* Yllättävä käänne ja miten minusta tuli fani *

FIGHT! Magin sivuilla on artikkeli Pep Talk: Lesnar and UFC 116 Deliver.

Minusta on jännää, että lähes kaikki uutisoinnit UFC 116:sta FIGHT!ia ja Sports Illustratedia myöten on korostaneet Lesnarin muuttunutta käytöstä viime vuoden UFC 100 verrattuna.

“And he celebrated relatively humbly, with none of the arrogance and bad sportsmanship he showed after beating Frank Mir in his last fight.”

Herkkänä tyttönä minäkin innostuin nimenomaan tuosta. Koska viime vuonna ärsyynnyin juuri tuosta. “Miten joku voi olla tollanen, ärsyttävää”, ajattelin, kunnes totesin itselleni että “No ehkä se nyt kuuluu sen juttuun” ja unohdin. Mutta myönnän, että en silti koskaan tykännyt Lesnarista, vain tämän yhden asian takia.

Vuosi sitten oli pro MIR, nyt olin pro Carwin. Mutta NYT olen pro Lesnar! Ei se väärin ole, mutta yllättävää miten pienestä se onkin kiinni.

FIGHT! kirjoittaa: “A humble Lesnar gave a very different post-fight speech than we saw at UFC 100. The undisputed champion was quick to credit God, family, trainers and friends and compliment his opponent, who he referred to as a beast. The experience of coming back from his battle with diverticulitis to unify the titles has clearly given rise to a more thankful Lesnar who appears to be a more subdued version of the aggressive persona we’ve seen in the past outside the cage. But make no mistake about it. The time that this physical freak of nature is putting in the gym has yielded a more skilled mixed martial artist who answered questions tonight about his toughness, his ability to deal with adversity and his ability to take punishment.”

Veikkaan, etten ole ainoa joka ajattelee näin. Se, onko tällaisilla merkitystä isossa mittakaavassa, jäänee spekuloinniksi.  Mutta niin tai näin, maailma nyt vaan tykkää mukavista ihmisistä enemmän.