Ovella III

Sopii käyttäytyä – myös sen jolle siitä maksetaan

Lueskelin junassa brittiversiota Fighters Only -lehdestä, ja “Babe”-osiosta Francoise Boufhalin haastattelua. Francoise totesi, että “I’m a huge fan of fighting! I’m imagining all the fit bodies reading my interview right now!”

Hienoa! Mutta kiitos ja anteeksi, mulle ei ole vielä tullut mieleen tuollainen näitä kirjoittaessani. Että millaiset kehot blogia mahdollisesti lukevat. Hehee.

Oikeastaan toivoisin, että eräs ovella työskentelevä jamppa – johon vastikään törmäsin ihan vaan hampurilaisravintolassa aamuyöstä – lukisi tätä. En tiedä, onko hänellä “fit body” vai ylävartalo täynnä luumunkokoisia finnejä, mutta samantekevää.

Jostain syystä tällä ovihenkilöllä oli pakottava tarve aukoa päätään täysin rajattomasti; ja luonnollisesti ilman syytä. On ehkä eri asia, jos asiakas on ympärikännissä ja todella häiriköi tai riehuu (eikä sitäkään tilannetta nalkuttamalla ratkaista) mutta on se kumma, jos poke ei päästä asiakkaita ULOS ravintolasta sen paperipussinsa kanssa. Eikä siinä, kyllä mulle päätä saa aukoa ja vähän uhotakin, mutta mielellään siihen pitäisi olla jokin syy. Olin kuitenkin kuljettamassa ulos hampurilaista, en pommia.

Ei missään muussakaan palveluammatissa työntekijä voi omien mielialojensa mukaan tylyttää asiakkaitaan jos työnteko ei satu huvittamaan. Jos kaupan kassa saa vastaansa ns. hankalan asiakkaan; ei se nyt niin mene, että kassa alkaisi a) murjottamaan b) työntämään asiakasta ulos c) herjaamaan tätä erilaisin törkein sanoin. Eihän ovihommissa OVI ole se, mitä siinä valvotaan. Eikä ammattitaito todellakaan tule sillä että nykäistään keltainen lätkä rintaan ja vihainen ilme naamalle.

Tuollaiseen törmää onneksi todella harvoin; ja useimmiten sitä kai saa melkein katsoa peiliin jos nyt jotain ongelmia ilmenee. Mutta tällä kertaa ihmettelin vaan, että mikähän vittu sitäkin jätkää vaivasi.

Oikeastaan juuri tuollaisten tyyppien takia hiukan karsastan kaikkia ns. kaikille avoimia “väkivallan lisäkoulutuksia”. Kai ne “tositilanteiden harjoittelut” ja asekoulut ovat toimivia – mutta näin asiakasnäkökulmasta ei tunnu hyvältä ajatukselta, että äkkipikaiset idarit muokkaavat itsestään aseistettuja hirviöitä ja saavat vielä luvat sellaisina toimimiseen.

Kuka valvoo vartijoita?