Vavisuttaako Toney vapaaottelumaailmaa? (kuva UFC:n omaisuutta)

———————————————————————————–

UFC 118 –ennakko

Tuoreimpana UFC-näyttämönä toimii tällä kertaa Bostonin TD Garden –areena, kun pienet ja hieman isommat vapaaottelijat mittelevät voimiaan. Pari vuotta kevyttä sarjaa hallinneella B. J. Pennillä on mahdollisuus napata mestaruus takaisin Frankie Edgarilta illan pääottelussa. Ykköshaastajaa  mestaruusottelun voittajalle haetaan puolestaan Kenny Florianin ja voittamattoman Gray Maynardin välisestä väännöstä.

Illan mielenkiintoisimmassa ottelussa kohtaavat kuningaspappa Randy Couture ja vapaaotteluun siirtynyt moninkertainen nyrkkeilyn maailmanmestari James Toney. Nukuttaako Toney ”Naturalin” julmalla kohokoukulla vai paiskaako painija Toneyn mattoon ja kuristaa tämän?

Frankie Edgar vs. B.J. Penn

Frankie Edgar (12-1) järjesti  huhtikuussa jättiyllätyksen ottamalla B. J. Pennistä (15-6-1) selvän pistevoiton. Tiukan matsin pisteytys jätti toivomisen varaa, joten Penn sai välittömän uusintaottelun.

Sähäkkä Edgar yllätti otteillaan myös yllekirjoittaneen. Hänen hyvä pystyottelunsa, nopeutensa ja kuntonsa osoittautuivat havaijilaiselle Pennille todella hankalaksi yhdistelmäksi. Penn osui ottelun ensimmäisissä erissä muutaman kerran makoisasti Edgariin vastapommeilla, mutta hyytyi pahasti ottelun loppua kohden. Veipä alikokoiseksi moitittu Edgar vastustajansa pari kertaa myös näyttävästi mattoon.

Ottelussa ovat vastakkain pelkistettynä Edgarin nopeus ja Pennin voima. 28-vuotias Edgar ei pysty tyrmäämään Penniä, vaan häärää tämän ympärillä sähikäisenä ja pyrkii turhauttamaan taitavan vastustajansa. Nälkäinen Penn pyrkii aggressiivisempaan ottelemiseen kuin viimeksi ja yrittää viedä Edgarin mattoon jossakin vaiheessa ottelua. BJJ:n maailmanmestari olisi kuin kotonaan Edgarin päällä.

Marginaalit ovat ohuet. Jos Pennin kunto kestää ja hän saa aloitteet itselleen, voittaa havaijilainen ottelun, mutta veikkaan, että näemme toisinnon huhtikuun illasta. Edgarin nopeus ja pysähtymätön vauhti hyydyttävät Pennin ja hän voittaa jälleen tuomaripisteillä. Joskin niukasti.

Randy Couture vs. James Toney

Voiko uransa ehtoopuolella oleva entinen huippunyrkkeilijä siirtyä onnistuneesti vapaaottelun puolelle? Voi, jos hänen valmistautumisensa ja asenteensa ovat kohdallaan. James Toneylla (0-0) ei ole kumpaakaan näistä. Raskassarjalaisen suu kyllä käy ja korut kiiltävät, mutta hänen valmistautumisensa Randy Couturea (18-10) vastaan jättää paljon toivomisen varaa.

Toneyn puolen vuoden treenaaminen ei yksinkertaisesti riitä huipputasolla, jolla Couture edelleen majailee. ”Naturalin” leuka ei ole enää terästä eikä hänen liikkumisensa kissamaisen pehmeää, mutta ei 42-vuotias Toneykaan enää järin sulokkaasti liiku. Keskisarjalaisena nyrkkeilyuransa aloittanut entinen maailmanmestari on paisunut viime vuosina kuin pullataikina. 175-senttinen nyrkkeilijä painaa tällä hetkellä noin sata kiloa.

Kreikkalais-roomalaiseen painiin vahvasti nojaava  47-vuotias Couture ei ole enää huippuvuosiensa iskussa, mutta hän on erinomaisessa fyysisessä iskussa. Lisäksi kokeneen ketun paini puree Toneyyn kuin Oulun merituuli luihin ja ytimiin helmikuisena talviaamuna. Päästyään kerran Toneyn iholle Couture raahaa tämän väistämättä mattoon.

Kovalyöntisen Toneyn etsikkoaika on ottelun ensimmäisinä minuutteina. Debytantin on löydettävä Couturen leuka – muussa tapauksessa hänet painetaan häkin reunaan, viedään mattoon ja käsitellään keskeytyskuntoon.

Ottelun pitäisi olla Couturen heiniä, mutta jos ihme tapahtuu ja Toney voittaa, on se pienimuotoinen katastrofi UFC:lle – ellei jopa koko vapaaottelulle. Jos ylipainoinen 42-vuotias nyrkkeilijä, entinen maailmanmestari tai ei, voittaa moninkertaisen UFC-mestarin ensimmäisessä MMA-ottelussaan, näyttää se väistämättä pahalta suuren yleisön silmissä.

Demian Maia vs. Mario Miranda

Anderson Silvan viime ottelussaan haastanut Demian Maia (12-2) tekee paluun maanmiestään Mario Mirandaa (12-1) vastaan. Brasilialaisen Maian piti alkuperäisen suunnitelman mukaan kohdata Alan Belcher UFC Fight Nightin pääottelussa, mutta yhdysvaltalainen kärsi sparratessaan pahan silmävamman, joka pakotti miehen syrjään määrittelemättömäksi ajaksi. Näin ollen Maian ottelu siirrettiin tavalliselle UFC-kortille ja vastustajaksi vaihtui vaarallinen Miranda.

Maian vahvuudet tuntevat kaikki: hän on maailmanluokan lukkopainija ja BJJ-taituri, josta on vuosien varrella kuoriutunut esiin kohtalainen pystyottelija. Suomessakin otellut Maia on hävinnyt urallaan ainoastaan Nathan Marquardtille ja mestaruusottelussa Silvalle.

Mario Miranda on tyylillisesti paha vastustaja Maialle. Keskisarjaan pitkänhuiskea (193 cm) BJJ-mustavyö on hyvä painija ja pitkine raajoineen vaarallinen pystyssä. Maia on kaksikosta matossa taitavampi, mutta on eri asia saako 32-vuotias brassi vietyä Mirandaa alas.

Ottelussa muhii yllätys. Kohtuullisen tuntematon Miranda on Maiaa parempi pystyottelija ja on lähellä tyrmäysvoittoa. Ottelu säilyy tasaisena ja jännittävänä aina kolmanteen erään saakka, jossa Maia joko lukottaa Mirandan tai Miranda tyrmää Maian. Veikkaan jälkimmäistä.

Kenny Florian vs. Gray Maynard

Bostonin oma poika Kenny Florian (14-4) tietää miltä tuntuu mitellä mestaruudesta. Hän on hävinnyt kevyen sarjan mestaruusotteluissa sekä Sean Sherkille että B. J. Pennille, mutta kolmaskin mahdollisuus on lähellä. Florianin ja titteliottelun tiellä seisoo ainoastaan Gray Maynard (9-0), mutta 31-vuotiaan painijan lakaiseminen pois tieltä on helpommin sanottu kuin tehty.

Takakuristusta rakastava Florian on voittanut kaksi edellistä otteluaan. Viimeksi kaatui Japanin Takanori Gomi, sitä ennen moppitukka Clay Guida – takakuristuksilla tietenkin. Maynard puolestaan voitti viime ottelussaan Nate Diazin tammikuussa tuomarien hajaäänin. Selvemmällä voitolla hän olisi todennäköisesti saanut mestaruusottelun Penniä vastaan jo huhtikuussa Edgarin sijaan.

Maynardin onneksi  ottelun voittajalle on taattu mahdollisuus otella mestaruudesta, joka tekee tasaisesta ottelusta entistä mielenkiintoisemman. Florianin uran pahimmat peikot ovat nimittäin olleet Maynardin näköisiä. Vahvat painijat ovat menneinä vuosina pystyneet kontrolloimaan hieman heiveröistä Floriania matossa, mutta hänen paininsa on kohentunut valtavasti parin viime vuoden aikana. Hän vei muun muassa hyvänä painijana pidetyn Clay Guidan vaivattomasti mattoon viime joulukuussa, samoin kävi Takanori Gomille muutamaa kuukautta myöhemmin maaliskuussa.

Maynard tosin on painijana eri luokkaa kuin edellä mainitut herrat. ”Bully” lisänimeä totteleva jenkki on NCAA-tasolla meritoitunut 1. divisioonan painija. Mies on muun muassa aiheuttanut Frankie Edgarin uran ainoan tappion. Myös hänen pystytaitonsa ovat kehittyneet kolmen vuoden takaisesta The Ultimate Fighter –vitoskauden finaalista merkittävästi.

Florian on silti kaksikosta kokonaisvaltaisempi ottelija. Häneltä hoituvat niin lukkopaini, paini kuin pystyottelukin. Tämän lisäksi analyyttinen ottelija ei jätä kiveäkään kääntämättä etsiessään vastustajiensa heikkouksia.

Maynardin paini aiheuttaa Florianille vaikeuksia ja ottelu menee taatusti jännittäväksi, mutta uskon 34-vuotiaan amerikkalaisen voittavan ottelun tuomaripistein. Florian saa kolmannen mahdollisuuden otella UFC:n kevyen sarjan mestaruudesta.

Marcus Davis vs. Nate Diaz

Ykkösehdokas illan räiskyvimmäksi otteluksi on Marcus Davisin (17-6) ja Nate Diazin (12-5) mittelö. Fight of the Night –palkintojen vakkarisaajat tulevat todennäköisesti käymään tapahtumarikkaan pystytaiston.

Hiljattain 37 vuotta täyttänyt Davis kuului vielä puolisentoista vuotta sitten UFC:n välisarjan eliittiin, mutta tappiot Dan Hardylle ja Ben Saundersille tiputtivat hänet taistelemaan työpaikastaan. Erityisesti uran ensimmäinen tyrmäystappio Saundersille oli musertavaa laatua. Davisilla on takanaan pitkä ura ensin ammattilaisnyrkkelijänä ja sittemmin vapaaottelijana, joten kilometrit alkavat väistämättä näkyä neljääkymppiä lähestyvän ottelijan moottorissa. Miehen työpaikka kuitenkin pelastui toukokuun tyrmäysvoitolla Jonathan Gouletista.

Nate Diaz teki näyttävän debyytin välisarjassa tyrmäämällä Rory Markhamin keväällä. Kevyestä sarjasta luokkaa ylemmäs nostaneen nuorukaisen iskuvoima vaikutti nousseen selvästi, sillä Markham kaatui jo ensimmäisen erän puolessa välissä. Erinomaisen mattomiehen suurin ongelma on aina ollut hänen paininsa, joten siinä mielessä  pystyorientoitunut Davis on Diazille ihanteellinen vastustaja.

Davis kuuluu välisarjan teknisimpiin pystyottelijoihin, mutta hänen kätensä ja jalkansa eivät käy enää nuoruusvuosien malliin. Peloton Diaz puskee Davisin päälle ottelun alusta alkaen, joka yrittää kontrata iskemällä vastaan. Volyymillä iskevä Diaz pakottaa 12 vuotta vanhemman Davisin pakituskannalle, mutta ottaa samalla itsekin koppeja vastaan.

Ottelussa pitäisi olla selvät sävelet. Diaz on niskan päällä  ja Davis rimpuilee sen minkä pystyy. Liikaa iskuja ottanut Davis syöksyy toisen erän lopussa epätoivon vimmalla Diazin jalkoihin ainoastaan joutuakseen triangelikuristukseen.

