampailukausi on taas aluillaan ja kamppailusalit täyttyy vanhoista sekä uusista harrastajista. Itse elin vielä pari vuotta sitten kamppailutonta elämää Helsingissä eikä minulla ollut pienintäkään aavistusta siitä, että muutaman vuoden päästä elämään ei juuri muuta mahdukaan kun kamppailu tai siihen liittyvät hommat. Kun erinäiset ihmissuhdepolut veivät minut Riihimäkeen, olin harrastusten suhteen käännekohdassa, eli oli harrastettava sitä, mitä kaupungissa voi harrastaa. Lueskelin seurojen sivuja, niinkuin moni harrastuksensa aloittava tekee parhaillaa ja koitin päättää mihin alkeiskurssiin ilmottautuisi. Tarjolla oli Karatejutsua, Aikidoa ja Taidoa. Aikido ja Taido ei oikein uponneet, vaikka hienoja lajeja ovatkin. Karatejutsukin tuntui “nynnyjen” jutulta, mutta näistä kolmesta se oli itselle kuitenkin paras vaihtoehto. Ajatuksena oli, että aloitan Karatella ja vaihdan sitten lajia, johonkin missä myös kilpaileminen on mahdollista. ( ja joka ei ole nynnyille)

Suomen Budokeskuksen Karatejutsussa ei varsinaista alkeiskurssia ole, joten aloittelijat pääsevät ylempien vöiden kanssa treenaamaan alusta pitäen. Olin ainoa näytöksen jälkeen paikalle uskaltautunut henkilö ja “jouduin” sparraamaan kevyesti ensimmäisissä treeneissä, mikä sopi minulle mainiosti. Joka kerta kun päähän osui joku ruumiinosa aloin nauramaan hillittömästi. Rakkautta ensisilmäyksellä. Muutamien treenien jälkeen selvisi, että meillä treenataa kovaa, tavoitteellisesti ja sparrataan paljon.

Itselle sopii kovaa treenaaminen, vaikkakin tosin meillä jokainen treenaa oman tasonsa mukaan. Laji ei siis enään tuntunut nynnyjen hommalta. Talvella tulee aloituksesta pari vuotta ja vyötäröllä on oranssi vyö. Tästäkin olen kommentteja kuullut vaikka kuinka monelta. Lähinnä vähätteleviä. Itselle kuitenkin oransiin vyöhön vaadittavat törkeä määrä tekniikoita, pystysparrit, painit ja monta tuntia tai päivää kestävät vyö-ja natsakokeet suorittaneena, voin olla ainoastaan ylpeä siitä, että oksentamatta ne kahlasin läpi. Nykyisin elämään kuuluu perustreenien ohella myös kilparyhmän treenit, junnujen treenien vedot sekä lokakuussa alkava BJJ:n alkeiskurssi. Aikatalu on siis melkoisen tiukka.

Aikatauluongelmaan ja treenien rankkuuteen saattaa törmätä moni uuden harrastuksen aloittava harrastaja. Kamppailulajeissa treenejä on monesti useammin, kuin muissa lajeissa. Jos treeneistä jää usein pois, on autamattomasti pulassa, kun vyökokeet lähestyvät. Kamppailulajien aloittaminen onkin aika vaativa elämänmuutos. Sillon korostuu myös kotijoukkojen tuki. Jos aloittaa uuden harrastuksen vanhemmalla iällä, jolloin matkassa mukana saattaa olla puoliso, lapsia, työt ja muut velvoitteet, on kotijoukkojen tuella todella tärkeä merkitys.

