Cung Le'n tappelua ei ole tällä kertaa koreografioitu ennakkoon (kuva strikeforce.comin omaisuutta).

Meillä kolkuttelee jo joululoma ovella, mutta maailman parhaat vapaaottelijat eivät lepää edes juhlapäivinä. Profiiliaan hurjasti tänä vuonna nostanut Strikeforce kehittyy ja järjestää jatkuvasti yhä parempia vapaaotteluiltoja, joten Evolution-nimi sopii uusimmalle tapahtumalle kuin nyrkki leukaan.

Evoluutio koostuu neljän ottelun pääkortista. Strikeforcen keskisarjan entinen mestari Cung Le, joka luopui mestaruudestaan hiljattain elokuvauransa takia, tekee liki kahden vuoden tauon jälkeen paluun häkkiin. Vastaansa hän saa yhden iskun tyrmäysten ihmemiehen, Scott Smithin. Illan ainoassa mestaruusottelussa kohtaavat kevyensarjan mestari Josh Thomson ja saman sarjan väliaikaista mestaruutta hallussaan pitävä Gilbert Melendez, joiden edellinen ottelu päättyi Thomsonin voittoon.

Lisäksi brassijujutsulegenda Ronaldo Souza tekee Strikeforce-debyyttinsä, kun hän saa vastaansa veteraani Matt Lindlandin keskisarjan kamppailussa. Lisäksi häkissä nähdään Japanissa kovaa jälkeä tehnyt Muhammed Lawal, joka yrittää kesyttää ensimmäisessä Strikeforce-matsissaan Mike Whiteheadin.

Alunperin myös Robbie Lawlerin oli tarkoitus otella kortilla, mutta Lawlerin epäonneksi sekä hänen alkuperäinen vastustajansa Benji Radach että hätiin kutsuttu Trevor Prangley loukkaantuivat ja pääkortti jouduttiin supistamaan neljään otteluun.

Cung Le vs. Scott Smith

Pääottelun statuksen kuin varkain saanut mittelö heittää vastakkain kaksi periksiantamatonta pystyottelijaa. 37-vuotias Cung Le (6-0) on sanshoun, kiinalaisen potkunyrkkeilyn, taitaja ja hän hallitsee erityisen hyvin erilaiset potkut. Scott “Hands of Steel” Smith (16-6) luottaa lempinimensä mukaisesti pystyssä täysin käsiinsä, eikä häneltä löydy juurikaan mattotaitoja.

Le’n potkuihin keskittyvä ottelutyyli on näyttävää ja onnistuessaan myös varsin tehokasta. On kuitenkin huomattava, että hänen kuudesta voittamastaan vastustajasta ainoastaan Frank Shamrockista voi puhua tasokkaana ottelijana. Le  sai Strikeforcen posteripoikana usein vastaansa tyylilleen sopivia vastustajia, jotka eivät hyödyntäneet hänen selviä heikkouksiaan. Matossa Le’tä ei nimittäin ole juurikaan testattu.

Samat sanat pätevät hyvin pitkälti myös Smithiin. Jos Le on kohtuullisen yksipuolinen kamppailija, Smith on äärimmäisen yksiulotteinen ottelija. Mies joko tyrmää tai tulee tyrmätyksi. Tai lukotetuksi. Onkin erikoista, että näin yksipuolisten ja keskitasoisten miesten ottelu vie kohtuullisen laadukkaassa ottelukortissa ykkösmatsin paikan. Kaipa Le on niin suuri nimi Jenkeissä, että hänen ottelunsa kiinnostaa ihmisiä.

Jos Smithin ja Le’n ottelu ei pääty tyrmäykseen, olen todella yllättynyt. Joko Le potkii ja iskee Smithin keskeytyskuntoon tai Smith tiputtaa Le’n oikeallaan. Kahden vuoden ottelemattomuus nostaa suuren kysymysmerkin Le’n ylle, mutta uskon monipuolisemman ottelijan vievän kamppailun silti nimiinsä. Le pehmittää Smithin keskivartaloon suunnatuilla potkuilla ja tiputtaa suurisydämisen mutta keskinkertaisen vastustajansa kanveesiin kolmannen erän alussa.

Josh Thomson vs. Gilbert Melendez

Illan etukäteen tasaisin ottelu käydään kevyensarjan mestaruusmittelössä. Josh Thomson (16-2) yrittää toistaa puolentoista vuoden takaisen temppunsa, jolloin hän voitti Gilbert Melendezin (16-2) hyvän viisieräisen kamppailun jälkeen. Thomson on kärsinyt 15 kuukauden ajan erilaisista vammoista ja jo huhtikuulle kaavailtu revanssiottelu miesten välillä toteutuu vasta nyt.

Thomson on lahjakas ja työteliäs ottelija, joka ei jäädy missään tilanteessa. Hyvänä potkunyrkkeilijänä tunnettu Thomson treenaa tasokkaassa American Kickboxing Academyssa, jossa hänen paini- ja mattotaitonsa, etenkin alasvientien puolustamisensa, ovat kehittyneet erinomaiselle tasolle. Alasvientihirmujen, kuten Josh Koscheckin ja Jon Fitchin, kanssa treenatessa onkin pakko osata painia.

Kevyensarjan mestari tarvitsee painitaitojaan Melendezia vastaan, joka on kehittynyt selvästi miesten viime ottelusta. Melendez on melkoisen tyypillinen yhdysvaltalainen painija/nyrkkeilijä -hybridi, joka aiheuttaa harmaita hiuksia kaikille kevyensarjan ottelijoille. B. J. Penn ei kuulu tähän ryhmään, sillä hän ei kuulu 70-kiloisissa otellessaan kuolevaisten joukkoon.