Chael, Andersonilla ei kuule kiinnosta. (kuva mmajunkie.comin omaisuutta)

—————————————————————————————————————————————————————–

Keskisarjan mestari Anderson Silva on suurennuslasin alla UFC 117:ssä. Viime otteluissaan lähinnä pelleilemiseen ja vastustajiensa halventamiseen keskittyneen brasilialaisen olisi syytä näyttää viimeinkin parasta osaamistaan Chael Sonnenia vastaan. Muuten Dana suuttuu ja mustaksi muuttuu.

Välisarjassa nähdään useaan kertaan lykkääntynyt uusintaottelu Thiago Alvesin ja Jon Fitchin välillä. Aivovaltimon laajentumasta toipunut Alves oli neljä vuotta sitten ottavana osapuolena, mutta on sittemmin kehittynyt valtavasti.

Pääkortilta nousee esiin muitakin mielenkiintoisia mittelöjä. Ricardo Almeidalla on mahdollisuus viitoittaa Matt Hughes kohti eläkepäiviä, kun taas kaikkien möhömahojen sankari, Roy Nelson, testaa UFC:ssä vielä voittamattoman Junior dos Santosin.

Anderson Silva vs. Chael Sonnen

Ennätykselliset yksitoista peräkkäistä voittoa UFC:ssä ottanut Anderson Silva (26-4) kohtaa jälleen painiorientoituneen ottelijan, mikä voi tarkoittaa UFC:n kannalta katastrofia. Silva ei ota painijoita ja lukkopainijoita vastaan pienintäkään riskiä, josta osoituksena käyvät Thales Leitesiä ja Demian Maiaa vastaan käydyt ottelut. Chael Sonnen (24-10-1) kuuluu erinomaisena painijana samaan mattomiesten kategoriaan, joita vastaan Silva ei mielellään ottele.

Sonnen on louskuttanut leukojaan runsaasti ennen Silva-ottelua. Hän on arvostellut mestaria kovin ja viihdyttävin sanakääntein, mikä ei taatusti ole jäänyt Silvalta huomaamatta. Mestari janoaa voittoa, mutta saapa nähdä millä tavalla hän sen aikoo ottaa. Nähdäänkö parhaimmillaan huikealta ottelijalta jälleen lähinnä näyttäviä tanssikuvioita vai intoutuuko hän ottelemaan kunnolla?

Sonnenilla on pienet mahdollisuudet voittaa ottelu jatkuvalla alasvientien sarjalla. Painija on kovakuntoinen ja lujapäinen kaveri, joka on yllättänyt viime otteluissaan kaikki asiantuntijat. Voitot Yushin Okamista ja Nate Marquardtista eivät olleet sattumaa. Pystyssä Sonnenilla ei ole mitään jakoa teknistä ja nopeaa Silvaa vastaan, mutta matossa hän pystyy väsyttämään vastustajansa hyvällä kontrollillaan.

Tahtoisin veikata Sonnenia voittajaksi, mutta pelkään että näemme toisinnon Maia-matsista. Sonnen yrittää sen minkä pystyy, mutta atleettisempi samba-Silva tanssahtelee ottelussa pistevoittoon.

Thiago Alves vs. Jon Fitch

Painon missaaminen 300 grammalla viime yön punnituksessa käy Thiago Alvesin (16-6) kukkaron päälle. Hän menettää 20 prosenttia taatusta ottelupalkkiostaan vastustajalleen Jon Fitchille (22-3). Tämä ei ollut Alvesille edes ensimmäinen kerta: parin vuoden takaisessa Matt Hughes -ottelussa mies astui vaa’alle jopa pari kiloa ylipainoisena.

UFC:n välisarjan harvalukuiseen eliittiin lukeutuvat Alves ja Fitch ovat jo kerran hävinneet Georges St-Pierrelle mestaruusottelussa: Fitch pari vuotta sitten, Alves edellisessä ottelussaan noin vuosi sitten. Miesten polut risteävät jo toisen kerran, sillä neljä vuotta sitten Fitch otti nuoresta Alvesista teknisen tyrmäysvoiton.

Fitchin suurimmat avut piilevät hänen painissaan. Hän puskee vastustajansa mielellään häkin reunaan, jossa hän sitoo ja raahaa nämä mattoon. Fyysisesti kuluttava tyyli oli käydä hänelle kalliiksi Mike Pierceä vastaan, joka lähes nukutti väsähtäneen Fitchin kolmannessa erässä UFC 107:ssä. Fitch on kohtuullisen hyvä myös pystyssä, joskin hieman hitaanpuoleinen.

Välisarjalaiseksi valtava Alves on puolestaan vahvimmillaan pystyssä. Thainyrkkeilyyn erikoistunut 26-vuotias brasilialainen on nykypäivänä myös äärimmäisen hankala viedä mattoon – tästä voivat todistaa vaikka Josh Koscheck ja Matt Hughes. Mikä yllättävintä, yli 90-kiloisena ottelujen välissä tallusteleva Alves on myös erinomaisessa kunnossa. Hän ei uuvahtanut edes GSP:tä vastaan viiden erän myllyssä.

Tasainen ottelu ratkeaa siihen, onnistuuko Fitch viemään vastustajansa mattoon. Alves on pystyssä yhdysvaltalaista edellä ja potkii tältä jalat alta, jos saa siihen mahdollisuuden. Alvesin vuoden ottelemattomuus ja sairastuvalla makaaminen nostattavat pieniä kysymysmerkkejä hänen suhteensa –  veikkaankin matsin menevän Fitchille hajaäänin.

Rafael dos Anjos vs. Clay Guida

Clay Guida (26-11) ei ole suotta fanien suursuosikki. Periksiantamaton asenne, energinen ottelutyyli ja luolamiehen olemus erottavat miehen muista UFC-ottelijoista. Aina kaikkensa antava kevytsarjalainen on käynyt ikimuistoisia kamppailuja muun muassa Roger Huertan ja Diego Sanchezin kanssa. Rafael dos Anjos puolestaan on nouseva kyky Brasiliasta. Kaksi ensimmäistä UFC-matsiaan hävinnyt dos Anjos sai harvinaisen kolmannen mahdollisuuden Rob Emersonia vastaan, josta hän tarttui (kirjaimellisesti) kiinni kaksin käsin. Brassi onkin voittanut nyt kolme UFC-ottelua putkeen.

Pitkään paikallaan junnannut Guida siirtyi Kenny Florian –tappion jälkeen Greg Jacksonin maineikkaiseen MMA-talliin, jossa hän on kehittynyt, mutta miehen ottelurepertuaari on edelleen auttamattoman rajoittunut. Painistaan ja kovasta kunnostaan elävä neandertaali liikkuu ja huitoo pystyssä sähäkän oloisesti, mutta ei saa oikein mitään konkreettista aikaiseksi.

Dos Anjos on ollut jokaisessa ottelussaan aiempaa parempi. Miehen mattotaidot ovat BJJ-mustavyönä erinomaista luokkaa, mutta myös miehen pysty on kehittynyt tasaisin harppauksin. Etenkin herran alapotkut tekevät kipeää.

Vanha vapaaotteluviisaus ”monipuolisempi ottelija voittaa” vaikuttaisi pitävän paikkansa tässäkin kamppailussa. Dos Anjos on Guidaa parempi sekä pystyssä että matossa, amerikkalaisen ainoa valttikortti on hänen paininsa ja kestävyytensä. Sekään ei riitä, sillä 25-vuotias brasilialainen vääntää ottelusta pistevoiton.

Ricardo Almeida vs. Matt Hughes

On pieni mysteeri, minkä takia kovaa vauhtia vanheneva Matt Hughes (44-7) vielä ottelee. UFC:n Hall of Fameen kuuluva elävä legenda on saavuttanut urallaan jo kaiken mahdollisen eikä 36-vuotiaalla painijalla pitäisi olla taloudellisiakaan huolia. Matsaamisen ymmärtäisi, jos hänellä olisi vielä kova palo kilpailemiseen, mutta siitäkään ei vaikuta olevan kysymys. Hughes voitti toki edellisissä otteluissaan Matt Serran ja toisen ikääntyvän legendan, Renzo Gracien, mutta hän oli kuin varjo vuosikausia välisarjaa hallinneesta nuoremmasta Hughesista.

Hughes saa vastaansa Gracien ja Serran kanssa samaan talliin kuuluvan Ricardo Almeidan (12-3). 33-vuotias brassi pudotti viime ottelussaan onnistuneesti välisarjaan, kun hän kuristi Matt Brownin. Kolmen danin BJJ-mustavyö näyttäisi sopeutuneen uuteen sarjaansa erinomaisesti.

Hughes ja Almeida ovat ennen kaikkea matto-ottelijoita. Heidän pystynsä on verrattain jäykkää, mutta muutaman vuoden nuorempi Almeida on kaksikosta hieman nopeampi. Ottelun ratkaisut kuitenkin nähtäneen matossa, jossa Almeidalla pitäisi olla hyvät mahdollisuudet lukottaa vastustajansa.

Hughesin dominoivasta mattopainista on jäljellä vain rippeet. Ei amerikkalaista ole edelleenkään helppoa saada mattoon, mutta kun Almeida lopulta pääsee vastustajansa päälle tai selkään, ei kestä kauaakaan ennen kuin Hughes taputtaa rytmikkäästi mattoon. Almeida ottaa legendasta voiton takakuristuksella toisessa erässä.

Junior dos Santos vs. Roy Nelson

Kymmenennen The Ultimate Fighterin voittanut Roy Nelson (15-4) teki viime ottelussaan selvää jälkeä nuoresta Stefan Struvesta. Vajaat 40 sekuntia kestänyt ryöpytys nosti Nelsonin nimen ihmisten huulille. Palkinnokseen 34-vuotias amerikkalainen saa kohdata pelottavan hyvän Junior dos Santosin (11-1), joka on iskenyt kaikki viisi UFC-vastustajaansa keskeytyskuntoon. Että sellainen palkinto.

Nelsonin hyllyvä fysiikka hämää. Mies on mainio ottelija, vaikka hän näyttää lähinnä ahmimiskisan maailmanmestarilta. Nelson on kohtalaisen tekninen ja tyrmäysvoimainen nyrkkeilijä, mutta erityisen hyvä hän on matossa – miehellä on musta vyö brassijujutsusta.

Dos Santos on äärimmäisen räjähtävä ja nopea pystyottelija. Hän liikkuu ja iskee isoksi mieheksi todella sähäkästi. Tyrmäysvoitot muun muassa ”Cro Cop” Filipovicista, Gabriel Gonzagasta ja hiljattain Fedorin voittaneesta Fabricio Werdumista kertovat omaa kieltään miehen iskuvoimasta ja potentiaalista. UFC:n raskaasta sarjasta tuskin löytyy dos Santosia parempaa pystyottelijaa.

Suurin kysymysmerkki dos Santosissa ovat hänen mattotaitonsa. Miehellä on toki Nogueiran veljeksiltä saatu ruskea vyö brassijujutsussa, mutta hän on viettänyt matossa parhaimmillaan vain muutamia kymmeniä sekunteja. Miehen uran ainoa tappio tuli kolme vuotta sitten nimenomaan (käsi)lukolla. Toisaalta, erinomainen lukkopainija Gonzaga ei saanut pidettyä dos Santosia matossa kuin tovin verran miehen viime ottelussa.