Muotilajit kuten vapaaottelu, BJJ ja lukkopaini vetävät ryhmät täyteen uusia innokkaita harrastajua. Pelkkä kurssille ilmoittautuminen ei kuitenkaan riitä. Onhan se varmasti kiva kertoa baarissa pimuille harrastavansa jotain näistä lajeista, mutta taito ei kuitenkaan puhumalla kartu ja treeneissä joutuu oikeasti vääntämään. Kroppakaan ei ainakaan tälleen yli kolmekymppisellä muutu hetkessä vastaamaan kaksikymppisen urheilijan vartaloa. (Nim. yhtä iso maha kuin kaksi vuotta sitten). Yhtä kaikki, toivottavasti mahdollisimman moni selvittää uudet haasteet ja jatkaa valitsemallaan tiellä. Eniten toivon, että myös meidän karetejutsuun ilmoittautusi mahdollisman paljon uusia harrastajia, esimerkiksi kilpailuhenkisiä miehiä, niin saataisiin me tytötkin lisää haastetta treeneihin ja hyviä esikuvia nuorisolle sekä junnuille

Kivoja treenejä!

-Terhi-

Ruoka, rakkaus ja laihduttaminen. Ihan päälikkö yhdistelmä, niinkuin monet tietävät. Parisuhde lihottaa. Minua se ei vielä toistaiseksi ole lihottanut, mutta ei myöskään juuri laihduttanutkaan. Toissapäivänä suu täynnä jäätelöä taas tuskailin, että pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni. Otinkin, hetkeksi. Muutenkin olen huomannut, että toisten nurkissa hengailu ei juurikaan edistä tavoittettani painon pudotuksesta. Jos meinaa tarkasti noudattaa dieettiä on pysyttävä kotona, oltava mielellään töissä ja vältettävä treenikautta katkaisevia loukkaantumisia. Aina ei kuitenkaan asiat mene ihan niin kuin suunnittelee.

Toinen kesän kiusa on festarit ja festariruoka. Tänä kesänä en tosin tahko kuin kolmet kinkerit läpi, mutta joka kerta makkaraa suuhun tunkiessa tunnen omantunnon pistoksen syömisestä. Saattaa olla, että minulle on kesän aikana kehittynyt lievä “syömishäiriö” joka lähinnä esiintyy huonona omatuntona. Jotta laihtuisi on syömisen pysyttävä suhteellisen rentona, ainakin minulla. Liika vahtiminen pahentaa mielitekoja ja näin ollen pääsee hyvin nopeasti kierteeseeen, jossa vuoroin syödään ja vuoroin päätetään, etten syö enään ikinä mitään.

Onneksi en kuitenkaan tunnu olevan ongelmani kanssa yksin. Kesän aikana on eri treenikavereiden kanssa tullut rutkastikin keskustelua siite, että aika moni kokee syömisensä olevan huonommassa jamassa kuin muiden. Se, että kamppailua vakavasti treenaavat ihmiset syövät välillä mitä sattuu on suunnaton helpotus ja synninpäästö. Varsinkin Niko Puhakan Fast Food For Fighters haastattelu on herättänyt riemukasta palautetta siitä, miten maallisiin synteihin sortuminen helpottaa huonoa omatuntoa. Pieni epätäydellisyys on siis hyvästä.

Minusta ei näköjään koskaan tule malliesimerkkiä siitä, miten asioita saavutetan sormia napsauttamalla ja helposti. Ennen kisapainoon pääsemistä tulen päästämään aika monta itkua ja ärräpäätä asian tiimoilta. Tosin en olekaan mikään malliesimerkki huippuunsa trimmatusta urheilijasta vaan ennemminkin normaali yli-ikäinen yllytyshullu kamppailun harrastaja, joka epätoivoisesti koittaa voittaa oman mukavuuden halunsa ja itsensä jotta voisi joskus sanoa ylittäneensä itsensä.

-Terhi-

Parin viikon “lepotauko” treeneistä on tehnyt terää. Sparri kulkee, fiilis on mahtava ja syksyn tavoitteet lähestyy. Vaikkakin olen henkisesti siinä pisteessä, että saan psyykattua itseni syksyn toivottavasti tulevia koitoksia koskien, sanoo järki ja kroppa, että turpaan tulee vieläkin vähän liian helposti eli treenistategiaa pitää pikkuisen hioa.

