Toukokuun viimeinen viikko, oli itselle helvetillinen treenin ja vyökokeiden suhteen. Opeteltavana oli 87 tekniikkaa sekä sparrit päälle. Tähän mukavana lisänä siskon häät, sekä 2 kg painonpudotustahti viikossa.

Itse en vyökokeita edeltävällä viikolla pysty ajattelemaan mitään muuta, kun tekniikoita sekä sitä, miten helvetissä mä ne kaikki ajattelin muistaa ja suorittaa oikein. Ensimmäisistä natsakokeista oppineena ilman omaa psyykkausta ei hommasta tule yhtään mitään. Minun on aivan turha edes koittaa suorittaa mitään sellaisella “katsellaan” asenteella. Sinne on mentavä täynnä tasitelutahtoa ja jonkin sortin raivoa.

Niille lajia ja kilpailuviettiäni ymmärtämättömille ihmisille on samaisen viikon aikana tullut täräyteltyä herraties mitä. Näin jälkiviisaana todettakoon, että minua on aivan turha yrittää tyynnyttää sellaisilla lausunnoilla, jossa otetaan huomioon se, että jos ei onnistu, niin seuraavakin kerta tulee. Ei tule. Minulle. Siinä vaiheessa jos mokaa on tietenkin pakko ottaa tuo kyseinen ajatus käsittelyyn, muttei yhtään hetkeä ennen sitä. Mutta pahoitteluni siis heille, joita olen henkisesti potkaissut palleaan valmistautuessani.

Mahtavaa kuitenkin oli, että vaikkakin paino on putosi vyökoeviikolla 2 kg, niin kestin kaikki treenit ja 2,5 tunnin vyökoekidutuksen. Vyönkin onnistuin suorittamaan. ( Olen siis säälittävän onnellinen oranssista vyöstä )

Tämän viikon lauantaihin asti olikin sitten karsea olo. Ei saanut nukuttua, päätä särki ( tosin särkee vieläkin), jatkuva heikotus päällä sekä huono olo. Ruoka ei juuri ole uponnut. Painoa on tällä viikolla lähtenyt taas 1,5 kg, siitä olen äärimmäisen iloinen.

Onneksi kiva ja rentouttava viikonloppu vähän piristi mieltä ja kroppaa. Eiköhän tämä taas tästä

-Terhi-