"Your head is too big, and you're too slow!"

————————————————————————————————————

“Kauna”-leffasarjan kolmas osa meni suoraan videolle, mutta Rashad Evans ja Quinton ”Rampage” Jacksonin näyttelevät elokuvan neljännen osan UFC-häkissä sunnuntaiaamuna. Miesten välinen kinastelu ja solvaaminen on kestänyt vuodenpäivät, mutta lopultakin leukojen louskutukselle saadaan loppu. Ainakin hetkeksi. Samalla Evans ja Jackson kamppailevat myös mestaruusottelumahdollisuudesta ja oikeudesta kohdata tuore mestari, Mauricio ”Shogun” Rua. Häkissä nähdään myös rajusti rummutettu voittamaton Todd Duffee, samoin kuin jouluselkäsaunan BJ Penniltä saanut Diego Sanchez.

Rashad Evans vs. Quinton “Rampage” Jackson

Rashad Evans (14-1-1) ja “Rampage” Jackson (30-7) ovat kolmikymppisinä  ottelijan parhaassa iässä, mutta miesten matsin yllä leijuu kysymysmerkkejä. Onko Jackson valmistautunut mittelöön parhaalla mahdollisella tavalla? Yli vuoden tositoimista sivussa ollut tyrmäyskone on keskittynyt viime aikoina näyttelemiseen ja Primetime-kuvista päätellen massan keräämiseen. Evans taas on treenannut verivihollisensa kohtaamista varten kuin mielipuoli.

Kummallakin ottelijalla on vankka college-painitausta, mutta Evansin paini on raakaan voimaan turhan usein luottavaan ”Rampageen” nähden korkeammalla tasolla. Kevyeen raskaansarjaan hieman kevytrakenteinen Evans korvaa pienuuttaan nopeilla jaloillaan ja räjähtävyydellään.

Miesten tyrmäystilastot ja highlight-koosteet ovat komeaa katsottavaa, mutta ”Rampagea” on pidettävä kaksikosta parempana nyrkkeilijänä. Hieman jäykännäköinen ottelutyyli hämää, sillä hänen ajoituksensa on erinomainen. Vastalyönneillä otetut tyrmäysvoitot Chuck Liddellista ja Wanderlei Silvasta ovat malliesmerkkejä tästä. Evansin suurin ongelma pystyottelussa on se, että mies tuntuu tyytyvän yksittäisiin pommeihin, jotka löytävät maalinsa aivan turhan harvoin.

Evans ei ole koskaan ollut tunnettu alapotkuistaan, mutta ”Rampagea” vastaan niille olisi käyttöä. Kummallisesti Jackson on laiminlyönyt alapotkujen puolustamisen jo vuosien ajan, vaikka hän hävisi mestaruutensa Forrest Griffinille ennen kaikkea toistuvien alapotkujen takia.

Uskon ottelun kulminoituvan kahteen asiaan. Ensinnäkin ”Rampagen” kuntoon. Filmikeikan ja pitkän ottelutauon jälkeen hänen kuntonsa ja treenimotivaationsa on pienoinen kysymysmerkki. Toisekseen Evansin ottelustrategiaan. Jos hän lähtee iskemään ”Rampagen” kanssa kilpaa, käy hänelle köpelösti. Evans taatusti haluaisi sulkea arkkivihollisensa suun tylyllä tyrmäyksellä, mutta varmimmin hän hoitaa ottelun kotiin alasvienneillä ja varmalla mattopainilla.

Matsin ennakkoasetelma puhuu Evansin voiton puolesta. Jacksonin ympärillä leijuvat kysymysmerkit ja hänen epätasaisuutensa kallistavat vaa’an Evansille, joka painii vastustajansa kumoon. Evans ansaitsee itselleen tittelimatsin  tuomaripäätöksellä.

Michael Bisping vs. Dan Miller

Forrest Griffinin harmillinen loukkaantuminen nosti Michael Bispingin (18-3) ja Dan Millerin (11-3) ottelun UFC 114:n kakkoskamppailuksi. Keskisarjan keskiporukkaan kuuluvat miehet eivät ole koskaan päässeet haistelemaan mestaruusottelun suloista aromia, eikä sellainen siinnä nytkään heidän horisontissaan – luvassa on ainoastaan hienkatkuista työläismeininkiä.