Janne T:n kanssa juteltuani, sain vinguttua itseni heidän treeneisinsä jo kesäksi. Pikkuisen jännittää, koska luultavati minun väännetään nippuun aikasta rapsakkaan tahtiin. Kukalta ajatelin taasen kysäistä, voisko hän auttaa minua kasvattamaan habaa. Siis tokihan minulla on jäljellä vuoden takaisia Personal Trainer käyntejä Helsingin Alexiumin Elixiaa. Paha kyllä entisen Personal Trainerin Heidi Taunulan (nykyistä nimeä en osaa kirjoittaa) kukaan ei ole saanut minua edes motivoitua raahautumaan paikalle. Heidi: Tule takaisin ja auta mua edes vähäsen, jooko?

Oikotietä onneen ei taida olla, vai onko? Juhannus tulikin vietettyä varsin miellyttävässä seurassa ja miellyttävään seuraan kuului myöskin minua kiinnostavia tallenteita. “Keho aseena-Sambo”.

Koska sukujuureni on osittain Venäjältä ja näytän huivi päässä ihan venäläiseltä mummolta, on lienee loogista kiinnostua kaikien krumeluurin lisäksi myös kulttuurista. Itseä eniten tietenkin kiinnostaa kamppailu-urheilu sekä lajiin liittyvä valmennus. Koska minun aivot eivät valitetavasti lomaile, olin seuraavaan päivään mennessä saanut päähäni, että kesällä on päästävä jonnekin lajia testaamaan ja treenaamaan. Itsehän en puhu sanaakaan venäjää joten olen koko jussin koittanut rekrytoida kavereitani auttamaan minua tässä missiossa.

Elipä: Heinäkuussa Venäjälle treenaamaan Samboa. Nyt sitten tarvitaan niitä suhteita, joita minulla ei ole. Kuka tietää, onko olemassa sellaista paikkaa, jossa lajia voi harjoitella tällainen kampailulajien keltanokka. Mukaan olisi hyvä saada venäjänkielentaitoinen opas, jolla pysyy kamera kädessä ja joka kestää sen, että mun kanssa kaikki menee koko ajan pieleen eikä ollenkaan niinkuin on suunniteltu.

Tuliaisena tulee jäätävää video- ja blogimateriaalia sekä rutkasti myötähäpeää

Ilmoittautumisia matkaseuraksi otetaan vastaan!

-Terhi-

Kiittää ja kumartaa edellistä artikkelia koskevasta palautteesta sekä tsempistä, joten jatketaan vielä tovi aiheesta. Edellinen kirjoitus voitaisiin tulikita harmituksen aallonharjaksi, joten aloitetaan nyt siitä miten on päädytty tilanteeseen missä kamppailu harrastus on napannut ison siivun vapaa-ajastani sekä ajatuksistani ja ketkä siinen ovat vaikuttaneet.

Vielä viime vuonna kamppailu oli vielä minulle harrastus. Kunnes tapasin Petterin…..

Petteri Maunu. Petteri käveli toimistoon ystäväni Leena Lumilammen ystävällisellä avustuksella. Minulla on paha tapa arvioida ihminen viidessä sekunnissa, eli ollaanko samalla aaltopituudella vai ei.

En ollut pitkään aikaa tavanut henkilöä, joka on paatokseen asti fanaattinen kamppailu-urheilun puuhamies. Mies on ja näyttää ihan nörtiltä insinööriltä, mutta sitten kun hän alkaa puhua hänelle tärkeistä asioista ei voi olla innostumatta.

Petteri on aatteen mies ja mielestäni todella jääräpäinen. Itse olen samanlainen, joten kinoilta ei voi välttyä kun kumpikin puolustaa omaa näkemystään. Petteri tapahtumanjärjestäjänä ja minä mainos- ja markkinointinäkökulmasta. On sanomattakin selvää, että arvoistan hänen näkemystään, sillä mies tekee kaikkensa rakastamansa asian vuoksi. Vaikemme ole tunteneet kauaakaan, niin hän on noin viiden parhaan ystäväni lisäksi päässyt omassa arvomaailmassani sellaiseen asemaan, että jos joskus sattuisi käymään niin, että päädyn naimisiin ( mikä on kyllä aika epätodennäköistä), saa hän häissäni vetää karseat kännit, tanssia pöydällä ja kaataa kakun ihan rauhassa ilman että hänet poistetaan paikalta.

