Ruoka, rakkaus ja laihduttaminen. Ihan päälikkö yhdistelmä, niinkuin monet tietävät. Parisuhde lihottaa. Minua se ei vielä toistaiseksi ole lihottanut, mutta ei myöskään juuri laihduttanutkaan. Toissapäivänä suu täynnä jäätelöä taas tuskailin, että pitäisi ottaa itseä niskasta kiinni. Otinkin, hetkeksi. Muutenkin olen huomannut, että toisten nurkissa hengailu ei juurikaan edistä tavoittettani painon pudotuksesta. Jos meinaa tarkasti noudattaa dieettiä on pysyttävä kotona, oltava mielellään töissä ja vältettävä treenikautta katkaisevia loukkaantumisia. Aina ei kuitenkaan asiat mene ihan niin kuin suunnittelee.

Toinen kesän kiusa on festarit ja festariruoka. Tänä kesänä en tosin tahko kuin kolmet kinkerit läpi, mutta joka kerta makkaraa suuhun tunkiessa tunnen omantunnon pistoksen syömisestä. Saattaa olla, että minulle on kesän aikana kehittynyt lievä “syömishäiriö” joka lähinnä esiintyy huonona omatuntona. Jotta laihtuisi on syömisen pysyttävä suhteellisen rentona, ainakin minulla. Liika vahtiminen pahentaa mielitekoja ja näin ollen pääsee hyvin nopeasti kierteeseeen, jossa vuoroin syödään ja vuoroin päätetään, etten syö enään ikinä mitään.

Onneksi en kuitenkaan tunnu olevan ongelmani kanssa yksin. Kesän aikana on eri treenikavereiden kanssa tullut rutkastikin keskustelua siite, että aika moni kokee syömisensä olevan huonommassa jamassa kuin muiden. Se, että kamppailua vakavasti treenaavat ihmiset syövät välillä mitä sattuu on suunnaton helpotus ja synninpäästö. Varsinkin Niko Puhakan Fast Food For Fighters haastattelu on herättänyt riemukasta palautetta siitä, miten maallisiin synteihin sortuminen helpottaa huonoa omatuntoa. Pieni epätäydellisyys on siis hyvästä.

Minusta ei näköjään koskaan tule malliesimerkkiä siitä, miten asioita saavutetan sormia napsauttamalla ja helposti. Ennen kisapainoon pääsemistä tulen päästämään aika monta itkua ja ärräpäätä asian tiimoilta. Tosin en olekaan mikään malliesimerkki huippuunsa trimmatusta urheilijasta vaan ennemminkin normaali yli-ikäinen yllytyshullu kamppailun harrastaja, joka epätoivoisesti koittaa voittaa oman mukavuuden halunsa ja itsensä jotta voisi joskus sanoa ylittäneensä itsensä.

-Terhi-