Nelsonin mahdollisuudet voittaa tämä ottelu ovat minimaaliset. Hänen ulottuvuutensa ja nopeutensa eivät riitä pystyssä, enkä usko hänen onnistuvan viemään dos Santosia mattoon kuin korkeintaan muutamaksi hetkeksi. Jos 25-vuotias dos Santos ei juokse suoraan Nelsonin nyrkkiin, hänen pitäisi hoitaa ottelu ennemmin tai myöhemmin tyrmäyksellä. Opetusmateriaalina tästä käy Nelsonin ja Andrei Arlovskin parin vuoden takainen EliteXC-ottelu.

Lesnarin ja Carwinin ottelussa häkissä jyllää 250 kilon edestä ihmisvoimia. Toivottavasti sen rakenteet kestävät. (kuva UFC:n omaisuutta)

———————————————————————————————————-

Kauan sitä saatiin odottaa, mutta viimeinkin se tapahtuu. Nimittäin Brock Lesnarin paluu pitkältä sairauslomalta. Laajasti edellisissä FightSporteissakin käsitelty Lesnar otteli edellisen kerran 13 kuukautta sitten Frank Miriä vastaan ja kohtaa nyt vaarallisen Shane Carwinin. Ottelu on ehdottomasti yksi vapaaottelun merkittävimmistä raskaansarjan kamppailuista kautta aikojen.

Muu kortti ei yllä nimiloistossa Lesnarin ja Carwinin tasolle, mutta hyviä matseja on taatusti luvassa. Viime hetken harmina Wanderlei Silva joutui vetäytymään ottelustaan Yoshihiro Akiyamaa vastaan, joka kohtaa nyt Chris Lebenin.

Brock Lesnar vs. Shane Carwin

Avainkysymys raskaansarjan mestarin Brock Lesnarin (4-1) ja voittamattoman Shane Carwinin (12-0) välisessä ottelussa on se, miten Lesnarin pitkä ottelemattomuus ja sairastelu ovat vaikuttaneet häneen. Treenivideoiden mukaan ei juurikaan, mutta videot ovat vain videoita.

Carwin on hyvin samankaltainen ottelija pian 33 vuotta täyttävän Lesnarin kanssa. Kaikki vastustajansa ensimmäisen erän tyrmäyksellä voittanut insinööri on julmetunkokoinen ja valtavan fyysinen painija, jolta löytyy julmetusti tyrmäysvoimaa. Hän pehmitti edellisessä ottelussaan Frank Mirin nimenomaan fyysisyydellään.

Kokematon Lesnar on kehittynyt lyhyen vapaaottelu-uransa aikana valtavin harppauksin niin teknisesti kuin taktisesti. Hölmöön virheeseen UFC-debyytissään kompastunut ottelija on tätä nykyä hyvin kurinalainen häkissä. Loistava painija ei varmasti lähde silmittömään iskujen vaihtoon vahvan Carwinin kanssa. Lesnar tiedostaa taatusti Carwinin iskuvoiman ja pyrkii viemään ottelun mattoon niin pian kuin mahdollista, jossa hänen pitäisi olla 35-vuotiasta vastustajaansa hieman etevämpi.

On mahdotonta arvioida kuinka täydellisesti Lesnar on palautunut sairaudestaan ja kuinka ottelutauko vaikuttaa häneen, mutta uskon minnesotalaisen voittoon. Hän painii Carwinin kumoon ja säilyttää mestaruutensa selvän pistevoiton turvin.

Yoshihiro Akiyama vs. Chris Leben

Kaikkien aikojen suosituimpiin vapaaottelijoihin kuuluva Wanderlei Silva joutui fanien harmiksi vetäytymään ottelustaan Yoshihiro Akiyamaa (13-1), mutta keskisarjassa nähdään silti mielenkiintoinen ottelu, kun kovapäinen Chris Leben (20-6) haastaa Japanin suuren toivon.

Akiyama on loistava judoka, joka on kehittynyt myös yllättävän hyväksi pystyottelijaksi. Erittäin teknisen ottelijan suurin heikkous tuntuu olevan hänen suhteellisen pieni kokonsa ja kyseenalainen kuntonsa. 34-vuotias aasialainen voitti Alan Belcherin UFC-debyytissään äärimmäisen niukasti, hajaäänin, ja hänen kuntonsa näytti pettävän ottelun loppua kohti pahasti.

Leben otteli viimeksi vain pari viikkoa sitten, kun hän tyrmäsi Aaron Simpsonin The Ultimate Fighter –finaalilähetyksessä. 180-senttinen yhdysvaltalainen tunnetaan tyrmäyksistään, mutta tekniseksi pystyottelijaksi häntä ei voi sanoa. Laajakaariset heijarit ovat kuitenkin toimineet hyvin melko yksipuolisen ottelijan uralla. Lebenin mattotaitoja voisi kuvata keskinkertaisiksi, joskin hänen alasvientien puolustamisensa on parantunut viime aikoina selvästi. Hyvänä painijana tunnettu Simpson ei saanut vietyä Lebeniä viime ottelussa mattoon kuin muutaman kerran, vaikka yritti kovasti.

Akiyaman pitäisi voittaa Leben, jos hän jaksaa painaa kolme erää. Japanilainen on vastustajaansa selvästi atleettisempi ja teknisempi, erityisesti matossa, mutta toisaalta Leben tarvitsee vain yhden kunnon iskun Akiyaman nukuttamiseen. Luotan kuitenkin Akiyaman hoitavan ottelun tuomaripistein.

Matt Brown vs. Chris Lytle

Ihmettelen suuresti, jos Matt Brownin (11-8) ja äärimmäisen kokeneen Chris Lytlen (28-17-5) ottelussa ei anneta jonkin sortin of the Night –bonuspalkintoa. Bonusrohmu Lytle ja Brown nimittäin välittävät enemmän näyttävistä ja faneja miellyttävistä otteluista kuin keinolla millä hyvänsä voittamisesta ja mestaruusvöistä. Taktiikat joutavat romukoppaan kun nämä kaksi herraa astelevat häkkiin.

Kaksikosta selvästi kokeneempi Lytle on kohdannut pitkällä urallaan Matt Hughesin, Josh Koscheckin ja Thiago Alvesin kaltaisia tähtiä. Hän on voittanut kaksi viimeistä otteluaan, kun taas mainiosti UFC-uransa aloittaneen Brownin nousukiito katkesi ainakin hetkeksi, kun hän kärsi edellisessä mittelössään tappion Ricardo Almeidalle.

Monipuolisuudessa etu menee selvästi Lytlelle. Jääräpäisesti eteenpäin puskeva 35-vuotias jenkki on BJJ:n mustavyö, mikä harvemmin käy ilmi hänen ottelutyylistään, mutta tarpeen tullen mies hallitsee lukot ja kuristukset erinomaisesti. Tämän tietää myös Brown, jonka Lytle kuristi kolmisen vuotta sitten pienen liigan (UFL) ottelussa.

Brown on kuitenkin vaarallinen pystyssä. Minkä hän puolustuksessa ja tekniikassa häviää, hän voittaa tyrmäysvoimassa. Suoraviivainen Brown on häkissä kuin verenhimoinen koira, joka käy vastustajansa kimppuun valtavalla vimmalla.

Epäilen kuitenkin Lytlen lukotustaitojen tuovan miehelle  voiton. Ottelusta tulee huikeatempoinen näytös, joka jättää kylmäksi vain kukkahattutädit. Valtaosa mittelöstä käydään pystyssä, mutta jossain vaiheessa Brown jättää kätensä, jalkansa tai kaulansa puolihuolimattomasti Lytlen ulottuville, joka ei jätä tilaisuutta käyttämättä. Lytle voittaa ottelun lukolla tai kuristuksella toisessa erässä.

Stephan Bonnar vs. Krzysztof Soszynski

Kolme ottelua putkeen hävinneen Stephan Bonnarin (11-7) ja puolalaisen Krzysztof Soszynskin (19-9-1) ottelu on revanssi, sillä UFC 110:ssä miesten mittelö tuomittiin virheellisin perustein Soszynskin hyväksi. Tuolloin herrojen kallot kolahtivat sen verran rajusti yhteen, että Bonnarin silmäkulma aukesi ja lääkäri keskeytti matsin. Oikea tuomio olisi ollut hylätä ottelu (no contest); keskeytys olisi ollut oikeutettu ainoastaan siinä tapauksessa, että haava olisi aiheutunut Soszynskin iskusta.

Uusintaottelu on Bonnarin onni, sillä hän olisi hävinnyt edellisen kamppailun ilman virheellistä tuomiotakin. Forrest Griffinin kanssa legendaarisen ensimmäisen TUF-finaalin pääottelussa iskenyt ”Amerikan psyko” ei ole osoittanut enää pitkään aikaan kehittymisen merkkejä. Mies on kaikessa kohtalaisen hyvä, mutta ei loistava millään osa-alueella.

Raskaastasarjasta sarjaa alemmas pudottanut Soszynski on härkämäisen vahva jässikkä, joka on voittanut neljä viidestä UFC-ottelustaan. Miehen ainoa tappio tuli Brandon Veraa vastaan. Puolalainen on hitaanpuoleinen voimaiskijä, joka ei loista pystytekniikallaan, mutta jonka silkka fyysisyys on suurimmalle osalle vastustajista liikaa. Matossa Soszynski on melko hyvä vääntäjä, erityisen hyvin hän hallitsee kimura-lukon.

Ottelusta tulee todennäköisesti samankaltainen kuin ensimmäisestä. Soszynski vie pystyssä pidemmän korren ja neutralisoi Bonnarin alasvientiyritykset taidolla sekä voimalla. Bonnar ei juuri liikuta päätään, johon 32-vuotiaalla Soszynskilla on helppo työ osua.

Soszynski nappaa jälleen voiton yhdysvaltalaisesta vastustajastaan – tällä kertaa tuomariäänin.

Kurt Pellegrino vs. George Sotiropoulos

Batman on täällä tänään! Siis Kurt Pellegrino (15-4) on. Neljä ottelua putkeen voittanut lukkopainija on noussut lähes huomaamatta lähelle UFC:n kevyensarjan eliittiä, hieman samaan tapaan kuin hänen vastustajansa, George Sotiropouloskin (12-2), on tehnyt. 32 –vuotias aussi on itse asiassa voittanut viisi UFC-ottelua putkeen, joista tuoreimmassa Joe Stevensonin selkein tuomaripistein.

Pellegrinolla ja Sotiropouloksella on paljon yhteistä. Kummatkin ovat erinomaisia lukkopainijoita, joilla on BJJ:ssä musta vyö. Molemmat ovat myös otelleet viime aikoina erittäin menestyksekkäästi octagonissa. Mestaruusottelu häämöttää taatusti kummankin mielessä, joskin toistaiseksi melko etäisenä.

Suurimmat erot miesten välille syntyvät pystyottelusta ja siitä, kuinka hyvin he pystyvät toimimaan selällään. Sotiropouloksen pysty on nykyään melkoisen hyvällä tasolla, mitä ei voinut sanoa vielä jokunen vuosi sitten, kun hän hävisi Ultimate Fighterissa Tommy Speerille. Matossa mies on kerrassaan erinomainen, etenkin hänen ohituksensa ovat loistavia. Tämä nähtiin toistuvasti myös Stevensonia vastaan.

Pellegrinon pysty ei ole ikinä ollut hänen vahvuutensa ja tuntuu, että mies on laiminlyönyt sen kehittämisen pahasti. 31-vuotias newjerseyläinen on hyvä alasvienneissään ja matossa päällä ollessaan, mutta hänen pystynsä on huonon ja keskinkertaisen välimaastossa. Lisäksi lepakkomies on todellisissa ongelmissa, kun joutuu hyvän lukkopainijan alle mattoon. Tuorein esimerkki tästä on viime ottelusta: vaikka Pellegrino voitti Fabricio Camoesin, oli hän todella lähellä lukotustappiosta ensimmäisessä erässä.