Petteri on siis yksi näitä henkilöitä jota voi syyttää siitä, etten koskaan enään palaa naisellisten harrastusten pariin ja näin ollen en ole ns. “kunnon tyttö” jolla on “normaalit harrastukset”. Hänen lisäkseen nykyiseen elämääni vaikuttavia miehiä on vielä liuta lisää.

Minun vapaani koostuukin erilaisista projekteista. Rampen kanssa mietitään Fairtexia, Tilles antaa minun jaaritella kaikenlaista sontaa nettisivuillaa. (+ mun jutut on aina myöhässä). Toni Toivanen pieksää minua monasti viikossa ja Toni Leivo koittaa saada minut toimimaan niin, etten ottaisi jatkuvasti turpaani. Exäni ajaa Keravalta Riihimäkeen, jotta voisin harrastaa ja puuhata kamppailun parissa. On aika mielenkiintoinen läjä ihmisiä ja puuhaa, mitkä tulee minun mukanani.

Koita tätä nyt selittää jollekin perus-jampalle ilman, että jannu ottaa jalat alleen 20 minuutissa.

Mutta… näillä mennään. Projekti siis jatkuu…Jos seuraavaksi kirjoittaisi taas ruoasta

-Terhi-

Alkuun voisin todeta sen, että tässä kirjoituksessa ei ruodita niinkään ruokaa vaan elämää. Sinkkuelämää.

 Tämän päiväisestä ärsyyntymisestä ei toki voi syyttää vain ihmisuhteita. Mutta…joku viisas voisi vastata siihen kysymykseen, miksi kamppailulajeja harrastavaa naista on niin pirun vaikea ymmärtää? Mitä helkutin eroa sillä on käykö mies treeneissä viisi kertaa viikossa vai  se että minä käyn. Tosin se on miehille ilmeisesti sallitumpaa, koska en tiedä ketään naispuoleista ystävää joka nitisisi siitä, että mies treenaa. Mutta auta armias, jos itse kävelee kroppa mustana treffeille, tuleeko seuraavia?  Tulee jos on pukeutunut poolopaitaan tai johonkin muuhun kokovartalokaapuun. No en halua pukeutua niin. Saattaa toki olla, että mustelmat ei näytä kauhean kivalta kesämekon kanssa, mutta silti. Jos harrastaa kamppailua, niin pitääkö sitten myös käyttäytyä ja pukeutua kun mies ja mitä huvittavaa on vaaleanpunaisissa vaparihanskoissa?

Mistä siis löytyy miehiä, jotka ymmärtää ja tukee myös minun harrastuksia, ei kyseenalaista minun naiseuttani ja puhaltaa haavoihin ( Itse en ihan yletä joka paikkaan) ja mikä tärkeintä tsemppaa minua uskomaan siihen, että voin pärjätä ja voittaa!

Siinä onkin sitten projektia tulevaan kesään. Ja tämä voi tulkita haasteeksi!

Ai niin, ruokailu sujuu ihan kivasti

-Terhi-

Toukokuun viimeinen viikko, oli itselle helvetillinen treenin ja vyökokeiden suhteen. Opeteltavana oli 87 tekniikkaa sekä sparrit päälle. Tähän mukavana lisänä siskon häät, sekä 2 kg painonpudotustahti viikossa.

Itse en vyökokeita edeltävällä viikolla pysty ajattelemaan mitään muuta, kun tekniikoita sekä sitä, miten helvetissä mä ne kaikki ajattelin muistaa ja suorittaa oikein. Ensimmäisistä natsakokeista oppineena ilman omaa psyykkausta ei hommasta tule yhtään mitään. Minun on aivan turha edes koittaa suorittaa mitään sellaisella “katsellaan” asenteella. Sinne on mentavä täynnä tasitelutahtoa ja jonkin sortin raivoa.

