Kuka on keksinyt  lisäravinteet tai ottaa vastuun niiden markkinoinnin suunnasta? Kun se kivi lähti pyörimään niin vauhti ei enää ikinä hidastu. Liikuntaa harrastavana seuraan aikaani ja sen mukana tarkkailen mediasta mitä kaikkea lisuketta ruokavaliooni tulisi lisätä. Kaikista pulvereista ja pilleireistä näyttää löytyvän tutkimuksia, jotka puoltavat aineiden elintärkeyttä ihmiselle. Jos söisin sitä kaikkea mitä valmistajien ja cosmopolitanin oppaiden mukaan trendikkästi kuuluisi popsia, tarvitsisin mahalaukun laajennusleikkauksen ja asuntolainan! Onneksi taloudelliset resurssit ovat rajoittaneet lisukkeiden hankintaa ja meikäläisen aamupalan lisäosat koostuu lähinnä kalaöljystä, monivitamiinistä ja magneesiumista, jotka ovat kaikki superedukkaita. Haluaisinko siihen jotain lisää? No hyvää tummaa suklaata ainakin.

Sama kaava pätee harjoitusmetodeihin. Tuntuu että uusia laitteita ja treenitapoja keksitään  ja vanhoja elvytetään sellaisella vauhdilla ettei kukaan ehdi edes kaikkea kokeilla, saati suorittaa niitä tulosta tuottavia aikoja. Jos kamppailu-urheilija tekisi kaikkia trendikkäitä oheisharjoituksia, ei aikaa lajitreeneille jäisi lainkaan. 24 on edelleen vuorokauden sisältämä tuntimäärä ja sinä aikana pitäisi nukkua ja tehdä elantonsa ja treenata, eikä kaikki maailman teknotreenit ja muut erikoishärpäkeet vaan mahdu lukujärjestykseen.

Kapitalistisille markkinointiwelhoille vielä pieni täky. Keksikää tuote mikä lisää minuutteja vuorokauteen ja samalla ropoja köyhän lompakkoon. Kun tämä on tehty on kaupanteko taas helppoa ja mersut odottaa ostajaansa. Money rules ja köyhät kitisee and so on..