Jos Pellegrino ei väkisinmakaa Sotiropoulosta 15 minuutin ajan, hänellä ei pitäisi olla ottelussa mahdollisuuksia. Sotiropoulos on kaksikosta selvästi monipuolisempi ja hänen kontrollinsa matossa on loistavaa. Jos Pellegrino joutuu Sotiropouloksen alle, löytää hän itsensä pian taputtamasta.

Sotiropoulos on esittänyt viime otteluissaan niin erinomaisia otteita, etten voi millään veikata häntä vastaan. Aussi voittaa Pellegrinon toisessa erässä käsilukolla.

Vieläkö Jäämiehestä on voittamaan? (kuva UFC:n omaisuutta)

———————————————————————————————————–

Suurin ja kaunein palaa kuukauden tauon jälkeen Kanadaan. UFC-sirkus pyörähtää tänä viikonloppuna nimittäin Vancouverissa. Pääottelussa nähdään eläkkeelle Dana Whiten toimesta hetkeksi pakotettu Chuck Liddell, joka tekee paluunsa Rich Franklinia vastaan. Alunperin Chuckia vastaan piti asettua Tito Ortiz, mutta vaimonhakkauksesta syytetty entinen mestari joutui  leikkauspöydälle kesken tuoreimman The Ultimate Fighterin kuvausten.

Muissa otteluissa nähdään muun muassa hiipuva Mirko ”Cro Cop” Filipovic ja nopeasti kohti välisarjan eliittiä kohoava Paulo Thiago. Illan mielenkiintoisin matsi saattaa kuitenkin olla nuorten Carlos Conditin ja Rory MacDonaldin ottelu, jonka voittaja ottaa aimo harppauksen eteenpäin välisarjan nokkimisjärjestyksessä.

Chuck Liddell vs. Rich Franklin

Pääottelussa kohtaavat kaksi entistä mestaria, jotka taistelevat ikääntymistä vastaan. 40-vuotias Chuck Liddell (21-7) on hävinnyt viidestä viime ottelustaan neljä, kun taas hänen vastustajansa Rich Franklin (26-5) on kärsinyt kaksi tappiota edellisessä kolmessa matsissaan. Toki miesten vastustajatkin ovat olleet kovaa luokkaa, mutta kyllä kummallakin herralla on parhaat vuotensa jo takanaan.

Liddell on valmistautunut otteluun huolellisesti ja on fyysisesti loistoiskussa, mutta miehen refleksit ja liikkuminen huononevat ottelu ottelulta. Rajut tyrmäystappiot ovat selvästi verottaneet jäämiehen iskukykyä. Kevyttä raskassarjaa ennen Quinton Jacksonin, Lyoto Machidan ja Mauricio Ruan esiinmarssia hallinnut mies ei ole entisensä. Liddellin menneiden vuosien menestys pohjautui ennen kaikkea hyviin pystyottelutaitoihin, alasvientien puolustamiseen ja viileään päähän, mutta jäljellä näistä on enää jälkimmäisin.

Franklinin ura ei ole kulkenut yhtä jyrkkää alamäkeä kuin Liddelillä, mutta hänkin kärsi viime ottelussaan tyrmäystappion (Vitor Belfortille). Entinen matematiikan opettaja on fiksu ottelija, jonka suurimpia vahvuuksia ovat hänen ajoituksensa, etäisyyden lukemisensa ja monipuolisuutensa. Lukuisia näyttäviä tyrmäysvoittoja urallaan ottanut Franklin on kaikessa hyvä, etenkin hänen pystynsä on parhaimmillaan todella tehokasta.

Iskuvoimaansa liian pitkään sokeasti luottanut Liddell tuskin vetää enää jänistä hatustaan. Hän on yrittänyt monipuolistaa tyyliään, mutta vanha koira ei opi enää juuri uusia temppuja. ”The Iceman” yrittää painostaa vastustajaansa ja hakee todennäköisesti aika ajoin jopa alasvientejä, mutta jää viisi vuotta nuoremman Franklinin kanssa iskujen vaihdossa ja lyöntien tarkkuudessa kakkoseksi.

”Ace” Franklin hoitaa mittelön nimiinsä tuomarien yksimielisellä päätöksellä.

Patrick Barry vs. Mirko “Cro Cop” Filipovic

Vieläkö Mirko “Cro Cop” Filipovicin (26-7-2) jalka nousee? 35-vuotias Pride-legenda on ollut viime vuosina vain kalpea varjo siitä Filipovicista, joka vei Priden avoimen sarjan mestaruuden vuonna 2006. Vuosikausia erilaisista loukkaantumisista kärsinyt kroaatti saa vastaansa yhtä lailla potkunyrkkeilijänä profiloituneen ja alati vaarallisen Patrick Barryn (5-1).

Barry on kompakti paketti voimaa ja nopeutta. Hän on melko lyhyt (180 cm), mutta kompensoi pituuttaan räjähtävyydellään ja erinomaisilla taidoillaan. Etenkin miehen potkut ovat todellista myrkkyä. Lukuisten kovien kamppailujen, loukkaantumisten ja ikävuosien myötä hidastunut ”Cro Cop” Filipovic on hätää kärsimässä nuoremman vastustajansa nopeuden ja alapotkujen kanssa. Filipovicin jalkatyö on ollut viime otteluissa heikohkoa. Huolestuttavinta on ollut se, kuinka hän varaa painoaan etujalan varaan. Tämä tulee olemaan tuhoisaa ottaen huomioon Barryn alapotkuarsenaalin.

Hieman yllättäen paras mahdollisuus voittoon ”Cro Copilla” olisikin matossa, sillä Barryn mattotaidot ovat suorastaan ala-arvoiset. Ajatus ”Cro Copista” syöksymässä vastustajansa jalkoihin on kuitenkin melko utopistinen.

Filipovicin ja Barryn ottelussa nähtäneen vahdinvaihto. Ainoa kysymysmerkki Barryn kohdalla on hänen kuntonsa – roskaruokaa ahmivan ottelijan kestävyys on miehen suurin heikkous mattotaitojen ohella. Uskon kuitenkin lähietäisyydellä viihtyvän Barryn hoitavan ottelun teknisellä tyrmäyksellä toisessa erässä.

Martin Kampmann vs. Paulo Thiago

Leivotaanko tanskalaisen Martin Kampmannin (16-3) ja Paulo Thiagon (13-1) välisessä ottelussa seuraava haastaja välisarjan mestarille? Georges St-Pierre ja Josh Koscheck aloittivat juuri kahdennentoista The Ultimate Fighter –kauden kuvaukset ja ottelevat sen päätteeksi välisarjan mestaruudesta. Kampmann ja Thiago ovat hyvin lähellä sitä kaartia, josta löytyy seuraava haastaja GSP:lle tai Koscheckille.

Kampmann voitti viime ottelussaan vakuuttavasti Jacob Volkmannin, Thiago puolestaan nukutti Mike Swickin kuristuksella. Kampmann on hävinnyt UFC-urallaan ainoastaan Nate Marquardtille keskisarjassa ja epäurheilijamaisen käytöksen takia  hiljattain lähtöpassit UFC:stä saaneelle Paul Daleylle. Thiagon uran ainoa tahra on tiukka pistetappio Jon Fitchille.

Kampmann on erinomaisen monipuolinen ottelija ja mahdollisesti tämän hetken paras eurooppalainen vapariäijä Michael Bispingin ohella. Tanskalainen hallitsee potkunyrkkeilyn, painimisen ja lukkopainin maanmainiosti, mutta hänen tuittupäisyytensä on koitunut pari kertaa miehen kohtaloksi. Kun Kampmann ottaa iskua, hän antautuu liian usein kiivaaseen iskujen vaihtoon ja haluaa antaa vastustajalleen takaisin samalla mitalla. Marquardtia ja Daleyta vastaan tämä kostautui pahasti.

Thiago on todella aggressiivinen BJJ-mustavyö ja yllättävän iskuvoimainen pystyottelija. Hänen pystynsä ei ole järin kaunista tai kompaktia, mutta miehen voimakkaat koukut ja heijarit ovat tehneet selvää jälkeä muun muassa Koscheckista ja Swickista. 29-vuotias brassi on myös kehittynyt pelottavan nopeasti muiden UFC:n välisarjalaisten kannalta. Miehen mattotaidot ovat aina olleet rautaa, mutta viime aikoina myös hänen pystynsä ja fysiikkansa on kehittynyt huimin harppauksin.

Ottelusta on odotettavissa ilotulitus. Kumpikaan miehistä ei anna tuumaakaan periksi. Kampmann on teknisesti briljantimpi ottelija, mutta Thiagon BJJ ja tyrmäysvoima on musertavaa luokkaa. Kamppailu voi kääntyä kummalle tahansa, mutta uskon tanskalaisen tekniikan ja loistavan kestävyyden tuovan hänelle niukan voiton. Thiagolla on ollut taipumus hyytyä otteluissaan loppua kohden – tämä näkyi erityisen selvästi Fitchiä ja Volkmannia vastaan – kun taas Kampmann on sitä parempi mitä pitempään ottelu kestää.

Tanskalainen voittaa ottelun tuomarien hajaäänin.

Ben Rothwell vs. Gilbert Yvel

On hieman mysteeri, miksi Ben Rothwellin (30-7) ja Gilbert Yvelin (36-14-1) ottelu on UFC-tapahtuman pääkortilla. Kummatkin miehet hävisivät edellisen ottelunsa rumasti – Rothwell Cain Velasquezille ja Yvel Junior dos Santosille – eikä kumpikaan herra ollut ottelussaan järin vakuuttava.

Pelkkiin lahjoihinsa liian pitkään luottanut hollantilainen Yvel pääsi hieman yllättäen 33-vuotiaana UFC:hen, mutta octagon-debyytti paljasti armotta miehen puutteet. Dos Santosin nopeus ja tarkkuus oli liikaa Yvelille, jonka puolustus vuoti yhtä pahasti kuin Philadelphian maali NHL-finaaleissa. Suojauksesta ei ollut tietoakaan, kun dos Santos iski vapareita sisään toisensa perään. Yvelin iskut tekevät osuessaan tuhoisaa jälkeä, kuten nähtiin Pedro Rizzoa vastaan, mutta hänen kätensä ja jalkansa eivät käy nykyään läheskään yhtä nopeasti kuin menneinä vuosina.

”Big” Ben Rothwell puolestaan on, kuten lempinimikin kertoo, julmetun iso raskaansarjan jyrä. 196-senttinen ja 120-kiloinen amerikkalainen on kaikessa tekemisessään kohtuullisen hyvä, mutta hänen suurin vahvuutensa on… no, hänen vahvuutensa. Fyysisyydellään monet vastustajat nujertanut Rothwell jäi Velasquezia vastaan pahasti vasaran alle, mutta Yvel ei tarjoa samanlaista painihaastetta.

Rothwellilla ei ole sellaista erityisosaamista, jolla noustaisiin UFC:n raskaansarjan mestaruusotteluun, mutta hän on tarpeeksi hyvä nuijiakseen Yvelin matossa. Hollantilaisen nakkikiskaheijareista ei ole hyötyä, kun Rothwell painaa miehen väkisin mattoon ja leipoo tämän kolmannessa erässä keskeytyskuntoon.

