Kiittää ja kumartaa edellistä artikkelia koskevasta palautteesta sekä tsempistä, joten jatketaan vielä tovi aiheesta. Edellinen kirjoitus voitaisiin tulikita harmituksen aallonharjaksi, joten aloitetaan nyt siitä miten on päädytty tilanteeseen missä kamppailu harrastus on napannut ison siivun vapaa-ajastani sekä ajatuksistani ja ketkä siinen ovat vaikuttaneet.

Vielä viime vuonna kamppailu oli vielä minulle harrastus. Kunnes tapasin Petterin…..

Petteri Maunu. Petteri käveli toimistoon ystäväni Leena Lumilammen ystävällisellä avustuksella. Minulla on paha tapa arvioida ihminen viidessä sekunnissa, eli ollaanko samalla aaltopituudella vai ei.

En ollut pitkään aikaa tavanut henkilöä, joka on paatokseen asti fanaattinen kamppailu-urheilun puuhamies. Mies on ja näyttää ihan nörtiltä insinööriltä, mutta sitten kun hän alkaa puhua hänelle tärkeistä asioista ei voi olla innostumatta.

Petteri on aatteen mies ja mielestäni todella jääräpäinen. Itse olen samanlainen, joten kinoilta ei voi välttyä kun kumpikin puolustaa omaa näkemystään. Petteri tapahtumanjärjestäjänä ja minä mainos- ja markkinointinäkökulmasta. On sanomattakin selvää, että arvoistan hänen näkemystään, sillä mies tekee kaikkensa rakastamansa asian vuoksi. Vaikemme ole tunteneet kauaakaan, niin hän on noin viiden parhaan ystäväni lisäksi päässyt omassa arvomaailmassani sellaiseen asemaan, että jos joskus sattuisi käymään niin, että päädyn naimisiin ( mikä on kyllä aika epätodennäköistä), saa hän häissäni vetää karseat kännit, tanssia pöydällä ja kaataa kakun ihan rauhassa ilman että hänet poistetaan paikalta.

Petteri on siis yksi näitä henkilöitä jota voi syyttää siitä, etten koskaan enään palaa naisellisten harrastusten pariin ja näin ollen en ole ns. “kunnon tyttö” jolla on “normaalit harrastukset”. Hänen lisäkseen nykyiseen elämääni vaikuttavia miehiä on vielä liuta lisää.

Minun vapaani koostuukin erilaisista projekteista. Rampen kanssa mietitään Fairtexia, Tilles antaa minun jaaritella kaikenlaista sontaa nettisivuillaa. (+ mun jutut on aina myöhässä). Toni Toivanen pieksää minua monasti viikossa ja Toni Leivo koittaa saada minut toimimaan niin, etten ottaisi jatkuvasti turpaani. Exäni ajaa Keravalta Riihimäkeen, jotta voisin harrastaa ja puuhata kamppailun parissa. On aika mielenkiintoinen läjä ihmisiä ja puuhaa, mitkä tulee minun mukanani.

Koita tätä nyt selittää jollekin perus-jampalle ilman, että jannu ottaa jalat alleen 20 minuutissa.

Mutta… näillä mennään. Projekti siis jatkuu…Jos seuraavaksi kirjoittaisi taas ruoasta

-Terhi-