Niille lajia ja kilpailuviettiäni ymmärtämättömille ihmisille on samaisen viikon aikana tullut täräyteltyä herraties mitä. Näin jälkiviisaana todettakoon, että minua on aivan turha yrittää tyynnyttää sellaisilla lausunnoilla, jossa otetaan huomioon se, että jos ei onnistu, niin seuraavakin kerta tulee. Ei tule. Minulle. Siinä vaiheessa jos mokaa on tietenkin pakko ottaa tuo kyseinen ajatus käsittelyyn, muttei yhtään hetkeä ennen sitä. Mutta pahoitteluni siis heille, joita olen henkisesti potkaissut palleaan valmistautuessani.

Mahtavaa kuitenkin oli, että vaikkakin paino on putosi vyökoeviikolla 2 kg, niin kestin kaikki treenit ja 2,5 tunnin vyökoekidutuksen. Vyönkin onnistuin suorittamaan. ( Olen siis säälittävän onnellinen oranssista vyöstä )

Tämän viikon lauantaihin asti olikin sitten karsea olo. Ei saanut nukuttua, päätä särki ( tosin särkee vieläkin), jatkuva heikotus päällä sekä huono olo. Ruoka ei juuri ole uponnut. Painoa on tällä viikolla lähtenyt taas 1,5 kg, siitä olen äärimmäisen iloinen.

Onneksi kiva ja rentouttava viikonloppu vähän piristi mieltä ja kroppaa. Eiköhän tämä taas tästä

-Terhi-

Hurraa!

Easyeatin Veeran tekemän ruokalistan avulla paino tippuu nin 200 grammaa päivä. Mahtavaa. Itsellä alkoikin jo usko mennä, kun mikään ei tuntunut auttavan. Joten siis ihmelääke näyttäisi löytyvän ihan normaalista ruoasta.  Flunssasta johtuen en ole päässyt treenaamaan tällä viikolla kuin kerran, mutta suorituskyky ja pirteä olo on  ihan selvä muutos enstiseen. Unet ovat jääneet kyllä vähiin, kun olen tuskaillut kirjoitushommien kanssa, mutta silti fiilis on mahtava.

Mikäli kiinnostaa pari päivää kokeilla, on alla yhden päivän ruokapäiväkirja. Tämä on tosin tehty minun treenien ja painon mukaan, eli lähtö on 70 kg , joten treenipäivinä energiavajetta syntyy aika paljon.