Carlos Condit vs. Rory MacDonald

Vuonna 1989 syntynyt kanadalainen Rory MacDonald (10-0) on valtavan lahjakas välisarjan ottelija, joka kohtaa toisessa UFC-ottelussaan entisen WEC:n välisarjan mestarin Carlos Conditin (24-5). Kaikki ottelunsa ennen täyttä aikaa voittanut MacDonald oli debyytissään vaikeuksissa Mike Guymonia vastaan, mutta väänsi vastustajastaan lopulta voiton käsilukolla ensimmäisen erän lopussa. 26-vuotiaan Conditin UFC-ura käsittää kaksi ottelua, joista ensimmäisessä tuli tappio Tanskan Kampmannille hajaäänin ja toisessa hieman kyseenalainen voitto Jake Ellenbergeristä myös hajaäänin.

Condit on ultraoffensiivinen ottelija, jonka suurin heikkous on alasvientien puolustaminen. Hyvä pystyottelija ja lukkopainija on aina loistavassa fyysisessä iskussa, joka pelasti hänet juuri ja juuri Ellenbergeriä vastaan. Ensimmäisessä erässä täysin jyrän alla ollut Condit käänsi ottelun lopulta fysiikallaan ja peräänantamattomuudellaan.

MacDonald on kenties lupaavin kanadalaisottelija sitten itsensä GSP:n. 20-vuotias nuorukainen on äärimmäisen taitava matossa ja ikäisekseen todella vahva. Eniten kehitettävää hänellä on pystyottelussaan, etenkin iskujen ja potkujen puolustamisessa, mutta UFC:n nuorimmalla ottelijalla on aikaa kehittyä. Onkin hieman yllättävää, että hänet heitettiin jo nyt Conditia vastaan, joka on kuitenkin varsin meritoitunut kamppailija.

Ottelusta tulee oikea tahtojen taisto. Condit on monien papereissa ennakkosuosikki, mutta uskon MacDonaldin painin tuottavan yhdysvaltalaiselle suuria ongelmia. Condit puskee ja tekee kaikkensa, mutta MacDonald kontrolloi häntä matossa pistevoiton arvoisesti.

"Your head is too big, and you're too slow!"

————————————————————————————————————

“Kauna”-leffasarjan kolmas osa meni suoraan videolle, mutta Rashad Evans ja Quinton ”Rampage” Jacksonin näyttelevät elokuvan neljännen osan UFC-häkissä sunnuntaiaamuna. Miesten välinen kinastelu ja solvaaminen on kestänyt vuodenpäivät, mutta lopultakin leukojen louskutukselle saadaan loppu. Ainakin hetkeksi. Samalla Evans ja Jackson kamppailevat myös mestaruusottelumahdollisuudesta ja oikeudesta kohdata tuore mestari, Mauricio ”Shogun” Rua. Häkissä nähdään myös rajusti rummutettu voittamaton Todd Duffee, samoin kuin jouluselkäsaunan BJ Penniltä saanut Diego Sanchez.

Rashad Evans vs. Quinton “Rampage” Jackson

Rashad Evans (14-1-1) ja “Rampage” Jackson (30-7) ovat kolmikymppisinä  ottelijan parhaassa iässä, mutta miesten matsin yllä leijuu kysymysmerkkejä. Onko Jackson valmistautunut mittelöön parhaalla mahdollisella tavalla? Yli vuoden tositoimista sivussa ollut tyrmäyskone on keskittynyt viime aikoina näyttelemiseen ja Primetime-kuvista päätellen massan keräämiseen. Evans taas on treenannut verivihollisensa kohtaamista varten kuin mielipuoli.

Kummallakin ottelijalla on vankka college-painitausta, mutta Evansin paini on raakaan voimaan turhan usein luottavaan ”Rampageen” nähden korkeammalla tasolla. Kevyeen raskaansarjaan hieman kevytrakenteinen Evans korvaa pienuuttaan nopeilla jaloillaan ja räjähtävyydellään.

Miesten tyrmäystilastot ja highlight-koosteet ovat komeaa katsottavaa, mutta ”Rampagea” on pidettävä kaksikosta parempana nyrkkeilijänä. Hieman jäykännäköinen ottelutyyli hämää, sillä hänen ajoituksensa on erinomainen. Vastalyönneillä otetut tyrmäysvoitot Chuck Liddellista ja Wanderlei Silvasta ovat malliesmerkkejä tästä. Evansin suurin ongelma pystyottelussa on se, että mies tuntuu tyytyvän yksittäisiin pommeihin, jotka löytävät maalinsa aivan turhan harvoin.

Evans ei ole koskaan ollut tunnettu alapotkuistaan, mutta ”Rampagea” vastaan niille olisi käyttöä. Kummallisesti Jackson on laiminlyönyt alapotkujen puolustamisen jo vuosien ajan, vaikka hän hävisi mestaruutensa Forrest Griffinille ennen kaikkea toistuvien alapotkujen takia.

Uskon ottelun kulminoituvan kahteen asiaan. Ensinnäkin ”Rampagen” kuntoon. Filmikeikan ja pitkän ottelutauon jälkeen hänen kuntonsa ja treenimotivaationsa on pienoinen kysymysmerkki. Toisekseen Evansin ottelustrategiaan. Jos hän lähtee iskemään ”Rampagen” kanssa kilpaa, käy hänelle köpelösti. Evans taatusti haluaisi sulkea arkkivihollisensa suun tylyllä tyrmäyksellä, mutta varmimmin hän hoitaa ottelun kotiin alasvienneillä ja varmalla mattopainilla.

Matsin ennakkoasetelma puhuu Evansin voiton puolesta. Jacksonin ympärillä leijuvat kysymysmerkit ja hänen epätasaisuutensa kallistavat vaa’an Evansille, joka painii vastustajansa kumoon. Evans ansaitsee itselleen tittelimatsin  tuomaripäätöksellä.

Michael Bisping vs. Dan Miller

Forrest Griffinin harmillinen loukkaantuminen nosti Michael Bispingin (18-3) ja Dan Millerin (11-3) ottelun UFC 114:n kakkoskamppailuksi. Keskisarjan keskiporukkaan kuuluvat miehet eivät ole koskaan päässeet haistelemaan mestaruusottelun suloista aromia, eikä sellainen siinnä nytkään heidän horisontissaan – luvassa on ainoastaan hienkatkuista työläismeininkiä.

Bisping, joka on Britannian tunnetuin vapaaottelija, on kehittynyt UFC-vuosinaan tasaiseksi ja monipuoliseksi jokapaikanhöyläksi, joka osaa kaikkea hyvin, mutta ei mitään erinomaisesti. Hänen jalkatyönsä toimii, hän lyö ja potkii mainiosti, ja onpa hän viime aikoina kehittynyt myös melkoisen hyväksi painijaksi – niin alasvientien kuin mattopaininkin suhteen.

Milleriin pätevät jossain määrin samat sanat. Hän on sitkeä ja kokonaisvaltaisesti kohtalaisen hyvä ottelija. BJJ-mustavyö on matossa todellinen tekijämies ja mainio lukottaja, mutta ikävä kyllä Millerin alasviennit eivät ole samalla tasolla. Tämä tulee olemaan miehen murheenkryyni Bispingiä vastaan.

Suurin Millerin ongelma  on kuitenkin se, että hänen pystyottelunsa kalpeni jopa Demian Maian rinnalla, jota ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa hyväksi pystyottelijaksi. Bisping on Milleriä vielä selvemmin edellä pystytaidoissa. Hän sekoittelee lyöntejä ja potkuja sopiviin annoksiin ja pitää otteluissaan yllä hyvää tempoa. Laadukkaasti treenaava britti ei hyydy missään vaiheessa.

Miller on ottelussa vastaantulija. Bisping on parivaljakosta parempi painija ja pystyottelija, mikä jättää BJJ-pelurin heikoille jäille. Miller taistelee minkä pystyy, mutta häviää tuomaripistein.  

Todd Duffee vs. Mike Russow

Todd Duffeen (6-0) UFC-debyytti oli totaalisen tyrmäävä: hän pysäytti Tim Haguen seitsemän sekunnin UFC-ennätysajassa. Hague toimi Duffeelle vain alkupalana, mutta nyt vastaan astelevan Mike Russow’n (12-1) pitäisi käydä nuorukaiselle lounaasta.

Haguen pikatyrmäyksestä huolimatta Duffeeta ei voi sanoa pelkäksi pystyottelijaksi. Raamikas (191cm) Duffee on äärimmäisen kovakuntoinen ja monipuolinen atleetti, joka on matossa vähintään yhtä hyvä kuin pystyssä. Russow puolestaan on 120-kiloisena voimanpesänä nujertanut tähänastiset vastustajansa  pääosin hyvällä painillaan ja tukahduttavalla fyysisyydellään. Tällä kertaa hänellä ei kuitenkaan ole noita etuja puolellaan.

Russow on täydellisesti mitoitettu vastustaja Duffeen uran tähän vaiheeseen. 33-vuotias Russow on tarpeeksi hyvä selvitäkseen täyden ajan yhdeksän vuotta nuoremman vastustajansa kanssa, mutta ei juuri muuta. Hänen fyysisyytensä ja runnova tyylinsä on toiminut tähän asti, mutta Duffeelle vastaan se ei riitä. Nuorukainen on UFC:n raskaansarjan lupaavimpia nimiä Junior Dos Santosin ja Cain Velasquezin ohella, ja hänen pitäisi kehittyä yhdeksi sarjan parhaista ottelijoista.

Jos Russow ei vedä jättikania hatustaan, jää hän Duffeen jyrän alle. Duffee tulee realisoimaan valtavaa potentiaaliaan – hän dominoi vastustajaansa niin pystyssä kuin matossakin ja ottaa kolmannessä erässä Russow’sta teknisen tyrmäysvoiton.

Jason Brilz vs. Antonio Rogerio Nogueira

Antonio Rogerio Nogueiran (18-3) piti kohdata Forrest Griffin, mutta entinen kevyen raskaansarjan mestari loukkaantui harmillisesti treenatessaan “Minotoro”-otteluun. Griffinin paikan ottaa Jason Brilz (18-2-1), joka suostui kohtaamaan Nogueiran alle kuukauden varoitusajalla.

Brilziä käy melkein sääliksi. Vaikka hänen ja Nogueiran ottelurekordi on lähes identtinen, on miesten tasoero valtava. Brilzin voittosaldo on toki näyttävä, mutta hänen uransa paras voitto on Tim Boetschista, joka potkittiin UFC:stä tappiollisen ottelun jälkeen. Nogueirasta kertoo paljon jo se, millä tavalla hän kohteli  UFC:n raskaan kevyensarjan parhaimmistoon kuuluvaa Luiz Canea. Nogueira tyrmäsi maanmiehensä alle kahdessa minuutissa.

”The Hitman” –lempinimellä tunnettu Brilz luottaa ottelemisessaan erityisesti alasvienteihin ja ”likaiseen nyrkkeilyynsä”. Hänen pystyotteluaan voisi kuvaita parhaiten sanalla kömpelö . Brilz tykkää otella vastustajansa iholla ja pyrkinee tässäkin ottelussa painamaan ja sitomaan Nogueiran häkkiä vasten. Tämä ei johda pitkälle, sillä pienempi Nogueira on kevyen raskassarjan parhaita nyrkkeilijöitä. Hänen käsinopeutensa, fiksu liikkumisensa ja koukkusarjansa tulevat tekemään tuhoisaa jälkeä, jos Brilz käy liian aggressiivisesti vastustajansa päälle.

Yhdysvaltalainen Brilz voi saada vietyä brasilialaisen vastustajansa  mattoon, mutta sielläkin piilevät vaaran paikat. Nogueira on vastustajaansa selvästi etevämpi BJJ-peluri, jonka lukot ja kuristukset jättävät vastustajat kylmäksi mutta yleisön kuumaksi.

