Oliko kaikki vielä tallella?

Matka meni ihan mukavasti ja perille päästin ilman suurempia kommelluksia. Laskeuduimme Stokikseen puoliltapäivin ja otimme kentältä bussin keskustaan. Ilma on aika samalainen kuin Suomessa lähtiessä, pilvistä +10 lämmintä. Arlandan kenttä oli aika käpynen, eikä sieltä löytynyt kunnon syötävää.

Ööö mihin mennään?

Kun pääsimme keskustaan pyörin rautatieasemalla etsimässä kartaa, kun Mike veteli ulkona röökiä. Jostain kumman syystä asemalla oli ilmainen kakkutarjoulu. No helvetti! Sehän sopi mulle, makean ystävä kun olen.

Ruåtsin pisin kakku.

Nami maiskis!

Matkalla oli ehtinyt tulla kunnon nälkäkin joten kävimme jossain Thai Take Away/Fast Food -kiskassa syömässä ja nyt perse laulaa kuin jahtitorvi. Olis sittenkin pitänyt syödä Burger Kingissä.

Kanaa + sitä sun tätä = massiiviset ilmavaivat.

Rautatieasemalta tulimme hotellille taksilla, jonka kuljetta sönkötti ruotsia meille eikä saatu siitä mitään selvää. Oma ruotsinkielentaitoni on sen verran surkeaa, että kaikki vähänkin tarkkuutta vaativa kommunikointi on käytävä englanniksi. Mike kyllä väittää osaavansa ruotsia, mutta ei sekään ymmärtänyt taksikuskin jorinoista mitään.

No juu nyt kahville ja sitten katsomaan päähänlyömistä.

…ai niin nähtiin rautatieasemalla ruotsalainen spurgu. Niilläkin menee paljon paremmin kun meillä.

Spuge ja sen koirat.