Bisping, joka on Britannian tunnetuin vapaaottelija, on kehittynyt UFC-vuosinaan tasaiseksi ja monipuoliseksi jokapaikanhöyläksi, joka osaa kaikkea hyvin, mutta ei mitään erinomaisesti. Hänen jalkatyönsä toimii, hän lyö ja potkii mainiosti, ja onpa hän viime aikoina kehittynyt myös melkoisen hyväksi painijaksi – niin alasvientien kuin mattopaininkin suhteen.

Milleriin pätevät jossain määrin samat sanat. Hän on sitkeä ja kokonaisvaltaisesti kohtalaisen hyvä ottelija. BJJ-mustavyö on matossa todellinen tekijämies ja mainio lukottaja, mutta ikävä kyllä Millerin alasviennit eivät ole samalla tasolla. Tämä tulee olemaan miehen murheenkryyni Bispingiä vastaan.

Suurin Millerin ongelma  on kuitenkin se, että hänen pystyottelunsa kalpeni jopa Demian Maian rinnalla, jota ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa hyväksi pystyottelijaksi. Bisping on Milleriä vielä selvemmin edellä pystytaidoissa. Hän sekoittelee lyöntejä ja potkuja sopiviin annoksiin ja pitää otteluissaan yllä hyvää tempoa. Laadukkaasti treenaava britti ei hyydy missään vaiheessa.

Miller on ottelussa vastaantulija. Bisping on parivaljakosta parempi painija ja pystyottelija, mikä jättää BJJ-pelurin heikoille jäille. Miller taistelee minkä pystyy, mutta häviää tuomaripistein.  

Todd Duffee vs. Mike Russow

Todd Duffeen (6-0) UFC-debyytti oli totaalisen tyrmäävä: hän pysäytti Tim Haguen seitsemän sekunnin UFC-ennätysajassa. Hague toimi Duffeelle vain alkupalana, mutta nyt vastaan astelevan Mike Russow’n (12-1) pitäisi käydä nuorukaiselle lounaasta.

Haguen pikatyrmäyksestä huolimatta Duffeeta ei voi sanoa pelkäksi pystyottelijaksi. Raamikas (191cm) Duffee on äärimmäisen kovakuntoinen ja monipuolinen atleetti, joka on matossa vähintään yhtä hyvä kuin pystyssä. Russow puolestaan on 120-kiloisena voimanpesänä nujertanut tähänastiset vastustajansa  pääosin hyvällä painillaan ja tukahduttavalla fyysisyydellään. Tällä kertaa hänellä ei kuitenkaan ole noita etuja puolellaan.

Russow on täydellisesti mitoitettu vastustaja Duffeen uran tähän vaiheeseen. 33-vuotias Russow on tarpeeksi hyvä selvitäkseen täyden ajan yhdeksän vuotta nuoremman vastustajansa kanssa, mutta ei juuri muuta. Hänen fyysisyytensä ja runnova tyylinsä on toiminut tähän asti, mutta Duffeelle vastaan se ei riitä. Nuorukainen on UFC:n raskaansarjan lupaavimpia nimiä Junior Dos Santosin ja Cain Velasquezin ohella, ja hänen pitäisi kehittyä yhdeksi sarjan parhaista ottelijoista.

Jos Russow ei vedä jättikania hatustaan, jää hän Duffeen jyrän alle. Duffee tulee realisoimaan valtavaa potentiaaliaan – hän dominoi vastustajaansa niin pystyssä kuin matossakin ja ottaa kolmannessä erässä Russow’sta teknisen tyrmäysvoiton.

Jason Brilz vs. Antonio Rogerio Nogueira

Antonio Rogerio Nogueiran (18-3) piti kohdata Forrest Griffin, mutta entinen kevyen raskaansarjan mestari loukkaantui harmillisesti treenatessaan “Minotoro”-otteluun. Griffinin paikan ottaa Jason Brilz (18-2-1), joka suostui kohtaamaan Nogueiran alle kuukauden varoitusajalla.