Kamppailun ratkaisee Thomsonin nykykunto. Ovatko hänen vammansa parantuneet ja onko hän kehittynyt taukonsa aikana? Jos mies on 100-prosenttisessa kunnossa, uskon nähtävän miesten edellisen ottelun toisinnon. Melendez koittaa pystyssä parhaansa, mutta Thomson on häntä jatkuvasti hiukan edellä. Ennemmin tai myöhemmin Melendez turhautuu ja lähtee hakemaan alasvientejä, jotka päättyvät miltei poikkeuksetta Thomsonin sprawliin ja hänen hyvään puolustamiseensa.

Thomson näyttää olevansa Strikeforcen kevyensarjan oikea mestari ja päihittää Melendezin viiden erän huhkimisen jälkeen kaikin tuomariäänin.

Ronaldo Souza vs. Matt Lindland

Kaikkien lukkopaini- ja BJJ-fanaatikkojen tuntema Ronaldo Souza (10-2) pääsee esittelemään taitojaan ensimmäistä kertaa suurelle yhdysvaltalaisyleisölle kohdatessaan 39-vuotiaan Matt Lindlandin (21-6).

Hiljattain 30 vuotta täyttäneen Souzan vapaaottelu-ura on edennyt pikku hiljaa oikeaan suuntaan, vaikka hän on kärsinyt monista vastoinkäymisistä. Viimeisin niistä oli DREAMin keskisarjan mestaruusottelun loppuminen alkuunsa, kun Jason Millerin laiton futispotku aukaisi moninkertaisen BJJ:n maailmanmestarin pään pahasti.

Brasilialaisen matto-ottelu on maailmanluokkaa, mutta hänen pystytaitonsa eivät ole lähellekään samalla tasolla. Toki hänen nyrkkeilynsä ja potkunsa ovat kehittyneet, mutta Souza haluaa viedä ottelun mieluiten mattoon. Atleettinen ja vahva “Jacare” (portugaliksi alligaattori) on matossa todellinen peto, joka hyödyntää vastustajansa virheet armotta.

Lindland on vuoden 2000 Sydneyn olympialaisten kreikkalais-roomalaisen painin hopeamitalisti, joka on otellut vuosien varrella niin UFC:ssä, IFL:ssä, Afflictionissa kuin nyt Strikeforcessakin. Vanhan koulukunnan painija on edelleen osa Randy Couturen, Dan Hendersonin ja kumppaneiden perustamaa Team Questia eikä hän ole kehittynyt merkittävästi enää vuosiin. Lindland on toki matossa päällä ollessaan todella ikävä vastustaja, mutta miehen pitkä ura on vaatinut veronsa hänen kropastaan. Lindland ei ole ikinä ollut maailman nopein ottelija, mutta viime aikoina hän on hidastunut huolestuttavasti entisestään.

Miehet tuskin ottelevat pitkiä aikoja pystyssä, mutta uskon “Jacaren” atleettisuuden antavan hänelle edun pystyottelussa. Hänen pystytaitonsa ovat nykyään jo kohtuulliset ja ennen kaikkea Souza on selvästi Lindlandia nopeampi liikkeissään. Kummatkin herrat ovat alasvienneissä todellisia petoja, kuten heidän meriittinsä antavat olettaa, mutta Souzan monipuolisuus kallistaa vaa’an hänen edukseen maton puolella. Lindland on vahva päällä, mutta “Jacare” on vaarallinen myös alla ollessaan.

Jos Lindland toteuttaa orjallisesti “alasvienti-makoilu päällä-isku siellä täällä” -taktiikkaa eikä ota suuria riskejä, hänellä on mahdollisuutensa voittaa ottelu, mutta kahdeksassa tapauksessa kymmenestä Souza voittaa ottelun joko lukolla tai tuomaripäätöksellä. Luotan todennäköisyyksiin: Souza lukottaa Lindlandin ensimmäisessä tai toisessa erässä ja pakottaa keski-ikää lähestyvän vastustajansa harkitsemaan ammatinvaihtoa.

Muhammed Lawal vs. Mike Whitehead

Äärimmäisen lahjakas “King Mo” Lawal (5-0) etsi uusia haasteita ja löysi ne Strikeforcesta. Nyt hänen pitää raivata tieltään työmiesmentaliteetilla uraansa rakentanut Mike Whitehead (24-7).

Kummatkin ottelijat ovat 28-vuotiaita, mutta heidän uransa eivät voisi erota toisistaan enempää: Whitehead aloitti vapaaottelun jo yhdeksän vuotta sitten pienissä yhdysvaltalaispromootioissa ja hän hävisi ensimmäisistä kuudesta ottelustaan neljä. Hän ei ole erityisen näyttävä eikä valtavan hyvä millään MMA:n osa-alueella, vaan tasaisen hyvä jokapaikanhöylä.

Lawal puolestaan otteli ensimmäistä kertaa vasta reilu vuosi sitten Japanissa, mutta on kerännyt nopeaan tahtiin viisi voittoa, joista neljä tyrmäyksellä. Lawal on loistava painija ja hän on kehittynyt myös pystyottelijana jättiharppauksin. Hänen aggressiivinen ottelutyylinsä ja majesteettista loistoa sekä naiskauneutta yhdistävät kehääntulonsa ovat todella näyttäviä ja virkistävän erilaisia verrattuna moniin persoonattomiin ja harmaisiin nykyurheilijoihin.

Lawalin ei sovi aliarvioida kokenutta Whiteheadia, mutta “King Mo’n” pitäisi viedä tämä kamppailu selvästi nimiinsä. Niin paljon atleettisempi ja taitavampi ottelija hän on jo uransa tässä vaiheessa. Lawal voittaa Whiteheadin kaikin tuomariäänin kolmen erän näytöksen jälkeen.