Brilz on tekemättömän paikan edessä. Hänellä ei ole aseita ”Minotoron” lyömiseen. Brasilialainen jatkaa kipuamistaan kohti UFC:n kevyen raskaansarjan huippua toisen erän lukotusvoitolla. Ehkä hän saa seuraavaksi vastaansa Griffinin?

John Hathaway vs. Diego Sanchez

Nuori ja lupaava Britannian John Hathawayn (12-0) neljäs UFC-vastustaja on selvästi aiempia kovempi, sillä hän saa vastaansa intensiivisen Diego Sanchezin (21-3). Hathawayn tuoreimmat voitot ovat Rick Storysta ja Paul Taylorista, kun taas Sanchez palaa parin vuoden tauon jälkeen välisarjaan. Sanchez raivasi tiensä kevyessä sarjassa aina mestaruusotteluun asti, mutta kärsi siinä ruman tappion BJ Pennille.

Raju painonpudotus vaikutti selvästi Sanchezin otteisiin 70 kilon sarjassa. Ensimmäisen UFC-ottelunsa keskisarjassa otellut 28-vuotias ei ollut kevyessä sarjassa oma energinen itsensä. Välisarjassa näita ongelmia ei pitäisi olla.

Hathaway on 188-senttisenä todella pitkä ja ulottuva välisarjalainen. Hän ei kuitenkaan hyödynnä juuri ulottuvuuttaan. Entinen rugby-pelaaja on ottanut kolme UFC-voittoaan hyvin pitkälle alasvienneillä ja ground’n poundilla. Sanchezilla on selkeitä puutteita pystyottelutekniikassaan, erityisesti puolustuksessaan, mutta hän on silti kaksikosta merkittävästi parempi pystyssä.

Sekä Hathaway että Sanchez ovat hyviä painijoita, mutta Hathawaylla on taipumus menettää hyvät positionsa liian helposti.  Hän on vahva scramble-tilanteissa, joissa taistellaan positioista, mutta myös ”The Nightmare” Sanchez nauttii näistä tilanteista.

Hathaway voi aiheuttaa Sanchezille ongelmia alasvienneillään hetken verran, mutta välisarjassa parhaiten viihtyvä amerikkalainen ottaa ottelun komennon nopeasti. Hänen erinomainen lukkopaininsa neutralisoi Hathawayn mattovyörytyksen ja  hän on pystyssä viisi vuotta nuorempaa vastustajaansa selvästi vaarallisempi. Sanchez voittaa ottelun tuomarien päätöksellä.

Onneksi en ole sammakkoennustaja, jolla voisi olla jotain tulosvastuuta ennustuksistaan. UFC 113 tuli ja meni, mutta ainoastaan yksi asia säilyi vakiona läpi illan. Minun ennustukseni menivät täysin perseelleen.

Vapaaottelu on välillä todella arvaamatonta. Ottelut voivat näyttää paperilla täysin selviltä, mutta kun miehet astuvat häkkiin, mitä tahansa voi tapahtua. Se onkin lajin suola. Voiko esimerkiksi nyrkkeilystä sanoa samaa? Tapahtuuko nyrkkeilyilloissa samanlaisia yllätyksiä kuin UFC 113:ssä? Harvoin.

Eräs kaverini valmistautui Lyoto Machidan ja ”Shogun” Ruan väliseen otteluun laittamalla UFC 2010 Undisputed -pelin demossa miehet vastakkain. Viidestä simulointikerrasta neljä päättyi Ruan voittoon. En suostunut uskomaan tulosta oikeaksi edes oikean ottelun tauottua. Ei muuta kuin ihmispelaajat kehiin ja katsomaan onko Machidasta mihinkään. Ei ollut. Pelaajasta ja vastustajasta (Ruan ja Machidan lisäksi demossa voi pelata Rashad Evansilla ja ”Rampage” Jacksonilla) riippumatta Machida otti aina päihin.

UFC 2010 vaikutti muuten todella mainiolta paketilta, vaikka olen hakannut Undisputed 2009:ää aivan liikaa. Koko versio pelistä ilmestyy kuun lopussa, jota päässen pian pelaamaan. Arvion pelistä saatte lukea todennäköisesti elokuun FightSportista.

Tuoreimman UFC-ennakon osumaprosentin perusteella minun pitäisi ehkä simuloida kaikki tulevat UFC-ottelut pelin avulla. Noh, onneksi vapaaottelumatsissa on enemmän muuttujia kuin shakkipelissä. Ehkä Tillesillä on vielä minulle käyttöä.

Varastavatko Koscheck ja Daley show'n UFC 113:ssa? (kuva Ken Pishna/MMAWeekly.com)

——————————————————————————————————————–

Kanadassa tehdään muutakin kuin pelataan NHL:n pudotuspelejä. Siellä isketään nimittäin miehiä ketoon. UFC 113:ssa nähdään vihdoinkin Lyoto Machidan ja Mauricio ”Shogun” Ruan lähes uskonnollisella hartaudella odotettu revanssiottelu. Montrealilaiset saavat nähdä myös brittidynamiittia ja vetyperoksidiblondin, kun Paul Daley ja Josh Koscheck ottavat miehestä mittaa.

Lisäksi katujen kasvatti Kevin ”Kimbo Slice” Ferguson pääsee näyttämään Matt Mitrionea vastaan kuinka paljon hän on kehittynyt American Top Teamissa treenatessaan. Kevyessäsarjassa ja keskisarjassa nähdään kanadalaisverta, kun Sam Stout ja lähes parin vuoden tauon jälkeen palaava Patrick Côté yrittävät huudattaa kotiyleisöä.

Lyoto Machida vs. Mauricio “Shogun” Rua

Onko kevyen raskassarjan mestari Lyoto Machida (16-0) ottanut opikseen puolen vuoden takaisesta ottelusta Mauricio ”Shogun” Ruaa (18-4) vastaan? Machida voitti mestaruusmittelön jokseenkin kyseenalaisesti pistein 48-47 ja oli ottelun jälkimmäisen puoliskon täysin ottavana osapuolena.

Pystyykö 28-vuotias Rua toistamaan lokakuisen taktiikkansa? Melko heikosti aiemmin UFC-häkissä esiintynyt brasilialainen otteli Machidaa vastaan suorastaan mestarillisesti, mutta voitti tuomarien mukaan vain kaksi erää viidestä. Ruan alapotkut olivat myrkkyä Machidalle, joka ei löytänyt ajoitustaan koko ottelun aikana. Machidan normaalisti tehokas jalkatyö oli neljännessä erässä vain kaunis muisto.

Miehet eivät käyneet viimeksi lainkaan matossa. Kummatkin kamppailijat ovat BJJ-mustavöinä mainioita matto-ottelijoita, mutta väitän Machidan olevan kaksikosta parempi painija. Hän on vienyt loistavan ajoituksensa ja tekniikkansa turvin  muun muassa Tito Ortizin helposti mattoon. Rualla on parivaljakosta parempi guard, kun taas Machida operoi matossa mieluiten päältä. Kokonaisuutena näen herrojen mattotyöskentelyn melko tasavahvana.

Ottelu ratkeaa siihen, pystyykö Machida tekemään tyyliinsä tarpeelliset muutokset. Monipuolinen ja räjähtävä Rua pyrkii taatusti potkimaan Machidalta jalat alta tässäkin ottelussa. 31-vuotiaan karatekan täytyy estää ”Shogunin” alapotkut ja löytää etäisyytensä sekä ajoituksensa, jos hän mielii poistua häkistä voittajana.

Machidan rekordi ei näytä turhaan saldoa 16-0 – mestari löytää aina keinot voittaa. Luvassa on teknisesti korkeatasoinen ottelu, jonka Machida vie nimiinsä tuomarien päätöksellä.

Paul Daley vs. Josh Koscheck

Jos Dana Whiten puheisiin on luottaminen, Paul Daleyn (23-8-2) ja Josh Koscheckin (14-4) ottelun voittaja löytää itsensä mestaruusottelusta. Välisarjaa itsevaltiaan ottein pian kolme vuotta hallinnut Georges St-Pierre on lupautunut toiseksi valmentajaksi seuraavaan The Ultimate Fighter ­–kauteen, joten Daley ja Koscheck kamppailevat 12. kauden toisen valmentajan paikasta ja sitä kautta ykköshaastajan paikasta.

Britannian Daley on tehnyt räjähtävän sisääntulon UFC:hen. Martin Kampmann ja Dustin Hazelett kestivät miehen kyydissä vain pari minuuttia, jonka jälkeen kummallekin koitti nukkumatti. Monien fanien vihaama Josh Koscheck puolestaan on lyönyt edellisissä kamppailuissaan vakuuttavasti Frank Triggin (tyrmäyksellä) ja Anthony Johnsonin (kuristuksella takaa).

Ottelun pitäisi ennakkoon ajatellen olla hyvin yksinkertainen: jos valtavat egot omaavat miehet ottelevat pystyssä, tyrmää Daley yhdysvaltalaisen vastustajansa, kun taas matossa Koscheck on omaa luokkaansa. Todellisuus ei tosin ikinä ole näin yksinkertainen, etenkin kun Koscheck on viime aikoina rakastunut omaan pystyottelemiseensa ja tyrmäysvoimaansa. Tämä koitui painijan kohtaloksi sekä Thiago Alvesia että Paulo Thiagoa vastaan ja koituu myös Daleya vastaan, jos Koscheck ei vie brittiä mattoon.

Suurisuinen ja kovalyöntinen Daley on aina ollut suurissa vaikeuksissa hyviä painijoita, kuten Jake Shieldsia ja Nick Thompsonia, vastaan. Koscheck tietää tämän taatusti ja olisi täyttä typeryyttä, jos hän ei hyödyntäisi vastustajansa suurinta heikkoutta.

Taivaanrannassa siintävä mestaruusottelu saa Koscheckin viimeinkin fokusoituneeksi. Hän pyyhkii Thiago-tappiot mielestään kuristamalla Daleyn toisessa erässä.

Jeremy Stephens vs. Sam Stout

Pukarien aika ei ole vielä ohi. Jeremy Stephensiä (17-5) ei voi luonnehtia kovin monipuoliseksi tai valtavan tekniseksi ottelijaksi, mutta silti hän ottelee pay-per-view –lähetyksen pääkortilla. Edellisessä ottelussaan Justin Buchholzin voittanut 23-vuotias nuorukainen ei ole kuitenkaan helpossa tilanteessa, sillä hän on hävinnyt kolmesta edellisestä matsistaan kaksi.

Tämän ottelun sijainnin pääkortilla selittäneekin parhaiten Stephensin kanadalainen vastustaja Sam Stout (15-5-1). Kotimaiset ottelijat, kuten Stout, nostavat taatusti tapahtuman kiinnostuksen Montrealissa kolmanteen potenssiin. Lisäksi Stout on otellut viime aikoina vahvasti: Joe Lauzon ja Matt Wiman olivat voimattomia Xtreme Couturen kanadalaista vastaan.

Ennakkoasetelma kärjistyy muutamaan tekijään. Stephens on jatkuvasti eteenpäin pyrkivä voimalyöjä, jonka ainoa tavoite on lyödä vastustaja tajuttomana kanveesiin. Stout on maltillisempi ja liikkuu häkissä fiksusti. Taitava potkunyrkkeilijä iskee odottamattomista kulmista. Mattopuolella miesten puntit ovat lähes tasan: Stephens on kaksikosta hitusen parempi painija, mutta Stout on puolustuksellisesti etevä mattopainija. Erityisen hyvin 175-senttinen kanukki puolustaa alasvientejä.