Brilziä käy melkein sääliksi. Vaikka hänen ja Nogueiran ottelurekordi on lähes identtinen, on miesten tasoero valtava. Brilzin voittosaldo on toki näyttävä, mutta hänen uransa paras voitto on Tim Boetschista, joka potkittiin UFC:stä tappiollisen ottelun jälkeen. Nogueirasta kertoo paljon jo se, millä tavalla hän kohteli  UFC:n raskaan kevyensarjan parhaimmistoon kuuluvaa Luiz Canea. Nogueira tyrmäsi maanmiehensä alle kahdessa minuutissa.

”The Hitman” –lempinimellä tunnettu Brilz luottaa ottelemisessaan erityisesti alasvienteihin ja ”likaiseen nyrkkeilyynsä”. Hänen pystyotteluaan voisi kuvaita parhaiten sanalla kömpelö . Brilz tykkää otella vastustajansa iholla ja pyrkinee tässäkin ottelussa painamaan ja sitomaan Nogueiran häkkiä vasten. Tämä ei johda pitkälle, sillä pienempi Nogueira on kevyen raskassarjan parhaita nyrkkeilijöitä. Hänen käsinopeutensa, fiksu liikkumisensa ja koukkusarjansa tulevat tekemään tuhoisaa jälkeä, jos Brilz käy liian aggressiivisesti vastustajansa päälle.

Yhdysvaltalainen Brilz voi saada vietyä brasilialaisen vastustajansa  mattoon, mutta sielläkin piilevät vaaran paikat. Nogueira on vastustajaansa selvästi etevämpi BJJ-peluri, jonka lukot ja kuristukset jättävät vastustajat kylmäksi mutta yleisön kuumaksi.

Brilz on tekemättömän paikan edessä. Hänellä ei ole aseita ”Minotoron” lyömiseen. Brasilialainen jatkaa kipuamistaan kohti UFC:n kevyen raskaansarjan huippua toisen erän lukotusvoitolla. Ehkä hän saa seuraavaksi vastaansa Griffinin?

John Hathaway vs. Diego Sanchez

Nuori ja lupaava Britannian John Hathawayn (12-0) neljäs UFC-vastustaja on selvästi aiempia kovempi, sillä hän saa vastaansa intensiivisen Diego Sanchezin (21-3). Hathawayn tuoreimmat voitot ovat Rick Storysta ja Paul Taylorista, kun taas Sanchez palaa parin vuoden tauon jälkeen välisarjaan. Sanchez raivasi tiensä kevyessä sarjassa aina mestaruusotteluun asti, mutta kärsi siinä ruman tappion BJ Pennille.

Raju painonpudotus vaikutti selvästi Sanchezin otteisiin 70 kilon sarjassa. Ensimmäisen UFC-ottelunsa keskisarjassa otellut 28-vuotias ei ollut kevyessä sarjassa oma energinen itsensä. Välisarjassa näita ongelmia ei pitäisi olla.

Hathaway on 188-senttisenä todella pitkä ja ulottuva välisarjalainen. Hän ei kuitenkaan hyödynnä juuri ulottuvuuttaan. Entinen rugby-pelaaja on ottanut kolme UFC-voittoaan hyvin pitkälle alasvienneillä ja ground’n poundilla. Sanchezilla on selkeitä puutteita pystyottelutekniikassaan, erityisesti puolustuksessaan, mutta hän on silti kaksikosta merkittävästi parempi pystyssä.

Sekä Hathaway että Sanchez ovat hyviä painijoita, mutta Hathawaylla on taipumus menettää hyvät positionsa liian helposti.  Hän on vahva scramble-tilanteissa, joissa taistellaan positioista, mutta myös ”The Nightmare” Sanchez nauttii näistä tilanteista.

Hathaway voi aiheuttaa Sanchezille ongelmia alasvienneillään hetken verran, mutta välisarjassa parhaiten viihtyvä amerikkalainen ottaa ottelun komennon nopeasti. Hänen erinomainen lukkopaininsa neutralisoi Hathawayn mattovyörytyksen ja  hän on pystyssä viisi vuotta nuorempaa vastustajaansa selvästi vaarallisempi. Sanchez voittaa ottelun tuomarien päätöksellä.