Aamiainen klo 7.00

Arla Kadett 10 % 2 siivua

Oivariini balansia 30 % 0,5rkl

Valiojugurtti vanilja – 30 % sokeria 1 purkki

Elovena plus kauralese 0,25dl

Valio Luomuomenatäysmehu 2dl

Perheleipurit luomu ruispalat 2 palaa

456 kcal/ ateria

Valipala1

 klo 9.30

Omena 1 kpl

58kcal/ateria

Lounas klo 12.00

Kasviksia 200g

Broilerin nahaton rintafilee 1,5 kpl

Findus espanjalaiset vihannekset 200g

Arla Apetina pala 8% 0,25 pakettia

moniviljapatonki 1 pala

Ateria 428kcal

Välipala 2 klo 15.00

Elovena Hetki-omena-luumu-hiutale 1pussia

Profeel Cottifrutti Päärynä-vanilja 1prk

Banaani 1kpl

Ateria 313kcal

Päivällinen klo 18.00

Kanamuna paistettu 2kpl

Apetit Peruna-sipulisekoitus 100g

Kasviksia 5dl

HK ohuen ohut Härän kylmäsavufilee 100g 4 siivua

359 kcal/ateria

Iltapala klo 20.00

valio kevytviili 1 purkkia

Mustikoita 1 dl

Ateria 130 kcal

Kokonaisenergia 1743 kcal

Proteiinia/ painokilo 1,76 g/kg, Kuitu 26g/pv, natrium 3,39 g/pv

Mastuvaa torstaita

Terhi

Menneen ja tulevan ruokavalion välissä ehtii miettimään mihin näillä kokeiluilla on tarkoitus pyrkiä. Itselleni tällainen tavoite ja motivaattori on se, että olisin valmis kisaamaan syksyllä. Ruokavalion suhteen en ole itse onnistunut, joten tämän vuoksi apu onkin tarpeen. Toinen “pikku juttu” joka on vielä retuperällä on kamppailutaidot.  Ruokailun suhteen olen jo suhteellisen sinut itseni kanssa. Kamppailun kanssa on vielä ongelmia.

Tämän hetkinen suurin ongelmani on se, että olen itse pahin viholliseni ja se vaikuttaa oppimiseeni. Tiedostan ongelman itsekin, mutta vaikeinta onkin saada henkinen niskalenkki itsestään. On helvetin vaikea ottaa turpaansa monta kertaa viikossa ja nousta sieltä joka kerta asenteella, ” kyllä sekin päivä tulee kun pääsen itsekin tikkaamaan väliin edes kerran” Turpaan olen siis oppinut ottamaan, mutta miten kääntää tilanne voitoksi? Välillä tuntuu, että pitää hankkia suurennuslasi, että löytää edes yhden pienen rakosen toisen valmentajani Toni Toivasen suojauksesta. Tonilla kamppailutaustaa on tietenkin huomattavasti enemmän kun minulla joten tilanne on varmasti ihan looginen. Mutta silti!!!!

Epätoivoissani olin jo sitä mieltä, että tarvitsen jonkun henkisen valmentajan joka psyykkaa minut uskomaan itseeni. Silloin tuli ystäväni Leenan sanat. Hän on tuntemistani ihmisistä se, joka jaksaa kannustaa toisen vaikka läpi jopa täydellisen epätoivoisesta tilanteesta joka jumalan kerta. Jos hänelle soittaa itku silmässä ja nenä poskella aina puhelun jälkeen sellainen fiilis, että kyllä mä pystyn tähän ja voin tehdä sen itseasiassa vielä paremmin kun ennen. Kun se päivä koittaa, että kehään noustaan, niin Leena pliiiiis tule läpsimään muhun vielä vähän itseluottamusta!

Love You

-Terhi-

Mahtava tunne. Hommaa kokeiltiin nyt se sovittu kuukausi. Lopputuloksena todettakoon, ettei sellaisenaa sopinut minulle. Suurin ongelma oli siinä, että aika ajoin olin niin väsynyt etten jaksanut ehdä yhtään mitää, edes kirjoittaa. Nyt kun on muutaman päivän voinut tankkailla hiilareita lähinnä viljaa on olo paljon parempi. Pää toimii ja jaksan jopa hymyillä. Väsymykseni ja lievä artyisyys paistoi ilmeisimmin myös läpi, koska aina kun vanne alkoi puristaa päätä, huomautti rakas kollegani Mikaela ” Terhi, pitäsikö sun syödä vähän puuroa”.Vilpittömät pahoitteluni siis lähipiirille siitä, mitä olette joutuneet kestämään.

Nyt on myös aika nostaa hattua Marcukselle ja kaikille niille, jotka jaksavat hymyssä suin noudattaa kyseistä ruokavaliota. Se kertoo mielestäni  täydellisestä sitoutumisesta harjoitteluun sekä kilpailemiseen. Toivon siis menestystä ja kisaonnea kyseisille herroille jota viimeisimmäsä Cagessa tulikin Marcukselle.

 Tähän onkin hyvä lisätä kiitokset MMA Finlandille huimasta petrauksesta kyseisen tapahtuman suhteen. Oman kokemukseni mukaan tilaisuudessa oli jo oikean urheilutapahtuman fiilistä

Käteen kuukaudesta jää: Luomumaito ja kerma, jugurtti, tomaatit, omenat ja muut vihannekset, villikala, luomumunat, luomuruisleipä, luomukaurahiutaleet sekä voi.