Tyrmäysvoimainen Stephens saattaa yllättää Stoutin samalla tavalla kuin Rafael dos Anjosin, mutta uskon monipuolisuuden tuovan 26-vuotiaalle kanadalaiselle voiton. Hän hyydyttää vastustajansa alapotkuillaan ja ennalta-arvaattomilla isku- ja potkusarjoillaan. Stout voittaa kamppailun tuomariäänin.

Kevin “Kimbo Slice” Ferguson vs. Matt Mitrione

Viime vuoden viimeisen FightSportin kantta komistanut Kimbo Slice (4-1) on täällä taas. Pari vuotta sitten tuskin kukaan olisi uskonut Fergusonin ottelevan UFC:ssä, mutta niin vain mies hakee jo toista UFC-voittoaan. Ensimmäinen tuli melko puisevan esityksen jälkeen Houston Alexanderista.  Onko The Ultimate Fighterin kymppikaudella esiintynyt ja Marcus Jonesin debyytissään nuijinut Matt Mitrione (1-0) vain pala kakkua Kimbolle?

Katutappelijana maineensa luonut Slice on kehittynyt tasaisen varmasti paremmaksi vapaaottelijaksi, mutta 36-vuotiaalla nyrkkeilijällä ei enää ole kovin montaa vuotta huipputasolla. Kimbosta ei tule koskaan raskaansarjan mestaria, mutta värikäs persoona on tervetullut lisä UFC:n ottelijajoukkoon.

Yksipuolinen Mitrione sopii vastustajana hyvin Slicelle. Entinen NFL-peluri on ulottuva, vahva ja parhaimmillaan tyrmäävä, mutta tekniikkaa noviisilla ei ole nimeksikään. Matossa Duke Roufusin kanssa treenaa Mitrione on kuin kala kuivalla maalla.

Slice on tunnettu heikosta iskukestävyydestään, mutta yhtälailla Mitrione on tunnettu heikosta kunnostaan. 115-kiloisella Mitrionella on ensimmäisessä erässä etsikkoaikansa, mutta mitä pitemmälle ottelukello tikittää, sitä vahvemmilla Slice on. Uskon Kimbon olevan myös matossa vastustajaansa taidokkaampi, mikä kertoo enemmän Mitrionen mattotaidoista kuin Slicen ylivertaisesta tekniikasta.

Jos Mitrione ei onnistu tyrmäämään Slicea ensimmäisessä erässä, hoitaa ”YouTube-sensaatio” ottelun nimiinsä kolmannen erän teknisellä tyrmäyksellä.

Alan Belcher vs. Patrick Côté

Edellisen kerran lähes pari vuotta sitten otellut Patrick Côté  (13-5) tekee kotiyleisön riemuksi paluunsa Kanadan maaperällä. Quebecissä syntynyt Côté loukkasi polvensa pahasti keskisarjan mestaruusottelussa Anderson Silvaa vastaan, eikä ole otellut sen jälkeen. Yhdysvaltalaisen Alan Belcherin (15-6) pitäisi tarjota Côtélle miehen vastus. Viimeksi Belcher voitti joulukuussa Wilson Gouveian tyrmäyksellä.

Kummatkin miehet  tunnetaan parhaiten pystyottelijoina, mutta heidän arseenalistaan löytyy myös annos mattoekspertiisiä. Arvaamattomaksi ottelun ennustamisen tekee Côtén parin vuoden ottelutauko, joka ei voi olla näkymättä miehen otteissa. Ennen Silva-tappiota kanadalainen oli mainiossa viiden ottelun voittoputkessa, jonka aikana kaatuivat muun muassa Ricardo Almeida ja Kendall Grove.

Oman mausteensa otteluun lisää Belcherin epätasaisuus. 26-vuotiaan UFC-uralle mahtuu hienoja voittoja muun muassa Denis Kangista ja Jorge Santiagosta, mutta myös tappioita Jason Dayn ja Groven kaltaisille kamppailijoille. Belcherin taso saattaa heittää yhdenkin ottelun sisällä valtavasti.

Côtén menestys pohjautuu hyvin vahvasti hänen iskuvoimaansa, oikeisiin iskuvalintoihinsa ja liikkumiseensa häkissä. Miehellä on lähes pettämätön ottelusilmä pystyssä. Hänen lempinimensä ”The Predator”, vaanija, onkin varsin osuva. Belcher on parhaimmillaan briljantti pystyottelija, mutta hänen henkinen kanttinsa on arvoitus.

Tämän takia arvioinkin Côtén vievän vastustajastaan voiton tuomaripistein. Hän kontrolloi kokeneena kettuna ottelun tempoa ja saa Belcherin kadottamaan groovensa.

Toney haluaa kohdata heti ensimmäisessä ottelussaan ison nimen.

_______________________________________________________________________

Vapaaottelun elävä legenda ja UFC:n Hall of Fameen kuuluva Randy Couture saattaa saada pian haluamansa. Kun 41-vuotias nyrkkelijä James Toney teki sopimuksen UFC:n kanssa maaliskuun alussa, ilmoitti 47-vuotias Couture olevansa kiinnostunut toivottamaan moninkertaisen nyrkkeilyn maailmanmestarin tervetulleeksi octagoniin. Tuo toive on nyt lähellä toteutua, sillä UFC on suunnitellut ottelua miesten välille elokuun lopun UFC 118:een. Tapahtuma on tarkoitus järjestää Bostonissa. Illan pääotteluksi on kaavailtu revanssimatsia B.J. Pennin ja hetki sitten kevyensarjan mestariksi kruunatun Frank Edgarin välille. Saman sarjan eliittiin kuuluvat Kenny Florian ja Gray Maynard iskevät myös hyvin todennäköisesti yhteen Bostonissa.

Kuinka Toneyn ja Couturen matsissa kävisi? Saisiko Couture vietyä MMA-debytantin mattoon ja nuijisi hänet siellä keskeytyskuntoon, vai nukuttaisiko “Lights Out” Randy-papan pystyssä? Itse veikkaan ensimmäistä.

Me ollaan mestareita kaikki! (kuva Strikeforcen omaisuutta)

_________________________________________________________________________________________________________

Kovasti hypetetty ja suurilla nimillä ladattu UFC 112 oli lopulta melko paha pettymys. Erityisesti Anderson Silvan ja Demian Maian erikoinen ottelu on kerännyt hurjasti kritiikkiä. UFC:n suurimmalla kilpailijalla, Strikeforcella, onkin nyt loistava tilaisuus näyttää suurelle yleisölle, että kyllä muuallakin kuin UFC:ssä osataan.

CBS:llä näytettävän Nashville-tapahtuman pääkortti on hurja, sillä se koostuu ainoastaan mestaruusotteluista. Keskisarjassa kohtaavat Jake Shields ja UFC:n tuontitavara Dan Henderson, kevyessä raskaassasarjassa voimiaan mittelevät Gegard Mousasi ja Muhammed Lawal, ja kevyessä sarjassa yhteen iskevät Gilbert Melendez ja ensimmäistä kertaa Yhdysvaltain maaperällä otteleva Shinya Aoki. Luvassa pitäisi olla hieno otteluilta.

Jake Shields vs. Dan Henderson

Välisarjasta keskisarjaan ainakin toistaiseksi pompannut Jake Shields (24-4-1) nappasi Strikeforcen mestaruusvyön kupeilleen voitolla Jason Millerista. Sekä kevyessä raskaassasarjassa että keskisarjassa viihtyvä Dan Henderson puolestaan murskasi UFC 100:ssa Michael Bispingin. Keskisarjan kovimpiin nimiin kuuluva Henderson siirtyi Strikeforceen rahakkaamman sopimuksen perässä.

Shields on voittanut huikeat 13 ottelua putkeen, mutta Hendersonin vahvuudet ovat myrkkyä oikeasti välisarjaan kuuluvalle 31-vuotiaalle jenkille. Shields elää painistaan ja mattotaidoistaan, mutta Henderson on entisenä olympiakävijänä vielä astetta kovempi painija ja luonnostaan vastustajaansa kookkaampi. Tämä johtaa luultavasti siihen, että Henderson voi pitää ottelun pystyssä niin kauan kuin haluaa.

Sen Henderson todennäköisesti tekeekin, sillä hänen pitäisi olla vastustajaansa etevämpi pystyottelija. Hendon graniittileuka ja hirmuinen tyrmäysvoima pitävät huolen siitä, että Shields pakittelee suosiolla. Ei Shieldsin pysty aivan umpisurkeaa ole, etenkin miehet potkut lähtevät melko napakasti, mutta ei hänestä Hendon tyrmääjäksi ole.

Vauhdilla neljääkymppiä lähestyvän Hendersonin parhaat vuodet saattavat olla jo takana, mutta hän voittaa silti tämän ottelun. Shields ei löydä keinoja Hendersonin alasviemiseen ja jää pystyssä Hendersonin moukarin – joka myös oikeana kätenä tunnetaan – alle. Henderson nappaa ottelusta pistevoiton.

Gegard Mousasi vs. Muhammed “King Mo” Lawal

Gegard Mousasin (28-2-1) ja “King Mo” Lawalin (6-0) kevyen raskaansarjan matsissa nähdään kaksi todella lahjakasta ottelijaa. Mousasin edellisestä tappiosta on aikaa lähes neljä vuotta – Lawal ei ole hävinnyt koskaan. Suurin ero miesten välillä on kokemuksessa: Lawalin kuusi ottelua kalpenevat Mousasin 31 kamppailun rinnalla.

Yhdysvaltalaisessa Lawalissa on mieletön potentiaali, mutta joutuuko hän mestaruusotteluun turhan aikaisin? 29-vuotias painija aloitti MMA-uransa vasta puolitoista vuotta sitten, kun 24-vuotias Hollannin Mousasi on otellut nuoresta iästään huolimatta jo seitsemän vuotta ja kokenut lukuisia mestaruusotteluja.

Mousasi kuuluu vapaaottelun monipuolisimpiin kamppailijoihin. Hän on erinomainen ja todella tekninen pystyottelija, hän hallitsee alasviennit ja niiden puolustamiset, eikä hänen brasilialaisessa jujutsussaankaan ole mitään valittamista. Lisäksi miehellä on todella häijy ground and pound. Lawal on kehittynyt lyhyellä urallaan huimin harppauksin, etenkin miehen pystyottelu on jo hyvällä tasolla. Hänen suurin vahvuutensa on kuitenkin paini.

Uskon ottelusta muodostuvan todella mielenkiintoisen taistelun, jossa Lawal puskee hollantilaisen vastustajansa kimppuun kuin höyryjuna. Tyrmäysvoimainen ja atleettinen ”King Mo” aiheuttaa Mousasille suuria vaikeuksia, mutta uskon hollantilaisen kokemuksen ja tekniikan tuovan hänelle voiton. Mousasi lukottaa tai tyrmää Lawalin kolmannessa erässä.

Gilbert Melendez vs. Shinya Aoki

Gilbert Melendez (17-2) otti  joulun alla komean voiton Josh Thomsonista ja nappasi samalla Strikeforcen kevyen sarjan kiistattoman mestaruuden. Shinya Aoki (23-4) puolestaan hajotti  viime ottelussaan Mizuto Hirotan käden ja käyttäytyi sen jälkeen törkeämmin kuin Brock Lesnar. Aoki on japanilaisen vapaaottelun paha poika, vaikka miehen ulkonäöstä ei sitä uskoisi.

