.. ja niin moni muukin

Jatkan älykästä Ovella-sarjaani (portsarimonologia) myöhemmin aivan varmasti. Aihehan on mitä mielenkiintoisin; kyseinen ammattiryhmä kun yhtäaikaa sekä mahdollistaa että tekee mahdottomaksi ihmisten “juhlimisen” (= vastuuttoman riekkumisen ja humalahakuisen julkisen sekoilun). En tiedä, onko montaakaan niin epäkiitollista työtä? Jos työmaana on lauma asiakkaita, joista ehkä yksi kymmenestä on ns. kiitollinen ja loput aukovat päätään, aika harvalta löytyy intoa ko. työn tekemiseen.

Lisäksi portsareita saa vastustaa, haukkua, inhota ja halveksua täysin varauksetta. Joko ihan päin naamaa, tai sitten vaan jälkeenpäin muille. Tai lehtien mielipidepalstoilla. Tai tällaisissa blogeissa. Mutta tosiasia on, että ilmankaan emme pärjäisi. Sitäpaitsi minun hymyilyni kohdistuu juurikin tällaisiin kaltaisiini turisteihin, jotka kuitenkin viettävät enimmän osan ajastaan siellä oven ulkopuolella – kahvassa roikkuen että “päästä nyyyyt”.

No, se siitä. Seuraavaksi odottelemme kai joulua saapuvaksi, sekin prkl tulee joka vuosi yhtä pyytämättä ja yllätyksenä. Ehkä joulu on sitten vähän kuin niinkuin porttikielto. Sen kestää, jos tietää että se on vain väliaikainen, mutta samaan aikaan on kuitenkin myönnettävä itselleen että kyllä se sieltä vielä uudestaan tulee. Hehheh.

Joulua odotellessa kopistellaan vielä näitä. Vahinko ei tule kello kaulassa, eikä joulu ilman painonnostokenkiä. Valkoisen joulun takaa mankku.