Jatkossa uskon tuijottavani tarkemmin pakkausselosteita sekä haluan jatkaa puhtaamman ruoan syömistä. Labbyn kaupasta aioi edelleenkin tilata luomu vihanneksia ja hedelmiä.

Kiitoksia siis kaikille lukioille jotka kannustivat silloin, kun tuntui todella vaikealta, Marcukselle siitä, että avasit jääkaapin oven kaikille minulle ja Jonille!

Tällä viikolla alotan uuden testin, jossa Staina trainerssin Veera tekee minulle henkilökohtaisen ravintosuunnitelman käyttäen easyeat menetelmää. Katsotaan pääsisikö tuolla sitten lähemmäksi kisapainoa. (Tämän kuukauden aikana en tainut laihtua kiloakaan.)

-Terhi-

Alkuviikko alkoi melkoisen kovilla mässäilyhimoilla! Maanantaista  keskiviikkoon oli yhtä tuskaa iltaruokailun jälkeen. Käsittämättömät karkki- ja vanukashimot. Lieneekö vieroitusoireita.. Häliäkö vällä, periksi emme anna. Olen nautiskellut tällä viikolla karitsaa sekä saksanhirveä pääasiassa. Hirven kanssa valmistelin papuja, jotka olivat todella maittavia. Lisäksi minulle suositeltiin hirven lihojen hauduttamista, jotta ne olisivat mureempia. Normaalille köksän tunteja käyneelle tämä on varmasti normi toimintaa, mutta eipä meikulle. Keskiviikkona päästiin sitten asiaan. Sain vihdoin tehtyä pakurikäävästä teetä. Jotenkin on nyt helpottunut olo, sillä nyt tiedän, että en tule enää ikinä kipeäksi. Voimat kasvaa ja yöunet paranee. Maultaan kyseinen “elämän eliksiiri” ei ole oikeastaan minkään makuista. Mutta onhan se vähän jo ysäriä syödä maun takia asioita.. No laitoin minäkin hunajaa.

Loppuviikosta alkoi väsy painamaan. Harjoitukset ovat kulkeneet mukavasti. Lisävoimia on tuonut vapaaottelun SM- kilpailuihin valmistautuva joukkueemme. Kaverit on terässä ja odotettavissa on juhlia viikon päästä sunnuntaina. Toivottavasti kisoihin osallistuu mahdollisimman suuri joukko taistelijoita sekä yleisöä! Tervetuloa! Eilen maltoin pitää lepoa ja illalla luvassa oli Cage Spring Break -tapahtuma. Yleisöä oli enempi kuin edellisessä Vantaan Cagessa. Tunnelma oli loistava ja ottelut kovatasoisia. Vaikka pilsua tarjoiltiin tauolla yleisölle, jäi pahimmat mölyt tällä kertaa huutelematta - ja hyvä niin. Aamulla aloittelin Ufc:llä, josta jäi mieleen tietty kikkaratukka, jota kohtaan viha vain kasvoi entisestään. Samalla hymy hiipii huulille, kun ajatus vie Gsp:n ja tietyn kikkaratukan kohtaamiseen.

Ufc:n jälkeen päivä jatku aamupallolla, jonka jälkeen olin salilla kundien mukana viimeisessä kovassa harjoituksessa. Ens viikolla luvassa se kauan odotettu raakasuklaan teko. Odotettavissa siis hauiksen kasvua.

Lopuksi pieni visailu! Oikein vastanneelle luvassa tiettyjä tuotepalkintoja .

Missä luomutuotteessa on luettavissa seuraava värssy?

Kun itseäni en yöstä erottanut, jo tunsin sinut minussa. Nyt kun aamu ympyröi meidät varjelen sinua, valoa varjossani.

————————————————————

Hyvää mutsien päivää kaikille!