Melendez on hyvin samantyylinen ottelija kuin UFC:ssä ottelevat Gray Maynard, Tyson Griffin ja viime viikonloppuna mestariksi leivottu Frankie Edgar. Vahva painija on tätä nykyä myös mainio pystyottelija, joka pystyy hyvänä päivänään tyrmäämään lähes kenet tahansa. Melendezin pitäisi pärjätä Aokille mainiosti pystyssä, mutta yksi pieni asia on yhdysvaltalaisessa minua vähän huolestuttaa. Se on hänen lukoilta ja kuristuksilta puolustautumisensa. 26-vuotias Aoki kun sattuu olemaan kevyen sarjan aggressiivisin ja B.J. Pennin ohella taitavin lukkopainija, joka hakee lukkoa asennosta kuin asennosta.

Jos Melendez ei tee virheitä ja saa pidettyä ottelun pystyssä, on hänellä erinomaiset mahdollisuudet voittoon, mutta jokainen matossa vietetty sekunti Aokin kanssa vie 28-vuotiasta jenkkiä kohti turmiota. Aokin lukotusvoitto on todella lähellä, mutta laitan silti rahani likoon Melendezin puolesta. Hän on kehittynyt parin viime vuoden aikana valtavasti ja toteuttaa nykyään ennalta laadittua ottelusuunnitelmaa pilkulleen. Melendez voittaa ottelun kolmannen erän tyrmäyksellä.

Abu Dhabissa nähdään vapaaottelumaailman suurimpia tähtiä. (kuva UFC:n omaisuutta)

——————————————————————————————————-

Tänä viikonloppuna nähdään tähtiloistoltaan vuoden kovimpiin kuuluva UFC-kortti, kun UFC 112 heittää häkkiin Anderson Silvan, B.J. Pennin ja Matt Hughesin kaltaisia nimiä. Abu Dhabissa oteltavassa tapahtumassa nähdään kaksi mittelöä mestaruudesta, kun Silva puolustaa vyötään Demian Maiaa vastaan ja Penn yrittää näyttää kaapin paikan Frank Edgarille. Vaihtavatko vyöt omistajaa? Lue eteenpäin, niin se selviää.

Anderson Silva vs. Demian Maia

Brasilian Anderson Silva (25-4) jahtaa jo yhdettätoista perättäistä UFC-voittoaan, kun hän puolustaa keskisarjan mestaruuttaan maanmiestään Demian Maiaa (12-1) vastaan. Historian menestyksekkäimpiin ja parhaisiin vapaaottelijoihin kuuluva Silva tyrmäsi tuoreimmassa kamppailussaan kahdeksan kuukautta sitten kevyen raskaansarjan Forrest Griffinin, kun Maian tuorein voitto tuli Dan Milleristä vain pari kuukautta sitten.

Maia sai pikakutsun mestaruusotteluun, kun Vitor Belfort joutui leikkaukseen ja Nate Marquardtin voittanut Chael Sonnen ei ehtinyt parantua Silva-otteluun. Maia osoitti Miller-voitossaan pystyottelunsa kehittyneen, mutta ei hänen pystyään voi edes verrata ”The Spider” Silvaan, joka on maailmanluokan thainyrkkeilijä ja MMA-tasolla erinomainen nyrkkeilijä.

Matossa puntit kallistuvat Maian puolelle. BJJ:n maailmanmestari ja ADCC-voittaja on yksi vapaaottelun parhaista lukkopainijoista. Lisäksi hänen alasvientinsä ovat todella hyviä, joka on ensisijaisen tärkeää Silvaa vastaan. Jos Maia saa vietyä ottelun mattoon ja pidettyä sen siellä, ovat hänen asiansa hyvin. Pystyssä hän tulee ennemmin tai myöhemmin tyrmätyksi.

Maialla on mahdollisuus tehdä ottelussa jymy-yllätys, mutta uskon hänen heikon pystynsä koituvan 32-vuotiaan brasilialaisen kohtaloksi. Maia tekee virheen ennemmin tai myöhemmin ja Silva nukuttaa hänet tyylikkäällä iskusarjalla. Todennäköisesti tämä tapahtuu toisessa tai kolmannessa erässä.

B.J. Penn vs. Frankie Edgar

Kevyensarjan mestaruutta reilut kaksi vuotta hallussaan pitäneeltä B. J. Penniltä (15-5-1) loppuvat pian uskottavat haastajat kesken. Kenny Florian ja Diego Sanchez olivat Penniä vastaan täysiä vastaantulijoita, eikä Frank Edgarin (11-1) tilanne näytä juuri paremmalta. Edgar on voittanut edellisissä matseissaan Matt Veachin ja Sean Sherkin, mutta Penn on aivan eri tasolla kuin nämä miehet.

Havaijilainen Penn on mielestäni kaikkien aikojen paras kevytsarjalainen, jota hän alleviivaa myös Edgaria vastaan. Loistava nyrkkeily yhdistettynä mielettömiin BJJ-taitoihin ja alasvientien puolustamiseen on myrkkyä kenelle tahansa kevyen sarjan miehelle. En näe kenenkään pystyvän voittamaan Penniä tällä hetkellä, sillä lahjakkuutensa lisäksi hän treenaa viimeinkin mestarin arvolle sopivalla tavalla. Kunnossa olevaa Penniä on miltei mahdotonta voittaa 70 kilon sarjassa.

Ei Edgar missään nimessä huono ottelija ole. Hän liikkuu mainiosti, iskee tarkasti ja nopeasti, on hyvä painija ja ottelee aina fiksusti. Mies on tasapainoinen vapaaottelija, mutta hieman turhan pienikokoinen 70-kiloisiin. Hänen oikea paikkansa olisi 66-kiloisissa. Tämä näkyi erityisen selvästi fyysisesti vahvempaa Gray Maynardia vastaan, jota vastaan Edgar on kärsinyt uransa ainoan tappion.

Edgar tarjoaa Pennille miehen vastuksen, mutta hänen taitonsa eivät yksinkertaisesti riitä ”The Prodigya” vastaan. Penn on vastustajaansa etevämpi niin pystyssä kuin matossa ja lopettaa ottelun perinteisellä rear naked –kuristuksella neljännessä erässä. Ottelussa kannattaa tarkkailla erityisesti Pennin jabia, jolla hän tulee rankaisemaan Edgaria jatkuvasti.

Matt Hughes vs. Renzo Gracie

Menneinä vuosina UFC:n välisarjaa hirmuhallitsijan ottein hallinnut 36-vuotias Matt Hughes (43-7) on sanonut haluavansa kohdata loppu-urallaan ”legendaarisia vastustajia”.  Abu Dhabissa supersuosiota nauttiva Renzo Gracie (13-6-1) sopii ehdottomasti tähän lokeroon.

Hughes päihitti viime kamppailussaan Gracien oppilaan, Matt Serran, mutta tuosta ottelusta on kulunut aikaa jo lähes vuosi. Keskisarjassa koko uransa otellut 43-vuotias Gracie puolestaan tekee UFC-debyyttinsä kolmen vuoden ottelutauon jälkeen. Häkissä nähdään siis hyvin todennäköisesti ruosteisia miehiä.

Suurimman nälkänsä kadottanut Hughes ei ole enää entisaikojensa vedossa. Hän ei ole ikinä ollut mikään kaksinen pystyottelija, mutta nykyään hän näyttää pystyssä lähinnä hitaalta löntystelijältä. Gracie ei ole maailman taitavin saati teknisin pystyottelija, mutta pitkästä tauosta huolimatta annan hänelle edun pystyssä.

Jos sukunimesi on Gracie, olet hyvin todennäköisesti BJJ:n mustavyö. Renzo onkin peräti kuudennen asteen musta vyö. Gracie on matossa rautaa, mutta samaa voi sanoa myös Hughesista, joka on profiloitunut urallaan vahvana painijana. Hughesin lukottaminen tai pyyhkäisy päältä pois on yhtä helppoa betoniporsaan liikuttelu. Hänen alleen ei kannata jäädä. Gracien kannalta ikävintä asiassa on se, että brasilialainen ei ole tunnettu hyökkäävästä guardista.

Ottelun todennäköisin skenaario on se, että Hughes vie Gracien toistuvasti mattoon ja vääntää itselleen pistevoiton. Hughesin motivaatio on tosin suuri kysymysmerkki. Nälkäisempi Gracie saattaa yllättää Hughesin matossa, mutta luotan silti Hughesin pistevoittoon.

Rafael dos Anjos vs. Terry Etim

Lupaavat ja nuoret Rafael dos Anjos (13-4) ja Terry Etim (14-2) ovat olleet viime aikoina hyvässä vedossa. Heidän välisensä kamppailu onkin Joe Silvalta todella hyvää matchmakingia. Dos Anjos on voittanut kaksi edellistä otteluaan, viimeisimmän Kyle Bradleya vastaan, ja Terry Etim on hienossa neljän ottelun voittoputkessa. Britti kuristi viime matsissaan Shannon Gugertyn.

Brasilian 25-vuotias dos Anjos kärsi tappiot kahdessa ensimmäisessä UFC-ottelussaan Jeremy Stephensille ja Tyson Griffinille, mutta hänen otteensa olivat sen verran lupaavia ja vakuuttavia, että UFC antoi miehelle vielä yhden tilaisuuden. Voitot Rob Emersonista ja Bradleysta olivat vakuuttavia ja näyttivät miehen kehittymisen: aiemmin lähinnä mattotaitoihinsa nojannut brasilialainen on nykyään myös pystyssä varteenotettava tekijä. Etenkin hänen alapotkunsa ovat häijyä katseltavaa.

Myös Britannian 24-vuotias Etim on monipuolinen ottelija. 185-senttinen nuorukainen on vaarallisimmillaan pystyssä, vaikka hänen kaksi viimeisintä voittoaan ovatkin tulleet kuristuksin. Ulottuva britti on aggressiivinen ja räväkkä otteissaan, enkä muista nähneeni häntä ikinä tylsässä mittelössä.

Suurin ero miesten välillä on alasvienneissä ja mattotyöskentelyssä. Etim on todennäköisesti hitusen dos Anjosia etevämpi pystyssä, mutta hontelo nuorukainen ei pysty estämään brasilialaisen alasvientejä. Dos Santos tulee viemään Etimin toistuvasti mattoon ja rankaisemaan tätä pystyssä alapotkuin. Hän voittaa illan tasaväkisimmässä ottelussa vastustajansa tuomaripistein.

Kendall Grove vs. Mark Munoz

Parimetrinen Havaijin Kendall Grove (11-6) on vaatimattomat 15 senttiä Mark Munozia (7-1) pitempi. Pitkine raajoineen enemmän hämähäkkiä kuin ihmistä muistuttava Grove voitti viimeksi marraskuussa Jake Rosholtin kauniilla triangelikuristuksella. Munoz puolestaan takoi näyttävän keskeytyksen Ryan Jensenistä.

Ottelun ennakkoasetelma on todella mielenkiintoinen. Grove on hurjan ulottuvuutensa takia vaarallinen sekä pystyssä että matossa, mutta häntä vaivaa arlovskimainen lasileuan kirous. Tämä voi osoittautua kohtalokkaaksi fyysistä Munozia vastaan, joka on vastustajaansa selvästi vahvempi ja parempi painija.

Mutta uskaltaako Munoz viedä vastustajaansa mattoon? Grove oli todella lähellä lukottaa Ricardo Almeidan ja nappasi Rosholtista triangelikuristuksen ennen kuin tämä ehti maiaa sanoa. Munoz kokee hyvin nopeasti saman kohtalon, jos tekee matolla yhdenkään virheen.

Munozista löytyy voimaa kuin pienestä pitäjästä ja hänellä on täydet mahdollisuudet tyrmätä Grove, mutta pidän Pennin kanssa treenaavaa havaijilaista ottelun ennakkosuosikkina. Hän joko tyrmää tai lukottaa Munozin ottelun toisessa erässä.