Menneen ja tulevan ruokavalion välissä ehtii miettimään mihin näillä kokeiluilla on tarkoitus pyrkiä. Itselleni tällainen tavoite ja motivaattori on se, että olisin valmis kisaamaan syksyllä. Ruokavalion suhteen en ole itse onnistunut, joten tämän vuoksi apu onkin tarpeen. Toinen “pikku juttu” joka on vielä retuperällä on kamppailutaidot.  Ruokailun suhteen olen jo suhteellisen sinut itseni kanssa. Kamppailun kanssa on vielä ongelmia.

Tämän hetkinen suurin ongelmani on se, että olen itse pahin viholliseni ja se vaikuttaa oppimiseeni. Tiedostan ongelman itsekin, mutta vaikeinta onkin saada henkinen niskalenkki itsestään. On helvetin vaikea ottaa turpaansa monta kertaa viikossa ja nousta sieltä joka kerta asenteella, ” kyllä sekin päivä tulee kun pääsen itsekin tikkaamaan väliin edes kerran” Turpaan olen siis oppinut ottamaan, mutta miten kääntää tilanne voitoksi? Välillä tuntuu, että pitää hankkia suurennuslasi, että löytää edes yhden pienen rakosen toisen valmentajani Toni Toivasen suojauksesta. Tonilla kamppailutaustaa on tietenkin huomattavasti enemmän kun minulla joten tilanne on varmasti ihan looginen. Mutta silti!!!!

Epätoivoissani olin jo sitä mieltä, että tarvitsen jonkun henkisen valmentajan joka psyykkaa minut uskomaan itseeni. Silloin tuli ystäväni Leenan sanat. Hän on tuntemistani ihmisistä se, joka jaksaa kannustaa toisen vaikka läpi jopa täydellisen epätoivoisesta tilanteesta joka jumalan kerta. Jos hänelle soittaa itku silmässä ja nenä poskella aina puhelun jälkeen sellainen fiilis, että kyllä mä pystyn tähän ja voin tehdä sen itseasiassa vielä paremmin kun ennen. Kun se päivä koittaa, että kehään noustaan, niin Leena pliiiiis tule läpsimään muhun vielä vähän itseluottamusta!

Love You

-Terhi-